FC Jazz

PPT:n edustusjoukkue 1940.

Porin Pallo-Toverit perustettiin 22. syyskuuta 1934 porilaisessa ravintola Kansassa. Sen perustivat 18 aiemmin Porin Pyrinnön riveissä jalkapalloa pelannutta nuorta miestä. Porissa vaikutti jo kolme vanhempaa palloilun erikoisseuraa, Porin Palloilijat, Kärpät sekä IFK Björneborg. PPT erosi kuitenkin näistä perustajiensa työläistaustan ansiosta ja seura liittyikin heti Työväen Urheiluliiton jäseneksi. PPT:n lajeihin kuuluivat jalkapallon lisäksi jää- ja pesäpallo. 1940-luvun lopulla lajivalikoimaan lisättiin lyhytaikaisesti myös naisten koripallo sekä myöhemmin vielä jääkiekko.[1]

Ensimmäisen virallisen jalkapallo-ottelunsa PPT pelasi jo parin viikon kuluttua perustamisestaan Porin Pyrintöä vastaan. Ottelu päättyi PPT:n voittoon lukemin 3–2. Ensimmäisessä jääpallo-ottelussaan seura kohtasi vuoden 1935 tammikuussa Tampereen Pallo-Veikot vieraskentällä. PPT:n kotikentäksi muodostui aluksi Herralahden kaupunginosassa sijainnut hiekkapintainen pallokenttä ja myöhemmin sen viereen vuonna 1935 valmistunut Herralahden kenttä. Sarjatoimintaan PPT tuli mukaan heti vuoden kuluttua perustamisestaan osallistumalla pesä- ja jalkapallossa Työväen Urheiluliiton piirisarjoihin. Seuran edustusjoukkue pelasi TUL:n sarjoissa aina jatkosodan syttymiseen kesäkuuhun 1941 asti. Sodan aikana toimintaa oli pääsääntöisesti vain nuorten sarjoissa, koska suuri osa edustusjoukkueen pelaajista joutui rintamalle. Sotavuodet vaativat myös veronsa, talvisodassa PPT:n pelaajista olivat kaatuneet Aallos Kaarto, Reino Elo sekä Atte Johansson. Jatkosodassa kaatuivat vielä Reino Tommikoski ja Arvo Nordman.[1]

Sodan tauottua PPT osallistui jälleen TUL:n jalkapallosarjoihin. Seura pelasi niissä aina vuoteen 1954 saakka, lukuun ottamatta kautta 1948, jolloin PPT esiintyi Suomensarjassa. Se oli Suomen Palloliitton ja TUL:n yhteinen valtakunnallinen sarja, joka oli maan toiseksi korkein sarjataso. Vuodesta 1955 lähtien PPT:n sarjatasoksi vakiintui paria kautta lukuun ottamatta Maakuntasarja, joka oli useisiin maantieteellisiin lohkoihin jaettu kolmanneksi korkein sarjataso.[1]

}} 1930–1950-luku	}} 1960-luku	}} 1966–1981
PPT:n kotipeliasuja vuosien varrelta.

Menneiden vuosikymmenten kiihkeä poliittinen kuohunta näkyi myös urheilussa, eikä Porin Pallo-Toveritkaan jäänyt siitä osattomaksi. Vuonna 1960 seura ilmoitti jääkiekkojoukkueensa Suomen jääkiekkoliiton alaiseen sarjaan TUL:n oman sarjan sijasta. Seurauksena PPT erotettiin välittömästi Työväen Urheiluliitosta. Vuonna 1963 seura liittyi TUL:sta eronneiden sosiaalidemokraattien perustamaan Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoon. Riidat TUL:n kanssa olivat aiheuttaneet jo aikaisemmin pelaajien joukkopaon ja he olivat perustaneet vuonna 1960 uuden lyhytaikaiseksi jääneen seuran nimeltä Porin Urheilu-Toverit (PUT). Muun muassa PPT:n A-junioreiden jalkapallojoukkue siirtyi kokonaisuudessaan uuteen seuraan. PUT:n toiminta loppui kuitenkin jo parin vuoden kuluttua.[2]

