Fa Ngum

Fa Ngumia pidetään tavallisesti oikeana historiallisena hahmona, mutta monet hänen tarinansa yksityiskohdista tunnetaan vain legendojen kautta.[2] Fa Ngum syntyi vuonna 1316.[3] Fa Ngumin isä Phi Fa oli Luang Prabangin eli silloisen Xiang Dong Xiang Thongin kruununprinssi. Laosilaisen perinteen mukaan Phi Fa karkotettiin poikansa kanssa valtakunnasta tarinan eri versioiden mukaan joko koska hänellä oli suhde paikallisen hallitsijan jalkavaimoon, tai koska Fa Ngumilla oli syntyessään 33 hammasta, mitä pidettiin epäonnen merkkinä. Perhe pakeni Khmerien valtakunnan Angkoriin, jossa Fa Ngum avioitui paikallisen prinsessa Kaeo Keng Nyan kanssa.[2]

Tarinan mukaan vuoden 1350 paikkeilla Fa Num valloitti khmer-armeijan tukemana Laosin pieniä ruhtinaskuntia Khmerien valtakunnan pohjoispuolella. Xieng Khouangin kukistuttua vallattiin myös Sipsong Chu Tai ja Sipsong Phan Na. Vuonna 1353 Fa Ngum valloitti entisen kotimaansa Xiang Dong Xiang Thongin. Valloituksensa jälkeen[2] Fa Ngum julisti itsensä Lan Xangin eli Miljoonien elefanttien maan kuninkaaksi. Angkorista Fa Num toi mukanaan buddhalaisia munkkeja, sekä Phra Bangin eli kultaisen Buddhan patsaan. Tuolloin Xiang Dong Xiang Thong sai nykyisen nimensä Luang Prabang, eli Kultaisen Buddhan kaupunki.[4] Oman valtansa tukemiseksi Fa Ngum rakennutti useita temppeleitä ja tuki luostarilaitosta. Maahan saapui mahdollisesti myös srilankalaisia theravada-buddhalaisia munkkeja.[2]

Fa Ngum jatkoi valloituksiaan Luang Prabangin valloituksen jälkeen. Lannan kuninkaan sanotaan alkaneen maksaa vasalliveroa Lan Xangille ja myöhemmin pitkän piirityksen jälkeen kukistui myös Ban Keunin lähellä sijainnut Viang Khamin ruhtinaskunta. Tarinan mukaan Fa Ngum oli määrännyt joukkonsa ampumaan kaupungin bambumuureja kultaisilla ja hopeisilla nuolilla. Paikallisten hakattua muurinsa alas nuolien keräämiseksi Fa Ngumin joukot saattoivat hyökätä itse kaupunkiin. Valloitukset jatkuivat edelleen Khoratin ylängöllä ja Mekong-joen keskijuoksulla. Valloitusten ohella Fa Ngum loi diplomaattisuhteita avioituen esimerkiksi ayutthayalaisen prinsessa Kaeo Lot Fahin kanssa. Fa Ngumin hallinnollisiin uudistuksiin kuuluivat uusi lainsäädäntö, jolla kiellettiin esimerkiksi varkaudet, rosvoilu ja aviorikokset. Kuninkaan alaiset ruhtinaat velvoitettiin maksamaan tribuuttia maan hallitsijalle.[2]

Tarinan mukaan Fa Num menetti kiinnostuksensa buddhalaiseen hänen angkorilaisen vaimonsa kuoltua vuonna 1368. Kuningas alettiin nähdä rappiollisena ja vuonna 1373[3] joukko paikallisia ylimyksiä syöksi hänet vallasta.[2] Hänen seuraajakseen valtaistuimelle nostettiin Samsentai, eli niin sanottu 300 000 tain hallitsija.[4] Fa Ngum karkotettiin Naniin, jossa hän kuoli eri lähteiden mukaan joko 2 tai vasta 20 vuotta myöhemmin.[2]