Fado
Fado on Portugalissa 1820-luvulla kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji. Se kehittyi mahdollisesti brasilialaisista musiikin tyyleistä, kuten lundumista ja modinhasta. Fadon merkittävimmät tyylilajit ovat Lissabonin fado (fado de Lisboa) ja Coimbran fado (fado de Coimbra), joista Lissabonin fado on vanhempi. Coimbran fadosta tuli suosittua 1900-luvun alkupuolella. Sanoituksiltaan fado on tyypillisesti surumielistä.
| Fado | |
|---|---|
| Alkuperä | lundum, modinha |
| Alkuperämaa | Portugali |
| Kehittymisen ajankohta |
1820-luku |
| Tyypillisiä soittimia |
laulu, portugalilainen kitara |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
fado de Lisboa, fado de Coimbra |
Fadolaulaja Porton kaupungissa Portugalissa
Fado liitettiin vuonna 2011 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Asiaa lobattiin portugalilaisten taholta aktiivisesti pari vuotta. Keulakuvina hankkeen edistämisessä toimivat Mariza ja Carlos do Carmo.[1]
Fadomuusikkoja ja -yhtyeitä
- Cristina Branco (s. 1972)
- Alfredo Marceneiro (1891–1982)
- Mafalda Arnauth (s. 1974)
- Mariza (s. 1973)
- Dulce Pontes (s. 1969)
- Amália Rodrigues (1920–1999)
- Maria Severa (1800-luvulla)
- Madredeus
- Misia
Lähteet
- Koppinen, Mari: Fado pääsi Unescon listalle. Helsingin Sanomat, 29.11.2011, s. C1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.12.2011.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fado Wikimedia Commonsissa
- Portal do Fado
- Helsingin kaupunginkirjaston Fado-aihepaketti[vanhentunut linkki]
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.