Sevilla FC

José Luis Gallegos oli Sevillan ensimmäinen puheenjohtaja.

Sevilla FC perustettiin 14. lokakuuta 1905, ja sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Britteinsaarilla jalkapallo-oppinsa saanut José Luis Gallegos. Ensimmäisen virallisen ottelunsa Sevilla pelasi vuonna 1907 huelvalaista Recreativoa vastaan. Vuonna 1909 seura ajautui sisäisiin erimielisyyksiin, minka seurauksena eräs johtokunnan jäsenistä päätti erota ja perustaa oman seuran, josta myöhemmin kehittyi nykyinen Real Betis. Joukkueiden välillä pelattu paikallisottelu, derbi sevillano, on yksi Espanjan värikkäimmistä ja tunteikkaimmista.

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Sevilla otteli Andalusian-mestaruudesta, jonka se voitti 17 kertaa vuosina 1915–1940.[2] Kilpailu toimi samalla karsintana Espanjan cupiin, jossa seura saavutti ensimmäisen mestaruutensa vuonna 1935 voitettuaan loppuottelussa Sabadellin maalein 3–0. Toinen mestaruus seurasi sisällissodan jälkeen vuonna 1939, jolloin Sevilla voitti loppuottelussa Racing Ferrolin 6–2.[3]

Vuonna 1928 perustetussa kansallisessa liigassa Sevilla aloitti toiseksi korkeimmalta sarjatasolta Segunda Divisiónista. Joukkue sijoittui heti sarjan ensimmäiseksi, mutta tuolloin voittaja ei noussut suoraan. Sevilla pelasi kaksiosaisen karsinnan Primera Divisiónin viimeiseksi sijoittuneen Racing Santanderin kanssa, minkä se hävisi yhteismaalein 3–2. Nousu toteutui lopulta kauden 1933–1934 päätteeksi, jolloin Sevilla sijoittui jälleen Segundan ensimmäiseksi ja pääsarjaa laajennettiin samalla 12-joukkueiseksi.[4]

Kaudella 1939–1940 Sevilla oli lähellä ensimmäistä pääsarjamestaruuttaan. Sarja oli juuri palannut sisällissodan aiheuttamalta tauolta ja Sevilla esitti vakuuttavia otteita. Kauden viimeisen Hérculesia vastaan pelatun ottelun 3–3-tasapelin myötä Atlético Aviación kuitenkin vei mestaruuden pisteen erolla. Seuraavalla kaudella Sevilla muun muassa murskasi Barcelonan maalein 11–1, Valencian 10–3 ja Hérculesin 8–3, mutta sarjasijoitukseksi jäi viides. Viimein kaudella 1945–1946 Sevilla voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan pääsarjamestaruutensa. Mestaruustaistelu oli jälleen tasainen ja toiseksi sijoittunut Barcelona jäi vain pisteen päähän.[5] Vuonna 1948 seura saavutti vielä Espanjan cupin, joka jäi sen viimeiseksi pokaaliksi lähes 60 vuoteen. Loppuottelussa se voitti Celtan 4–1.[3]

Sevilla pelaa kotiottelunsa Ramón Sánchez Pizjuán -stadionilla.

Kaudella 1954–1955 Juan Arza voitti 28 maalillaan pääsarjan maalikuninkuuden (Pichichi). Hän on ainoa maalikuninkuuden voittanut Sevillan pelaaja ja 182 maalillaan myös seuran kaikkien aikojen paras maalintekijä Espanjan pääsarjassa.[6] Vuonna 1958 avattiin seuran entisen puheenjohtajan mukaan nimetty Ramón Sánchez Pizjuán -stadion, jolla seuran edustusjoukkue nykyäänkin pelaa kotiottelunsa.[7]

Kaudella 1956–1957 Sevilla sijoittui Espanjan pääsarjassa toiseksi, minkä myötä se pääsi seuraavalla kaudella ensimmäistä kertaa mukaan kaksi vuotta aikaisemmin perustettuun Euroopan cupiin. Joukkue pudotti Benfican ja AGF:n, mutta puolivälierissä se hävisi Real Madridille yhteismaalein 10–2.[8]

1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla Sevillan sarjasijoitukset alkoivat laskea, ja se sijoittui säännöllisesti taulukon alemmalle puoliskolle. Kaudella 1967–1968 se jäi 16 joukkueen sarjassa viimeiseksi ja putosi Segunda Divisióniin, mutta palasi yhden kauden jälkeen takaisin. 1970-luvun alussa seurasi jälleen lyhyt, kolme kautta kestänyt pudotus alemmas, mistä selvittyään Sevilla taisteli jälleen paikoista pääsarjan keskikastissa aina 1990-luvun puoliväliin asti ennen ajautumista talousvaikeuksiin ja uutta putoamista kauden 1996–1997 päätteeksi. Ennen vuosituhannen vaihdetta seura palasi vielä pääsarjaan kaudeksi 1999–2000, mutta sijoittui viimeiseksi keräten vain 28 pistettä.

