FS Bouvet (1896)

Bouvet oli 1800-luvun lopulla valmistettu Ranskan laivaston pre-dreadnought-taistelulaiva (ransk. Cuirassé d'escadre). Alus kuului viiden toisiaan muistuttavan aluksen ryhmään, joka tilattiin Britannian kuninkaallisen laivaston tilattua Royal Sovereign -luokan taistelulaivat.

Bouvet

Bouvet
Aluksen vaiheet
Rakentaja Arsenal de Lorient
Kölinlasku 16. tammikuuta 1893
Laskettu vesille 27. huhtikuuta 1896
Palveluskäyttöön 1. lokakuuta 1898
Poistui palveluskäytöstä upotettu 18. maaliskuuta 1915
Tekniset tiedot
Uppouma 12 007 t
Pituus 117,81 m
Leveys 21,39 m
Syväys 8,38 m
Nopeus 18 solmua
Miehistöä Rauhan aikana: 666
Sodan aikana: 710
Aseistus
Aseistus 2 × 305 mm/45 Mle 1893
2 × 274 mm/45 Mle 1893
8 × 138 mm/45 Mle 1891
8 × 100 mm/45 Mle 1891
12 × 65 mm/16 Mle 1881
12 × 47 mm/40 Mle 1885
5 × 37 mm/20 Mle 1885
3 × 37 mm revolverikanuunaa
4 × 450 mm torpedoputkea

Suunnittelu

Alkuvuodesta 1891 Charles Ernest Huin pyysi lupaa suunnitella parannetun Charles Martelin eli jo ennen kuin Charles Martelin köli oli laskettu. Suunnitelma valmistui 20. toukokuuta ja esiteltiin 31. heinäkuuta Conseil des travaux'ssa. Suunnitelmasta tuli Bouvetin suunnittelun alku. Suunniteltu alus oli hieman suurempi kuin neljä puolisisarta ja sisälsi uusia innovaatioita. Alus oli vesirajassa 121,01 metriä pitkä ja sen kokonaispituus oli 122,40 metriä. Leveys vesirajassa oli 21,40 metriä ja syväys 8,00 metriä. Uppouma oli 12 200 tonnia. Kansirakenteita oli kevennetty painopisteen laskemiseksi ja siinä oli kaksi lyhyehköä mastoa.[1]

Aseistus

Tykkien sijoittelu vastasi edeltäneitä aluksia, mutta pääaseina olleet sekä 305 millimetrin että 274 millimetrin tykit olivat vuoden 1893 mallia. Lisäksi 305 millimetrin tykit olivat kokeellista 45 pituuskaliiperin mallia. Tykit olivat hydraylisesti suunnattuja sekä sivu- että korkeussuunnassa. Tykit ladattiin käsin lukkojen ollessa käsikäyttöisiä. Latauksen aikana tykkien tuli olla -4 asteen alakulmilla.[2]

Apuaseina aluksella oli kasematteihin sijoitettuna kahdeksan 138,6 millimetrin vuoden 1891 mallia olevaa tykkiä kuten puolisisarillaan. Tykit olivat sivusuunnassa joko hydraulisesti tai käsikäyttöisesti suunnattavia ja korotus oli manuaalista. Niitä täydensivät yläkansille sijoitetut kahdeksan käsikäyttöistä 100 millimetrin vuoden 1891 mallia olevaa tykkiä. Näistä neljä oli savuhormien välissä olevaa korvasivat puolisisarten 65 millimetrin tykit. Loput neljä olivat alemmalla kannella kansirakenteiden kulmissa. Torpedoveneiden torjumiseen aluksella oli suunniteltu kaksitoista 47 millimetrin vuoden 1885 tykkiä, joista neljä oli mastojen alatasanteella ja loput sijoitettu komentosillan kansille aluksen etu- ja takaosaan. Näitä täydensivät kahdeksan 37 millimetrin tykkiä, joista kolme oli revolverityyppisiä.[3]

Aseistuksen täydensivät neljä 450 millimetrin torpedoputkea. Näistä kaksi suunnattavaa oli sijoitettu keskilaivaan kannelle ja kaksi kiinteää 22 metriä keulasta vesirajan alapuolelle suunnattuna 90 astetta aluksen keskilinjasta. Kaikkien putkien tähtäimet olivat kannella. Suunniteltu torpedomäärä oli kuusi 450 millimetrin vuoden 1892 mallia olevaa Toulon torpedoa eli kolme puolellaan vedenpinnan alaisiin putkiin. Lisäksi neljä 450 millimetrin vuoden 1892 mallia olevaa Fiume torpedoa kannella oleviin putkiin. Lisäksi alukselle voitiin sijoittaa erityiseen varastoon 20 kappaletta vuoden 1892 miinoja, jotka voitiin laskea joko 10 tai 11 metrin välein.[4]

