FS Émile Bertin (1933)

Émile Bertin oli Ranskan laivaston nopea kevyt risteilijä toisessa maailmansodassa. Alus oli nimetty 1800-luvun lopun laivastoinsinöörin Louis-Émile Bertinin mukaan.

Émile Bertin

Émile Bertin
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ateliers et Chantiers de St.Nazaire-Penhoët
Kölinlasku 18. elokuuta 1931
Laskettu vesille 9. toukokuuta 1933
Palveluskäyttöön 28. tammikuuta 1935
Poistui palveluskäytöstä 1951
Loppuvaihe romutettu 1961
Tekniset tiedot
Uppouma 5 886 t (standardi)
6 530 t (kuormattu)
Pituus 117 m (kokonaispituus)
Leveys 15,84 m
Syväys 5,44 m
Koneteho 102 000 hevosvoimaa
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 711
Aseistus
Aseistus 9 x 155 mm/L50 -tykkiä kolmoistorneissa
4 x 90 mm ilmatorjuntatykkiä
8 x 37 mm ilmatorjuntatykkiä
6 x 550 mm torpedoputkea
200 x miinaa

Valmistus

Alus tilattiin Ateliers et Chantiers de St.Nazaire-Penhoëtilta, missä köli laskettiin 18. elokuuta 1931. Alus laskettiin vesille 9. toukokuuta 1933 ja otettiin palvelukseen 28. tammikuuta 1935.

Alus oli suunniteltu toimimaan miinalaivana ja hävittäjälaivueenjohtajana. Se oli ensimmäinen ranskalainen sotalaiva, johon asennettiin kolmoistornit.

Palvelus

Ennen toista maailmansotaa alus oli Brestissä Ranskan Atlantin laivastossa laivueenjohtajana hävittäjälaivueessa, johon kuului kaksitoista Malin- ja Maillé Brézé -luokkien alusta. Se siirrettiin vuoden 1939 alussa Touloniin Ranskan Välimeren laivastoon.[1]

Alus oli toisen maailmansodan alkaessa Bizertessä, josta se määrättiin Beirutiin. Alus saapui 23. syyskuuta Libanoniin, jossa sille kuormattiin 57 tonnia Puolan pankista toimitettua kultaa Touloniin kuljetettavaksi. Alus saapui Ranskaan 27. syyskuuta, minkä jälkeen se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Alus palasi tammikuussa 1940 palvelukseen, jolloin se osallistui Kanariansaarten vesillä Saksan laivaston saarronmurtajien etsintään. Se palasi Brestiin helmikuun puolivälissä korjausten vuoksi.[1]

Alus oli huhtikuussa 1940 Norjan taisteluiden aikana Group Z:n komentajan amiraali Derrienin lippulaivana. Osastoon kuuluivat risteilijä Montcalm ja torpedoveneet (ransk. contre-torpilleur) Tartu, Chevalier Paul, Maillé Brézé, Milan, Bison ja Épervier sekä hävittäjät Brestois, Boulonnais ja Foudroyant. Alus lähti 6. huhtikuuta osaston mukana Scapa Flow’sta Norjan rannikolle. Alus joutui 19 huhtikuuta Namsoksen edustalla Saksan ilmavoimien II/KG30:n Junkers Ju 88 -pommittajien maaliksi, jolloin siihen osui. Se siirrettiin Brestissä telakalle, mistä se palasi palvelukseen 21. toukokuuta.[1]

Alus lähti 11. kesäkuuta Halifaxiin, jonne saavuttuaan sitä kiellettiin purkamasta kyydissään ollutta noin 254 tonnin kultaerää Ranskan neuvotellessa aselepoehdoista. Alus määrättiin Fort-de-Franceen odottamaan uusia ohjeita. Määränpäässä aluksen lasti purettiin ja se valmistautui torjumaan Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijöiden HMS Fijin ja HMS Dunedinin hyökkäyksen.[1]

Ranskan antauduttua alus jäi Fort-de-Franceen Martiniquelle, jossa se lojui ankkurissa. Aluksen päällikkö sai Vichyn Ranskan hallinnolta 16. toukokuuta 1942 käskyn tehdä aluksesta liikuntakyvytön. Alus liittyi kesäkuussa 1943 liittoutuneisiin ja elokuussa se lähti Philadelphiaan modernisoitavaksi, mistä se palasi 21. joulukuuta Fort-de-Franceen. Alus lähti viikkoa myöhemmin Dakariin.[1]

Helmikuusta 1944 alkaen alus oli Välimerellä operaatio Dragoonissa ja akselivaltojen joukkojen häirinnässä Italian Rivieralla. Oltuaan Libanonissa alus siirrettiin 30. joulukuuta huollettavaksi Touloniin, josta se palasi lokakuussa 1945 palvelukseen. Toisen maailmansodan lopun se oli Indokiinassa lippulaivana. Alus palasi 2. heinäkuuta 1946 Tourvillen kanssa Ranskaan, jossa se muutettiin tykistön koululaivaksi.[1]

Alus poistettiin palveluksesta 1959 ja romutettiin 1961.

Lähteet

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet

  1. Whitley 1996, s. 41.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.