Sevillan kannattajia Eindhovenissa toukokuussa 2006 ennen Middlesbrough’a vastaan pelattua voittoisaa UEFA Cupin loppuottelua.

Sevilla voitti Segunda Divisiónin Joaquín Caparrósin valmentamana kaudella 2000–2001 ja palasi takaisin pääsarjaan. 2000-luvulla Sevilla on noussut Espanjan kärkiseurojen joukkoon ja saavuttanut menestystä myös Euroopan kentillä hedelmällisen junioritoiminnan, puheenjohtaja José María del Nidon tuoman taloudellisen vakauden ja urheilutoimenjohtaja Monchin oivaltavien pelaajakauppojen ansiosta. Ensimmäiset menestyksen merkit näkyivät kaudella 2003–2004, jolloin joukkue ylsi Caparrósin johdolla Espanjan cupin välieriin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen sekä sijoittui sarjassa kuudenneksi ansaiten paikan seuraavan kauden UEFA Cupin.

Kaudella 2005–2006 uuden valmentajan Juande Ramosin johtamana Sevilla päätti 58 vuotta kestäneen pokaalittoman ajanjakson, kun se voitti UEFA Cupin loppuottelussa Middlesbrough’n tyylipuhtaasti maalein 4–0. Mestaruus oli samalla seuran historian ensimmäinen kansainvälisissä seurajoukkuekilpailuissa.[9] UEFA Super Cupissa kukistui Mestarien liigan voittanut Barcelona niin ikään selvin numeroin 3–0.[10]

Kaudella 2006–2007 Sevilla voitti jälleen UEFA Cupin, kun se kaatoi loppuottelussa Espanyolin rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Sevilla on Real Madridin (1985–1986) ohella ainoa seura, joka on voittanut kilpailun kahdesti peräkkäin.[11] Kotimaan kentillä Sevilla johti sarjaa usean kierroksen ajan ja taisteli jopa mestaruudesta, mutta jäi lopulta kolmanneksi viisi pistettä Real Madridille ja Barcelonalle hävinneenä. Sijoituksen ansiosta seura pääsi kuitenkin kauden 2007–2008 Mestarien liigaan ensimmäistä kertaa kilpailun nykyhistoriassa. Espanjan cupissa joukkue eteni loppuotteluun, jossa se voitti Getafen 1–0.[12] Erinomaisen vuoden kruunasi elokuussa pelattu Espanjan supercup, jossa Sevilla voitti hallinneen sarjamestarin Real Madridin yhteismaalein 6–3.[13] Jalkapallon historiaa ja tilastoja tutkiva IFFHS rankkasi Sevillan vuosien 2006 ja 2007 parhaaksi seurajoukkueeksi.[14]

Kausi 2007–2008 alkoi Sevillan kannalta dramaattisesti seuran oman kasvatin Antonio Puertan saatua sairauskohtauksen kesken Getafea vastaan pelatun sarjakauden avausottelun ja kuoltua myöhemmin sairaalassa. Muutamia päiviä Puertan kuoleman jälkeen pelatussa UEFA Super Cupissa Sevilla ei enää onnistunut jatkamaan mestaruusputkeaan eurokentillä, vaan hävisi Milanille 3–1.[15] Toinen takaisku seurasi myöhemmin syksyllä, kun menestysvalmentaja Juande Ramos siirtyi Tottenham Hotspuriin. Hänen tilalleen palkattiin seuran reservijoukkuetta valmentanut ja omalla pelaajaurallaan Sevillassa eniten pääsarjaotteluita (354) pelannut Manolo Jiménez, jonka johdolla joukkue selviytyi Mestarien liigan alkulohkosta voittajana jatkoon ja nousi heikohkosti sujuneesta alkukaudesta huolimatta kotimaan sarjassakin UEFA Cup -paikkaan oikeuttaneelle viidennelle sijalle.

• Adriano
• Dani Alves
• Juan Arza
• Júlio Baptista
• Manolo Jiménez
• Luís Fabiano
• Diego Maradona
• Jesús Navas
• Toni Polster
• Christian Poulsen
• Antonio Puerta
• Ivan Rakitić
• Sergio Ramos
• Javier Saviola
• Diego Simeone
• Davor Šuker
• Iván Zamorano