Suoja

Teräksen valmistuksessa tapahtunut kehitys mahdollisti panssaroinnin ohentamisen.[4]

Propulsio

Kuten Massénassa aluksella oli kolme akselia, mutta siitä poiketen aluksella oli Indretin lisenssillä valmistamat Bellevillen vesiputkikattilat. Kussakin kattilassa oli 7-8 elementtiä eli yhteensä 32 kattilaa sijoitettuna neljään kattilahuoneeseen, joissa kussakin kahdeksan kattilaa. Kattilahuoneet oli sijoitettu pareittain ja niiden väliin oli sijoitettu kyljillä olevien tykkien ammusmakasiinit ja parit oli eristetty toisillaan keskelle asennetulla laipiolla.[5]

Indret valmisti kolme kolmisylinteristä moottoria, joiden suunniteltu teho oli 120 kierroksella 14 000 hevosvoimaa. Ne oli sijoitettu taaemman kattilahuoneen taakse rinnakkain ja erotettu toisistaan laipioilla. Kukin moottori pyöritti omaa akselia, joihin oli kytketty kolmilapainen potkuri. Keskimmäisen akselin potkurin halkaisija oli 4,4 metriä ja kahden reunimmaisen 4,5 metriä. Koeajoissa alus saavutti 17,2 solmun nopeuden normaalioloissa ja 18,2 solmun nopeuden 15 462 hevosvoimalla. Aluksen taloudellinen risteilynopeus oli 9 solmua, jolloin sen toimintamatka oli 3 000 merimailia.[5]

Valmistus

Aluksen hankinta vahvistettiin 3. huhtikuuta 1892 vuoden 1892 talousarviossa. Se tilattiin 8. lokakuuta 1892 sähkösanomalla Lorientin laivastontelakalta[1], missä köli laskettiin 16. tammikuuta 1893. Se laskettiin vesille 27. huhtikuuta 1896 ja koneiston asentaminen aloitettiin 15. lokakuuta. Alus oli 5. maaliskuuta 1898 täysin miehitetty ja varustettu koeajoihin. Se siirrettiin 9.–20. maaliskuuta koeajomiehistöllä Lorientista Touloniin, missä koeajot suoritettiin huhtikuusta heinäkuuhun. Touloniin siirron taustalla oli Fashodan kriisin aiheuttama paine saada alus nopeasti palvelukseen. Aluksen palvelukseen siirtoa esitettiin 27. heinäkuuta 1898. Koeajojen tulosten tultua hyväksytyiksi alus otettiin operatiiviseen palvelukseen 1. lokakuuta 1898.[6]

Palvelus

Alus liitettiin palvelukseen otettaessa Ranskan Välimeren laivaston (ransk. Escadre de la Méditerranèe) osastoon, jonka muut alukset olivat Masséna ja Brennus. Ennen ensimmäistä maailmansotaa alus osallistui erilaisiin tykistöharjoituksiin ja laivaston yhdistettyihin harjoituksiin joihin osallistuivat torpedoveneet, sukellusveneet sekä kumpikin laivasto sekä harjoituksiin rannikkolinnakkeiden kanssa.[7]

Vara-amiraali Alfred Gervaisin johtama vuoden 1900 harjoitus oli suurimpia harjoituksia. Siinä oli kaksi vaihetta, joissa ensimmäisessä kumpikin laivasto harjoitteli itsenäisesti ja toisessa yhdessä. Bouvet kuului vara-amiraali Ernest François Fournierin komentamaan Välimeren laivastoon, joka lähti Toulonista harjoitukseen. Taistelulaivat ja panssariristeilijät olivat 6. maaliskuuta Golfe-Juanissa yöammunnoissa, joiden päätyttyä ne lähtivät Agayhyn lähelle Saint-Raphaëlia. Seuraavien viikkojen aikana ne vierailivat Villefranchessa, Nizzassa, Saint-Tropezissa ja Les Salins d'Hyèresissä. Laivasto lähti 31. toukokuuta Korsikalle Ajaccioon, missä se viipyi 8. kesäkuuta saakka. Miehistö aloitti 20. kesäkuuta laivastokatselmukseen valmistautumisen. Vara-amiraali Gervais nosti lippunsa Bouvetilla, minkä jälkeen laivasto lähti Mers-el-Kebiriin. Se kohtasi 2. heinäkuuta Brestistä saapuneen pohjoiseen laivaston Lissabonin edustalla. Viisi päivää myöhemmin laivastot ankkuroituivat Quiberoninlahdelle ja saapuivat 9. heinäkuuta Brestiin. Seuraavana päivänä Pierre François Marie Ménardin johtaman osaston tehtävänä oli harjoitella maihinnousua Cherbourgiin, jonne laivasto ankkuroitui. Katselmus pidettiin 19. heinäkuuta Cherbourgin edustalla, missä sen vastaanotti presidentti Emile Loubet, joka toimi myös maissa järjestettyjen juhlallisuuksien isäntänä.[7]