Vuonna 1965 PPT nousi 17 vuoden tauon jälkeen Palloliiton alaiseen valtakunnalliseen sarjaan. Seura pelasi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomensarjassa aina vuoteen 1972 saakka. Uudeksi kotikentäksi tuli 1960-luvun puolivälin jälkeen Porin stadion, joka oli valmistunut 1965. Vuonna 1973 Palloliitto uudisti sarjajärjestelmäänsä ja PPT jatkoi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla II divisioonassa. Kahden kauden jälkeen joukkue putosi III divisioonaan, josta nousu takaisin onnistui heti seuraavana vuonna. PPT jäi kuitenkin lohkossaan viimeiseksi 1976 ja tie vei jälleen III divisioonaan, tällä kertaa viiden vuoden ajaksi.[1]

PPT:n uusi nousu alkoi vuonna 1981 III divisioonasta. Vuotta aiemmin oli aloitettu "Projekti -84", jonka tarkoituksena oli nostaa seura pääsarjaan sen 50-vuotisjuhlavuonna 1984. Valmentajaksi pestattiin 28-vuotias Pertti Lundell, joka oli voittanut A-poikien Suomen mestaruuden Porin Ässien riveissä 1970. Projekti tuotti tulosta jo vuoden etuajassa. PPT voitti omat lohkonsa III ja II divisioonissa ja nousi syksyllä 1982 karsintojen jälkeen I divisioonaan.[1] Samana vuonna joukkue selvisi Suomen Cupissa aina puolivälieriin saakka, jossa se hävisi cup-mestaruuden myöhemmin voittaneelle Valkeakosken Hakalle.[3]

Vuonna 1983 PPT pelasi Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ensi kertaa sitten vuoden 1972. Joukkue sijoittui toiseksi Mikkelin Palloilijoiden jälkeen. Kahdeksan joukkueen karsintasarjassa PPT tuli neljänneksi ja nousi viimeisenä joukkueena SM-sarjaan. Edellinen porilaisjoukkue (Ässät) oli ollut korkeimmalla sarjatasolla 1969. Menestys herätti myös paikallisen jalkapalloyleisön. Kun otteluita III divisioonassa vuonna 1980 oli käynyt seuraamassa vain kourallinen katsojia, päästiin seuraavalla kaudella jo 300 hengen keskiarvoon. II divisioonassa vuonna 1982 yleisökeskiarvo nousi lähes viiteensataan ja karsintaotteluissa nähtiin jo tuhatpäisiä katsojajoukkoja. Varsinainen jalkapallobuumi syntyi syksyllä 1983, kun SM-karsintasarjan neljää ottelua oli seuraamassa keskimäärin yli 3000 katsojaa. Huippuna oli ottelu Kemin Palloseuraa vastaan, johon yleisöä saapui lähes 4000.[4]

Nopea nousu III divisioonasta SM-sarjaan perustui taitavan valmentajan lisäksi onnistuneeseen yhdistelmään vanhempia kokeneita pelaajia sekä lahjakkaita nuoria, joita nousi edustusjoukkueeseen vuosittain. Oma osuutensa oli myös joukkueen fysiikkavalmentajana toimineella painonnoston olympiavoittajalla Kaarlo Kangasniemellä. Kokenutta kaartia joukkueessa edustivat muun muassa 7 A-maaottelua pelannut Jarmo Manninen sekä SM-sarjassa TPS:n ja Pyrkivän riveissä esiintynyt Olli Lamminen. Nuorista pelaajista mittavimman uran loivat myöhemmin Jarmo Alatensiö, Petri Sulonen, Risto Puustinen ja Pasi Sulonen sekä Sepsi-78:n SM-sarjajoukkueesta Poriin siirtynyt Mika Sankala. Vuonna 1983 PPT:ssä pelasi myös seuran kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomaalaispelaaja, englantilainen Richard Wilson.[4]

