Faistos

Faistoksen paikka on ollut asuttu viimeistään 6000 eaa. Ensimmäinen palatsi rakennettiin pronssikaudella noin vuonna 2000 eaa.[2][3] Palatsi oli yksi minolaisen kulttuurin viidestä suuresta palatsikeskuksesta Knossoksen, Málian, Káto Zákroksen ja Galatáksen palatsien ohella.

Faistoksen palatsin raunioiden läntinen sisäänkäynti, länsiportaikko.

Maanjäristys tuhosi palatsin noin vuonna 1700 eaa., minkä jälkeen se rakennettiin uudestaan niin kutsutulla uudella palatsikaudella. Tämän jälkeen alueen hallinnollinen keskus vaikuttaa kuitenkin siirtyneen Faistoksesta läheiseen nykyisin Agía Triádana tunnettuun paikkaan, josta on myös löydetty minolainen asutus. Faistos säilytti kuitenkin asemansa eteläisen Kreetan uskonnollisena ja kulttikeskuksena.[3]

Noin vuonna 1450 eaa. Faistoksen palatsi tuhoutui jälleen samaan aikaan kuin muutkin minolaiset palatsit. Faistoksen kaupunki kuitenkin elpyi ja säilyi 100-luvulle eaa., kunnes se hävisi läheiselle Gortynin kaupungille.[3][4]

Nimi ”Faistos” palautuu ilmeisesti paikan alkuperäiseen nimeen ja esiintyy lineaari-B-kirjainmerkein kirjoitetuissa mykeneläisissä kirjoituksissa muodossa pa-i-to.[5] Faistos mainitaan Homeroksen Iliaassa.[2]

Faistoksen arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1900 Federico Halbherrin ja Luigi Pernier'n johdolla, ja jatkuivat toisen maailmansodan jälkeen Doro Levin johdolla. Faistoksessa ei ole suoritettu samanlaisia laajamittaisia ennallistuksia kuin Knossoksessa, vaan se on lähempänä sitä tilaa missä se löydettiin.[3] Kaivauksia ovat suorittaneet italialaiset arkeologit.

Faistoksen palatsin raunioita.

Faistoksen kiekko, Iraklionin arkeologinen museo.

Faistoksen palatsi sijaitsee kukkulalla Messarán tasangolla Kreetan etelärannikon keskivaiheilla, noin viisi kilometriä merenrannasta. Kukkulalta avautuu laaja näköala koko tasangolle, ja se on ollut luonteva paikka alueen hallitsemiseen. Agía Triádan minolainen asutus sijaitsee pari kilometriä luoteeseen.

Palatsi on toiseksi suurin minolainen palatsi Knossoksen palatsin jälkeen.[4] Palatsissa on ollut ainakin kaksi kerrosta. Se on rakennettu minolaisille palatseille tyypillisesti pohjois-eteläsuunnassa olevan kivetyn keskuspihan ympärille. Keskuspihan pohjoispuolella ovat hallitsijoiden asuintilat (kuninkaan megaron ja kuningattaren huoneisto), joissa on suuri keskushuone sekä suuret polythyron-seinät eli oviseinät. Samassa palatsin osassa on myös pylväiden reunustama peristyylipiha sekä niin kutsuttu pohjoispiha.[2][3][6]

Keskuspihan länsipuolella olevassa siivessä on suuri portaikko, joka johti palatsin pääsisäänkäynnin pylväikköön (propylaia); sekä erilaisia varasto-, kultti- ja asuintiloja. Kulttitiloja on kolmenlaisia: Yhdessä tyypissä huone oli reunustettu korokkeilla, joilla oli mahdollisesti kulttikuvia. Toisessa tyypissä kulttihuoneissa oli allas rituaalisia puhdistautumisia varten. Yhdessä kulttihuoneessa on ollut jonkinlaisia pyhiä pilareita. Keskuspihan itäpuolella olevassa siivessä on niin kutsuttu prinssin megaron sekä asuin- ja työpajatiloja.[2][3][6]

Palatsin länsipuolella on toinen suuri piha, niin kutsuttu länsipiha, ja sen pohjoissivulla suuri teatteriportaikko. Sen askelmilta (samoin kuin länsiportaikon askelmilta) yleisö on voinut seurata pihalle sijoittuneita erilaisia uskonnollisia ja muita seremonioita. Länsipihan halkaisee poikittaissuunnassa kapea, hieman kohotettu juhlakulkueiden tie. Länsipihan pohjoispuolella oli ylemmällä tasolla sijainnut kolmas suuri piha, yläpiha eli luoteispiha. Palatsin itäpuolella oli itäpiha.[2][3][6]

Palatsin säilyneet osat ovat pääosin peräisin uudelta palatsikaudelta vuosilta 1700–1450 eaa., mutta uusi palatsi on pitänyt sisällään lukuisia vanhasta palatsista säilyneitä osia ja rakennelmia.[3][4] Alueen lounaisosassa on Rhealle omistettu temppeli, joka rakennettiin 700-luvulla eaa.[2][3]

Palatsin loisteliaat maljakot ovat merkittäviä arkeologisia löytöjä. Palatsista on löydetty myös kuuluisa Faistoksen kiekko, jossa on molemmilla puolilla spiraalimaisesti tuntematonta kirjoitusta. Muinaisjäännökset osoittavat sekä suurta varallisuutta että hienostunutta elämää ainakin ylempien kansankerrosten parissa.[7]

Kreikkalaisessa mytologiassa Faistoksen palatsin perustaja oli itse Knossoksen kuningas Minos ja sen ensimmäinen kuningas oli Minoksen veli Rhadamanthys.[3]

• Levi, Doro: Festòs e la civiltà minoica. 6 osaa. Rome: Edizioni dell'Ateneo, 1976–1981.
• Pernier, Luigi & Banti, Luisa: Il palazzo minoico di Festòs. 2 osaa. Rome: Libreria dello Stato, 1935–1951.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Faistos Wikimedia Commonsissa