Välimeren laivasto lähti 1. elokuuta Brestistä lounaaseen jättäen Cherbourgiin neljä rannikkopanssarilaivaa. Laivasto oli yöllä 10.-11. elokuuta 70 merimailia Cape St. Vincentistä, missä tapahtui vakava onnettomuus Brennuksen ja hävittäjä Frameén kolaroidessa. Laivasto saapui 14. elokuuta Touloniin, mistä se lähti 21. elokuuta tykistöharjoitukseen Porquerollesin edustalle.[7]

Se lähti 29. tammikuuta 1903 Toulonista vuotuiseen sotaharjoitukseen. Kaksi päivää myöhemmin Cap d'Antibesin edustalla pidetyissä harjoituksissa Gaulois törmäsi Bouvetiin, jolloin aluksella tuhoutui yksi messi ja torpedoputki vaurioitui. Lokakuussa alus oli mukana laivastovierailulla Palma de Mallorcalle ja Ibizalle.[8]

Vuoden 1904 kesäpurjehduksella alus vieraili Välimeren laivaston mukana Kreetalla Sudanlahdella, Beirutissa, Salonikassa, Sisilian Messinassa ja Kreikan Pireuksessa sekä Smyrnassa, missä pidettiin virallinen vastaanotto ja tanssiaiset.[8]

Vuonna 1906 alus palasi vara-amiraali Touchardin johtamaan Välimeren laivueeseen. Vesuviuksen purkauduttua Napolissa huhtikuussa 1906 avustivat Bouvet, Iéna ja Gaulois eloonjääneitä, joille toimitettiin yli 9 000 hätäpakkausta. Laivue palasi Marseilleen, jossa järjestettiin 16. syyskuuta laivastokatselmus, jonka jälkeen alukset palasivat Touloniin.[9] Bouvet siirrettiin Välimeren laivueen 2. laivueeseen vuonna 1908 ollen aktiivipalveluksessa, vaikkakin vajaalla miehistöllä. Se siirrettiin 4. lokakuuta 1909 Brestiin (ransk. Escadre du Nord), mistä se palasi Välimerelle 16. lokakuuta 1912[6].

Ensimmäinen maailmansota alkoi heinäkuussa 1914 ja Ranska aloitti 1. elokuuta yleisen liikekannallepanon. Amiraali Augustin Boué de Lapeyrère määräsi 2. elokuuta kello 22.15 Välimeren laivaston, josta oli muodostettu Ranskan 1. laivasto, valmistautumaan merelle lähtöön ja seuraavana aamuna 03.00-04.50 laivasto lähti kohti Pohjois-Afrikan rannikkoa suojatakseen saattueita, jotka kuljettivat 25 000 XIX armeijakunnan sotilasta Ranskaan. Lapeyrère sai 4. elokuuta kello 01.15 tiedon, että Ranska on julistanut sodan Saksalle.[10]

Bouvet liitettiin Ranskan 1. laivaston vanhimmista aluksista muodostettuun tukiosastoon (ransk. Division de complément) tai ryhmä C:hen, jonka muut alukset olivat osaston johtajan vara-amiraali Guépratten lippulaiva Suffren, Saint Louis ja Gaulois. Osasto suojasi 6. elokuuta ensimmäisen joukkojenkuljetussaattueen Pohjois-Afrikasta Sèteen, mistä ne palasivat Touloniin 8. elokuuta. Toulonista alukset lähtivät Algeriin suojaamaan saattueen Ranskaan.[11]

