Faguibine
Faguibine on Nigerin tulvajärvi joen keskijuoksulla Malissa. Se sijaitsee Timbuktun alueen Goundamin piirissä 80 kilometriä Timbuktusta länteen. Laajimmillaan Faguibinejärven pinta-ala on 590 neliökilometriä.[1]
Faguibine | |
---|---|
Nuolenkärjen muotoinen Faguibinejärvi vuonna 1991 otetun satelliittikuvan yläosassa. Oikeassa alanurkassa virtaa Nigerjoki. |
|
Valtiot | Mali |
Paikkakunta | Goundamin piiri |
Koordinaatit | |
Laskujoki | Niger |
Mittaustietoja | |
Pinta-ala | 0 – 590 km² |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Seudun järvet muodostavat monimutkaisen järjestelmän, jonka olemassaolo riippuu Nigerjoen tulvista. Nigerin läntisestä haarasta Farabangosta eroaa kaksi ajoittain täyttyvää kanavaa, eteläisempi Kondi (64 kilometriä) sekä pohjoisempi ja suurempi Tassakane (104 kilometriä), jotka yhtyvät muodostaen Goundamin lähellä sijaitsevan Téléjärven. Siitä vesi virtaa pohjoisempana sijaitsevaan Takarajärveen ja lopuksi nuolenkärjen muotoiseen Faguibineen yli 170 kilometrin päähän Nigerjoesta. Vasta jälkimmäisen täytyttyä vesi voi päästä myös idempänä sijaitseviin Gouber- ja Kamangojärviin. Faguibinen täyttyminen edellyttää useita peräkkäisiä tulvakausia, minkä jälkeen se kuivuu kokonaan vasta vuosien kuluttua. Seudun alhainen sademäärä (noin 150 millimetriä vuodessa) yhdistettynä voimakkaaseen haihtumiseen ei yksinään riitä järvien ylläpitämiseen.[1]
Seudun väestön, maata viljelevien songhaiden, osin paimentolaisuuteen perustuvaa karjanhoitoa harjoittavien tuaregien, maurien ja fulbejen sekä kalastajina toimivien bozojen ja somonojen elinkeinot riippuvat järvien ajoittaisesta täyttymisestä ja kuivumisesta. Faguibine kuivui kokonaan vuosina 1914 ja 1924, täyttyi vuosina 1924–1930, kuivui jälleen vuonna 1944 ja täyttyi uudelleen vuosina 1951–1955. Järven täyttyminen kokonaan on väestön kannalta yhtä hankala tilanne kuin sen kuivuminen, koska silloin menetetään 180–350 neliökilometriä parasta viljelysmaata ja 70–100 neliökilometriä laiduntamiseen käytettyä tulvaniittyä. Ihanteellinen tila olisi vuosittainen tulva ja sitä seuraava kuivuminen.[1]
1970-luvun puolivälin jälkeen Faguibinen seudun järvet ovat kuivuneet lähes kokonaan, mikä on johtanut alueen ekosysteemin ja väestön elinkeinojen romahtamiseen. Paimentolaiset ovat asettuneet pysyviin asutuksiin, joissa he elävät pitkälti hätäavun varassa. Maanviljelijät ovat siirtyneet lähemmäksi Nigerjokea tai muuttaneet maan eteläosiin. Vuosien 1990–1995 tuaregikapinan aikana lähes koko väestö pakeni alueelta, mutta sen jälkeen noin 170 000 henkeä palasi takaisin. 2000-luvun alussa suoritetut kanavajärjestelmän ylläpitotoimet ovat johtaneet alustaviin tuloksiin.[1]
Faguibinejärveen liittyy varsin erikoinen historiallinen anekdootti. Songhaivaltakuntaa 1400-luvun lopulla hallinnut Sonni Ali Ber yritti käyttää vesistöä hyväkseen kaukana sisämaassa sijaitsevan Oualatan valloittamiseksi. Hän ryhtyi rakentamaan jokiveneitään varten kanavaa järven länsipäädyssä sijaitsevasta Raz-El-Masta eteenpäin, mutta hanke jäi kesken mosien hyökättyä Songhaivaltakuntaan. Lyötyään mosit Ali Ber ei enää palannut kanavahankkeeseen.[2]
Lähteet
- Ecosystem Management for improved Human Well-Being in the Lake Faguibine System (draft) 2008. United Nations Environment Program. Arkistoitu 15.9.2012. Viitattu 4.8.2012. (englanniksi)
- Conrad, David C.: Empires of Medieval West Africa: Ghana, Mali, and Songhay, s. 55. New York: Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5562-9. .