Vuonna 1984 Porissa nähtiin pääsarjatason jalkapalloa ensimmäisen kerran 15 vuoteen. Helsingin Jalkapalloklubia vastaan pelattu kauden avausottelu keräsi Porin stadionille yli 5 300 katsojaa. PPT aloitti sarjan neljällä peräkkäisellä tappiolla ja saavutti ensimmäisen voittonsa viidennellä kierroksella Kokkolan Palloveikkoja vastaan. Lopulliseksi sijoitukseksi sarjan päätyttyä tuli yhdeksäs. Kauden aikana PPT:ssä pelasi 11 ottelun ajan englantilainen Carlton Fairweather, joka myöhemmin loi pitkän uran Englannin liigan Wimbledonissa.[4] Samana vuonna valittiin myös ensimmäinen PPT-pelaaja A-maajoukkueeseen, kun Risto Puustinen esiintyi kuudessa A-maaottelussa.[5] Puustisen hyvät otteet herättivät mielenkiintoa myös Porin ulkopuolella ja hän siirtyikin seuraavaksi kaudeksi HJK:n riveihin.

Vuosien 1985 ja 1986 aikana edustusjoukkueessa tekivät ensiesiintymisensä seuran omat kasvatit Pasi Sulonen, Rami Nieminen, Vesa Rantanen ja Risto Koskikangas, jotka myöhemmin olivat tärkeässä roolissa FC Jazzin 1990-luvun menestysvuosina. Vuonna 1985 PPT sijoittui SM-sarjassa yhdeksänneksi ja seuraavana vuonna kahdeksanneksi. Kauden 1986 jälkeen Pertti Lundell siirtyi Euran Palloon ja uudeksi valmentajaksi nimettiin turkulainen entinen maajoukkuepelaaja Pauno Kymäläinen. PPT oli vuonna 1987 pitkään mukana jopa mitalikamppailuissa, mutta syyskierroksen vaisumpi jakso pudotti joukkueen lopulta kuudenneksi. Samana vuonna nähtiin Porissa myös ensimmäiset eteläamerikkalaiset pelaajat, kun joukkueen riveissä esiintyivät uruguaylainen Mauro Paglioni ja argentiinalainen Nestor Alfonso.[4]

PPT:n pelaajat juhlivat maalia Lahden stadionilla vuonna 1986.

Kauden 1987 päätyttyä PPT menetti useita runkopelaajiaan, Jarmo Alatensiö siirtyi Ruotsiin IK Brageen, Rami Nieminen Hakaan ja Petri Nieminen Rovaniemen Palloseuraan. Jo aikaisemmin olivat Risto Puustisen lisäksi seuran jättäneet hyökkääjät Richard Wilson ja Marko Nieminen sekä puolustaja Petri Sulonen ja 21-vuotiaiden maajoukkuepelaaja Mika Sankala. Menetyksiä ei pystytty enää paikkaamaan omilla junioreilla ja kun maalintekijäksi Raumalta hankittu Kari Ketola vielä loukkaantui vakavasti pystymättä pelaamaan yhtään sarjaottelua, muodostui kaudesta 1988 täydellinen katastrofi.[4] PPT sijoittui runkosarjassa viimeiseksi voittamatta yhtään ottelua. Sama tahti jatkui myös alemmassa loppusarjassa, jossa pelatut viisi ottelua tuottivat saldoksi ainoastaan yhden tasapelin ja PPT putosi näin ollen sarjatasoa alemmas.[6] Ainoat voitot virallisissa otteluissa tulivat Suomen Cupissa alempien sarjojen seuroja vastaan. Tie kuitenkin katkesi puolivälierissä tappioon Oulun Työväen Palloilijoille, joten PPT ei voittanut edes Cupissa saman sarjatason joukkuetta.[7] Myös yleisö hylkäsi sarjan hännille pudonneen ryhmän. Kauden viimeistä ottelua seurasi vaivaiset 175 katsojaa.[4]

