Faijumin muumiomuotokuvat
Faijumin muumiomuotokuviksi eli Fayum-maalauksiksi sanotaan melko realistisesti kuvattuja muotokuvia joita tehtiin Rooman valtakunnan alaisessa Egyptissä. Niitä tehtiin ensimmäisestä vuosisadasta alkaen kolmannen puoliväliin asti. Muumiomuotokuvat kertovat havainnollisesti myös roomalaisajan muodista, vaatteista, kampauksista ja koruista.
Vaikka roomalaiset harjoittivat polttohautausta, jatkoivat egyptiläiset muumiointia myös roomalaisvallan aikana. Muotokuvat oli kiinnitetty muumioitujen vainajien kasvojen päälle ruumiin ympärille kiedottuihin kangasnauhoihin. Lähes kaikki muumiomuotokuvat on sittemmin irrotettu muumioista.[1]
Muumiomuotokuvat ovat parhaiten säilynyt osa antiikin ajan taulumaalauksesta. Niitä on löydetty Egyptin kaikista osista, mutta eniten Faijumin nekropolista. Muumiomuotokuvia tunnetaan tällä hetkellämilloin? noin 900 kappaletta.[2] Egyptin kuuman ja kuivan ilmaston ansiosta maalaukset ovat säilyneet hyvin ja eivätkä niiden värit ole paljonkaan haalistuneet.
On oletettu, että Faijum-muotokuvat olisi maalattu jo henkilöiden eläessä ja ne olisivat olleet esillä heidän kotonaan ennen kuolemaa ja muumioon liittämistä. Uudempi tutkimus kuitenkin arvelee, että muotokuvat maalattiin kuoleman jälkeen.[3]
Maalausten tyyli
Muotokuvat esittävät yleensä yhtä henkilöä, jonka pää ja joskus hartiat tai osa rintakehää kuvataan. Henkilö kuvataan yleensä frontaalisti edestäpäin,[1] kasvot hieman puoliprofiilin suuntaan kääntyneinä. Hahmojen yksiväristä taustaa on toisinaan kuvioitu. Henkilöt ovat sekä miehiä että naisia ja heidän ikänsä vaihtelee lapsesta vanhukseen. Rintakuvien maalaustyyli on lähempänä kreikkalais-roomalaista kuin egyptiläistä maalausta. Faijumin seudulle muutti Ptolemaiosten kaudella runsaasti kreikkalaisia, alun perin palveluksensa lopettaneita sotilaita.[1]
Roomalaisten vaikutus näkyy muumiomuotokuvien maalaustyylissä ja realistisuudessa verrattuna esimerkiksi Tutankhamonin pitkälle tyyliteltyyn kuolinnaamioon. Muumiomuotokuvissa on anatomian tuntemusta ja taitavaa muotojen, kolmiulotteisuuden sekä valojen ja varjojen kuvausta. Ne eivät kuitenkaan kuvaa kohteitaan täysin realistisesti. Maalarit kuvasivat kasvoja tiettyjä malleja toistaen ja kaavamaisesti, vaikka hius- ja partatyylit vaihtelivat.[3]
Materiaalit
Useimmat säilyneet muumiomuotokuvat on maalattu puulevyille. Pohjana on käytetty muun muassa tammea, lehmusta, seetriä, sypressiä ja viikunapuuta.[4] Puu leikattiin ohuiksi suorakulmaisiksi paloiksi ja hiottiin tasaiseksi. Toisinaan muotokuvat maalattiin suoraan muumion ympärille kiedottuihin kangassuikaleisiin.
Puu pohjustettiin toisinaan kipsipohjusteella ja joskus maalauksen alle tehtiin luonnospiirustus. Maalaukset ovat vaha- tai munatemperamaalauksia. Vahamaalauksissa huomiota kiinnittävät eloisten värien kontrastit ja suhteellisen leveät siveltimenvedot, mikä aiheuttaa 'impressionistisen' efektin. Temperamaalausten värit ovat liitumaisempia ja ne on maalattu hillitymmin tummia ja vaaleita valooriasteita käyttäen.[3]. Toisinaan on lisätty myös lehtikultaa kuvaamaan koruja ja seppeleitä.
Taidehistoriallinen merkitys
Kreikkalaisen maljakkomaalauksen sekä Pompeijin ja Herculaneumin freskojen ohella muumiomuotokuvat ovat parhaiten säilyneitä antiikin ajan maalauksia. Antiikin aikaisten lähteiden mukaan taulumaalausta eli liikuteltavia maalauksia arvostettiin enemmän kuin seinämaalausta, mutta taulumaalauksia on säilynyt vähäisessä määrin. Muumiomuotokuvien ohella yksi harvinainen esimerkki on Septimius Severus -tondo, joka on myös Egyptistä, 200-luvulta. Sen oletetaan edustavan oman aikansa tyylin maakunnallista versiota, kuten Faijum-maalauksetkin.
Jotkut muumiomuotokuvien piirteet, etenkin kuvien frontaalisuus ja keskeisiin kasvonpiirteisiin keskittyminen muistuttaa paljon myöhempää ikonimaalausta. Muumiomuotokuvat ovat kuitenkin olleet vain pieni, joskin hyvin säilynyt osa kreikkalais-roomalaista maalausperinnettä, joka vaikutti myöhäisantiikin ja Bysantin taiteen taustalla.
Museokokoelmat
Faijum-muumiomuotokuvia on esimerkiksi British Museumissa, Royal Museum of Scotlandissa, Metropolitanissa New Yorkissa ja Louvressa.[3] Myös Puškin-museon kokoelmissa on muumiomuotokuvia.
Useimmista muumiomuotokuvista ei kuitenkaan ole aikoinaan tallennettu tietoja löydön arkeologisesta kontekstista, mikä vähentää niiden antaman tiedon laatua ja aiheuttaa myös tulkintakiistoja.[3]
Kuvia muumiomuotokuvista
Miehen (sotilaan) muotokuva, vuodelta 160-170. Windsor, Eton College, Myers Collection..jpg.webp)
Pojan muotokuva, Puolan kansallismuseo Varsova.
Alinen muotokuva, tempera kankaalle, löytynyt Hawarasta Faijumista. Altes Museum Berliini.
Pojan muotokuva, Metropolitan.
Miehen muotokuva, Ny Carlsberg Glyptotek. Sama maalaus muumioon kiinnitettynä tässä.
Parrakkaan miehen muotokuva, muumioon kiinnitettynä. Royal Museum of Scotland, Edinburgh
Vanhan miehen muotokuva
Naisen muotokuva.
Lähteet
- Oakes, Lorna. Gahlin, Lucia. Ancient Egypt: An Illustrated Reference to the Myths, Religions, Pyramids and Temples of the Land of the Pharaohs, s.236 Hermes House. 2002. ISBN 1-84477-008-7
- Corpus of all known specimens: Klaus Parlasca: Ritratti di mummie, Repertorio d'arte dell'Egitto greco-romano Vol. B, 1-4, Rome 1969-2003; a further specimen discovered since: Petrie Museum UC 79360, B. T. Trope, S. Quirke, P. Lacovara: Excavating Egypt, Atlanta 2005, s. 101, ISBN 1928917062
- Nicola Hoesch: Mumienporträts,Der Neue Pauly, Bd. 8 (2000), s. 464
- Wrede, Henning: Mumienporträts., s. 218. Lexikon der Ägyptologie. Bd. IV, Wiesbaden 1982.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Faijumin muumiomuotokuvia Wikimedia Commonsissa