Bouvet oli Välimerellä marraskuuhun, jolloin se määrättiin Dardanelleille etsimään Saksan keisarikunnan laivaston SMS Goebeniä. Se liitettiin 20. joulukuuta Dardanellien osastoon ja oli 1. helmikuuta 1915 laivueensa mukana Sigrissä Lesboksella. Alus tulitti 19. helmikuuta Turkin rannikolla Kum Kalen linnaketta, jolloin se avusti Suffrenia lähettämällä radiolla tulikomennot ja Gaulois tulitti Ottomaanien rannikkopattereita. Illalla tulitoiminnan päätyttyä osasto palasi Tenedokselle. Sää esti linnakkeiden tuhoamisen tämän jälkeen 25. helmikuuta asti.[12]

Bouvet, Charlemagne, Suffren ja Gaulois lähtivät 18. maaliskuuta Tenedokselta. Ne hyökkäsivät 18. maaliskuuta Kuninkaallisen laivaston mukana Dardanellien linnakkeita vastaan. Suunnitelmaan kuului, että kuusi Britannian kuninkaallisen laivaston vanhaa taistelulaivaa hiljentäisi rannikkotykistön, jonka jälkeen ranskalaisalukset hyökkäisivät samoja linnakkeita vastaan lähi etäisyydeltä. Ranskalaisosastoa johti amiraali Émile Guépratte ja liittoutuneiden komentajana oli kontra-amiraali John de Robeck.[12]

Robeck määräsi tulivalmistelun jälkeen ranskalaisalukset tunkeutumaan salmeen. Bouvet keskitti tulensa Namaziehin linnakkeeseen. Alus osui miinaan, joka räjähti 247 millimetrin tornin alapuolella. Se kaatui ja upposi perä edellä alle minuutissa. Aluksen mukana pinnan alle vajosi 24 upseeria ja 618 merisotilasta. Hävittäjä HMS Mosquito pelasti pääosan 75 eloonjääneestä linnakkeiden tulituksessa.[12] Bouvet poistettiin alusluettelosta 19. toukokuuta 1915.[6]

Lähteet
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Jordan, John & Caresse, Philippe: French Battleships of World War One. Barnsley: Seaforth Publishing, 2017. ISBN 978-1-84832-254-7. (englanniksi)
  • Roberts, Stephen S.: French Warships in the Age of Steam 1859-1914: Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2021. ISBN 978-1-5267-4533-0. (englanniksi)

Viitteet
  1. Jordan & Caresse 2017 s. 32
  2. Jordan & Caresse 2017 s. 32-34
  3. Jordan & Caresse 2017 s. 35
  4. Jordan & Caresse 2017 s. 37
  5. Jordan & Caresse 2017 s. 38
  6. Roberts 2021 s. 199
  7. Jordan & Caresse 2017 s. 217-219
  8. Jordan & Caresse 2017 s. 221-222
  9. Jordan & Caresse 2017 s. 223-224
  10. Jordan & Caresse 2017 s. 252
  11. Jordan & Caresse 2017 s. 253
  12. Jordan & Caressse 2017 s. 261-263
    Edeltäjä:
    Masséna    		 Ranskan laivaston taistelulaivaluokat Seuraaja:
    Charlemagne-luokka
    Ranskan laivaston alusluokat I maailmansodassa
    Dreadnought-taistelulaivat

    Courbet • Bretagne • NormandieX • LyonX

    Predreadnought-taistelulaivat

    BrennusS • Charles MartelS • CarnotS • JauréguiberryS • MassénaS • BouvetS • Charlemagne • Henri IVS • SuffrenS • République • Liberté • Danton

    Panssariristeilijät

    Dupuy de LômeS • Amiral Charner • PothuauS • Jeanne d’ArcS • Gueydon • Dupleix • Gloire • Léon Gambetta • Jules MicheletS • Ernest RenanS • Edgar Quinet

    Panssarikansiristeilijät

    Amiral CécilleS • Forbin • Troude • Linois • Friant • Descartes • D’Assas • D’EntrecasteauxS • GuichenS • ChâteaurenaultS • D’Estrées • Jurien de la GravièreS

    Hävittäjät

    Durandal • Framée • Rochefortais • Arquebuse • Claymore • Branlebas • Spahi • Voltigeur • Chasseur • Bouclier • Bisson • Enseigne Roux • Enseigne GaboldeS • Aventurier • Arabe

    Sukellusveneet

    Sirène • Aigrette • Oméga • Émeraude-luokka • Circé • Pluviôse • Brumaire

    Vesilentokoneiden emälaivat

    FoudreS

    X peruutettu • S yksittäinen alus
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.