Seura oli ennen kauden alkua tehnyt historiansa kovimman pelaajahankinnan kun Neuvostoliittoa yhteensä 46:ssa A-maaottelussa edustanut ja vuoden 1982 MM-kisoissa esiintynyt keskikenttäpelaaja Juri Gavrilov siirtyi Moskovan Lokomotivista PPT:n riveihin. Loukkaantumisista kärsinyt Gavrilov ei kuitenkaan noussut sille tasolle, jota häneltä odotettiin.[8] Seuraava kausi onnistui Gavrilovilta paremmin ja hän olikin joukkueen paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan. Vuonna 1989 PPT sijoittui I divisioonassa nuorella joukkueella neljänneksi ja jäi ulos SM-karsinnasta maalieron vuoksi. Valmentajana jatkoi edellisen kauden heikoista esityksista huolimatta Pauno Kymäläinen.[9] Debyyttinsä aikuisten sarjoissa tekivät nuoret Saku Laaksonen ja vasta 15-vuotias Antti Sumiala.[10]

Seuraavaksi kaudeksi PPT vahvistui neljällä kovalla paluumuuttajalla kun Jarmo Alatensiö (IK Brage), Rami Nieminen (Haka), Petri Nieminen (RoPS) ja Jorma Heinonen (OTP) palasivat Poriin. Muita hankintoja olivat Rauman Pallo-Iiroista tullut Petri Toivonen sekä puolalaiset Marek Sadowski [11] ja Kazimierz Putek,[12] joista jälkimmäinen oli pelannut edelliset kaudet Puolan pääsarjassa Widzew Łódźin ja Legia Varsovan joukkueissa. Antti Sumiala siirtyi heinäkuussa belgialaisen Anderlechtin nuorisoakatemiaan.[13] PPT oli sarjan ennakkosuosikki, mutta pelit eivät sujuneet seurajohtoa tyydyttävällä tavalla, mikä johti valmentaja Kymäläisen erottamiseen elokuussa. Hänen tilalleen nimettiin kakkosvalmentajana toiminut Seppo Sairanen.[14] Lopulta PPT voitti I divisioonan ja nousi samana vuonna perustettuun uuteen Futisliigaan.

Kaudesta 1991 muodostui viimeinen Porin Pallo-Toverien nimellä pelattu. Valmentajana toimi tamperelainen Markku Wacklin ja uusina niminä joukkueeseen liittyivät muun muassa Tommi Pikkarainen ja Juha Riippa KPV:sta sekä unkarilainen Laszlo Emmer. Antti Sumiala puolestaan palasi kesäkuussa Belgiasta ja liittyi välittömästi joukkueeseen. Nousijana kauteen lähtenyt PPT kuului alkukaudesta sarjan suurin yllättäjiin. Joukkue oli mukana mitalitaistossa aina syyskuulle saakka, jolloin tullut viiden voitottoman ottelun putki pudotti sen lopulta kahdeksanneksi.[4] Suomen Cupissa PPT selvisi kahdeksan parhaan joukkoon.[15]

Veikkausliigan mitalien jako lumisella Porin stadionilla lokakuussa 1992.

FC Jazzin aiempi logo.

Porin Pallo-Toverien nimi siirtyi historiaan marraskuussa 1991, kun seuran johtokunta päätti nimenmuutoksesta FC Jazziksi. Vaihdos herätti alussa närkästystä vanhojen kannattajien parissa. Suurta kansanliikettä uutta nimeä vastaan ei kuitenkaan syntynyt, vaan vastustus jäi muutamaan kiukkuiseen yleisönosastokirjoitukseen. Uusi nimi vakiintui lopulta nopeasti ja helposti.

