Fabergé (yritys)

Fabergén valmistama taide-esine.

Yksi Fabergén pääsiäismunista, Alma Pihlin suunnittelema Ristipistomuna.

Gustav Fabergé, joka tunnettiin vielä silloin sukunimellä Favry, oli hakeutunut jo nuorena miehenä Pietariin oppiakseen kultasepän ammatin. Hänen ensimmäinen oppi-isänsä oli Tallinnasta kotoisin ollut mestari Andreas Ferdinand Spiegel.[1] Fabergé sai työpaikan hovikulta- ja jalokiviseppä Wilhelm Keibelilta, joka varmisti hoville suuria hopea-astiastoja ja virallisia kunniamerkkejä. Kun Fabergé oli saanut mestarinkirjansa, hän pystyi pian sen jälkeen vuokraamaan vuonna 1842 oman liike- ja työhuoneensa Pietarin keskustasta.[2] Hänen yhtiökumppaninsa oli suomalainen kultaseppämestari Hiskias Pöntinen, joka myös koulutti Gustavin kuuluisan Carl-pojan kultasepäksi. Carlin aikana yhtiöstä tuli taideteollisuuden huippua.[3]

Fabergén alkuvuosien tuotannosta on säilynyt vain muutamia esineitä. Niiden perusteella yritys valmisti muodikkaita kultakoruja, kuten leveitä rannekoruja, rinta- ja kaulakoruja, vyönsolkia, medaljonkeja ja uusrokokootyylisiä korvakoruja.[4] Fabergé pärjäsi hyvin markkinoilla, ja se pystyi myös laajentamaan toimintaansa. Hiskias Pöntisen rinnalle otettiin uusia työnkohtajia, kuten virolainen Wilhelm Reimer ja suomalainen August Holmström, joka toimi yrityksen jalokiviseppämestarina 46 vuoden ajan.[5]

Gustav Fabergé muutti 46-vuotiaana vuonna Dresdeniin ja jätti yrityksensä liiketoiinnan Hiskias Pöntisen hoitoon. Gustavin poika Carl Fabergé sai vastuun yrityksestä vuonna 1872.[5] Carlin veli Agathon Fabergé tuli vuonna 1882 mukaan perheyritykseen. Heidän johdollaan Fabergésta tuli kansainvälinen ilmiö.[6]

Vuonna 1900 avattu Fabergén toimitila.

Fabergé sai vuonna 1885 keisari Aleksanteri III:lta toimeksiannon tehdä keisarinna Maria Fjodorovnalle pääsiäismuna.[7] Karl Fabergé sai samana vuonna arvonimen Aleksanteri III:n hovihankkijana.[8] Aleksanteri tilasi vuonna 1886 vielä toisen pääsiäismunan, ja perheperinteen mukaan seuraavana vuonna ytitykselle luvattiin kaikki tulevat keisarilliset pääisäismunat.[7]

Fabergén toiminta laajeni 1800-luvun lopussa, sillä Moskovan-haaraliike avattiin vuonna 1887. Samana vuonna hopeaesineitä alettiin valmistamaan uudessa tehtaassa.[8] Fabergé muutti vuonna 1900 uusiin toimitiloihinsa Pietarissa. Yrityksen toiminta oli laajentunut, ja työhuoneet sijaitsivat ympäri kaupunkia, mikä vaikeutti käytännön asioita. Carl Fabergé osti vuonna 1898 kiinteistön ja aloitti suuren rakennusprojektin.[9] Osoitteessa Bolšaja Morskaja 24 avattu uusi toimitila keräsi kaikki yrityksen keskeiset toiminnot samaan rakennukseen, jonka julkisivua peitti vaaleanharmaa suomalainen graniitti ja jonka pohjakerroksen näyteikkunoita reunustivat Hangon punagranaatista tehdyt pilarit. Pohjakerroksessa oli suuri myymälä. Lisäksi rakennuksessa oli Karl Fabergén työhuone ja muita toimistotiloja, suunnittelijoiden työhuoneet ja ammatti- ja taidekirjallisuuskirjasto. Sisäpihan rakennuksessa oli puolestaan verstaat ja muut mestarien työhuoneet.[10]

Fabergé oli 1900-luvun alussa suosionsa huipulla, ja yritys työllisti noin 500 käsityöläistä ja suunnittelijaa. Yritys laajensi vuosina 1903–1906 Lontooseen ja Kiovaan.[7] Carl Fabergé toimi Venäjän hovin lisäksi myös Ruotsin ja Norjan kuninkaallisina hovihankkijana.[9]

Ensimmäinen maailmansota aiheutti luksusesineiden kysynnän hiipumisen, ja samalla arvokkaista metalleista alkoi olla pulaa. Fabergé alkoi tuottaa kupariesineitä, kuten mausteikkoja, lautasia, kannuja ja nuuskarasioita. Fabergén työhuoneissa tehtiin myös esimerkiksi lääkeruiskuja ja armeijan tarvitsemia osia.[7]

Fabergésta tuli vuonna 1916 osakeyhtiö. Sen pääoma oli 3 miljoonaa ruplaa. Lontoon-toimiston viimeiset osakkeet myytiin pariisilaiselle jalokivisepälle Lacloche Frèresille. Asianajajat kuitenkin neuvoivat sulkemaan Lontoon-haaraliikkeen.[7] Se suljettiin vuonna 1915. Kiovan haaraliike oli suljettu jo vuonna 1911.[11] Vuonna 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen yrityksen ottaa hallintaansa työntekijöiden komitea. Seuraavana vuonna yritys kansallistettiin ja lopulta lokakuussa lopetettiin. Fabergén perheen jäsenet karkasivat seuraavien vuosien aikana Venäjältä muualle Eurooppaan. Carl Fabergén pojat Eugen ja Alexander perustivat Ranskassa Fabergé & Cie -nimisen yrityksen.[7]

Useimmat Fabergén mestarit olivat suomalaisia.[12] Tämä koski myös kaikkein kuuluisimpia mestareita ja keisarillisten pääsiäismunien tekijöitä.[13] Lokakuun 1917 vallankumouksen jälkeen moni heistä pakeni Suomeen jatkamaan kultasepän työtä, myös Ulla Tillander-Godenhielmin isä (Oy Tillander Ab). Karl Fabergé pakeni Sveitsiin.[12]

Esimerkiksi Mosaiikkimunan ja 9,6 miljoonalla eurolla vuonna 2002 myydyn, noin kolmellatuhannella timantilla koristellun Talvimunan sekä tuhansia muita koruja suunnitteli Alma Pihl, ja Talvimuna valmistettiin Albert Holmströmin työpajassa, Aleksanterin palatsin muna Henrik Wigströmin työpajassa,[12] "Kolmas keisarillinen pääsiäismuna" August Holmströmin työhuoneella,[13] suomalaisia kaikki.[12][13]