PPT:n aikana seuran ulkomaalaispelaajat oli hankittu pääsääntöisesti joko Englannista tai Itä-Euroopasta, mutta FC Jazz käänsi katseet välittömästi Etelä-Amerikkaan. Brasiliassa asuneen valokuvaaja Juha Tammisen suosittelemina Poriin saapuivat keväällä Suomen ensimmäiset brasilialaispelaajat Piracaia, Luiz Antonio ja Marcos Tulio. Valmentajina toimivat jo Pauno Kymäläisen aikana PPT:n valmennusportaaseen kuuluneet Seppo Sairanen ja Matti Lahtinen. FC Jazzin ensimmäisestä kaudesta muodostui suuri menestys. Joukkue pysyi mukana mestaruustaistelussa lähes sarjan loppuun asti. Mestaruushaaveet kariutuivat vasta kolmanneksi viimeisellä kierroksella Helsingin Jalkapalloklubille kärsittyyn tappioon. Kauden päätösottelu pelattiin lokakuussa Porin stadionilla lumihankien keskellä Lahden Kuusysiä vastaan. Panoksena olivat hopeamitalit ja paikka seuraavan syksyn UEFA Cupiin. 6 000 katsojan edessä pelattu ottelu päättyi tasapeliin ja näin FC Jazzin oli tyytyminen pronssimitaleihin. Luiz Antonio oli Veikkausliigan paras maalintekijä 21 osumallaan.

Seuraavana vuonna FC Jazz sai kovan paluumuuttajan, kun Tanskan liigan Ikastissa pelannut Antti Sumiala saapui suorittamaan varusmiespalvelustaan Porin Prikaatiin. Toinen huippuvahvistus oli kokenut Miika Juntunen, joka oli jo ehtinyt voittaa kaksi Suomen mestaruutta Oulun Palloseurassa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Loukkaantumisten vuoksi olivat koko kauden sivussa keskikentällä tärkeään rooliin noussut Juha Riippa sekä puolustuksen runkopelaajiin kuulunut Pasi Sulonen. Jazzin valmentajaksi palkattiin tamperelainen Jussi Ristimäki, joka oli johtanut Ilveksen Suomen mestaruuten kymmenen vuotta aikaisemmin. Edellisen kauden brasilialaista joukkueessa jatkoi aluksi vain Piracaia. Marcos Tulio oli loukkaantunut jo edellisellä kaudella ja Luiz Antonio talven aikana kotimaassaan. Heidän tilalleen oli Juha Tamminen löytänyt kaksi uutta pelaajaa, keskikenttäpelaaja Rodrigon ja hyökkääjä Dionision. Myös Antonio saapui loukkaantumisesta toivuttuaan Poriin ja ehti pelaamaan kauden seitsemän viimeistä ottelua.

FC Jazz aloitti tasaisesti, roikkuen alkukesän kärjen tuntumassa HJK:n, Finnairin Palloilijoiden ja Tampereen Palloveikkojen vuorotellen johtaessa sarjaa. Kärkipaikalle joukkue siirtyi ensimmäistä kertaa heinäkuun lopussa, eikä enää paikastaan luopunut. Myllykosken Pallo oli noussut sarjakakkoseksi muutamaa kierrosta ennen loppua. Kauden päätöksestä oli luvassa huikea spektaakkeli, kun Jazz kohtasi kotikentällään pisteen jäljessä olleen MyPan. Itse ottelussa ei Jazz jättänyt mitään sattuman varaan, vaan jyräsi vastustajansa numeroin 6–3. Viimeisen 17 minuutin aikana ottelussa syntyi kuusi maalia. Yhtä kaikkien aikojen legendaarisinta Suomessa pelattua jalkapallo-ottelua oli seuraamassa Porin stadionilla huikeat 11 193 katsojaa. Heistä noin tuhat oli junalla Anjalankoskelta saapuneita vierasjoukkueen kannattajia. Liigan maalikuninkuus tuli jälleen Jazz-pelaajan nimiin kun Antti Sumiala iski 20 maalia.

FC Jazzin mestaruusjoukkueen pelaajat kaudella 1993

Jarmo Alatensiö (29/6), Dionísio (20/6), Markus Juhola mv (1/-), Miika Juntunen (29/4), Lasse Karjalainen (28/-), Tommi Koivistoinen mv (28/-), Risto Koskikangas (28/1), Luiz Antonio (7/6), Marko Nieminen (27/3), Rami Nieminen (28/4), Marko Oksanen (2/-), Piracaia (29/6), Vesa Rantanen (29/1), Rodrigo (28/7), Jani Suikkanen (3/-), Antti Sumiala (29/20), Petri Toivonen (21/2). Valmentajat: Jussi Ristimäki, Risto Virtanen. (pelaajan nimen jälkeen ottelut/maalit)

Veikkausliigan kaksinkertainen maalikuningas Luiz Antonio vuonna 1996.

Mestaruusvuoden jälkeen Jazz menetti joukkuestaan kolme tärkeää pelaajaa. Antti Sumiala suuntasi varusmiespalvelunsa jälkeen takaisin Tanskaan ja Miika Juntunen sekä Dionisio siirtyivät Tampereen Palloveikkoihin. Sumialan korvaajaksi hankittiin Mikkelin Palloilijoiden Jukka Ruhanen ja edellisen kauden loukkaantuneena olleet Juha Riippa ja Pasi Sulonen palasivat myös kokoonpanoon. Kesäkuussa joukkueeseen liittyi uutena pelaajana loukkaantuneen Rodrigon paikalle hankittu Marcelo Cardoso. Jazzin suureksi ongelmaksi osoittautui maalinteko, sillä niitä syntyi lähes 20 vähemmän kuin mestaruusvuonna. Jukka Ruhanen ei onnistunut korvaamaan Sumialaa odotetulla tavalla, eikä Luiz Antoniokaan ollut samassa vireessä kuin kahdella edellisellä kaudella. Ruhanen ja Antonio onnistuivat tekemään yhteensä 23 maalia, kun Sumiala oli yksin viimeistellyt edellisellä kaudella 20 osumaa.

Vuonna 1994 FC Jazz pelasi myös seuran historian ensimmäiset Eurocup-ottelut kun se kohtasi UEFA Cupissa tanskalaisen FC Kööpenhaminan. Euroopan jalkapalloliitto UEFA oli juuri uudistanut cup-kilpailujaan. Sen johdosta hallitseva Suomen mestari ei ollut oikeutettu osallistumaan Mestarien liigan karsintoihin, eikä edes varsinaiseen UEFA Cupiin, vaan joutui aloittamaan karsintakierrokselta. Ensimmäisen osaottelun jälkeen tilanne näytti Jazzin kannalta maukkaalta kun joukkue haki Kööpenhaminasta 1–0 -vierasvoiton. Porin ottelussa kuitenkin joukkueiden välinen tasoero tuli esiin ja FC Kööpenhamina selvisi jatkoon yhteismaalein 4–1.

Vuonna 1995 Jazz lähti jälleen tavoittelemaan mitalisijoja. Maalivahti Tommi Koivistoinen oli palannut kotikaupunkiinsa Tampereelle ja hänen tilalleen hankittiin Rovaniemeltä kokenut Esa Viitanen. Muutoin joukkue pysyi pääosin samana. Valmentajaksi tuli seuran 1980-luvun alussa huipulle nostanut Pertti Lundell. Vaihtelevien otteiden jälkeen sijoitukseksi jäi edellisen kauden tapaan neljäs. Jazz selvisi kauden lopussa pelattuun Suomen Cupin finaaliin. Sekin kuitenkin päättyi pettymykseen, kun MyPa vei Olympiastadionilla pelatun ottelun nimiinsä Sami Hyypiän maalilla.

Pertti Lundellin aika FC Jazzin valmentajana jäi vain yhteen kauteen, kun uudeksi valmentajaksi hankittiin todellinen yllätysnimi, Suomessa suhteellisen tuntematon Jari Pyykölä. Pohjois-Suomessa aiemmin vaikuttanut Pyykölä oli viimeiset vuodet valmentanut Ruotsissa paikallisia aladivisioonajoukkueita. Hän toi mukanaan myös kaksi uutta pelaajaa, edelliset kaudet Ruotsissa pelanneet Jukka Ollikkalan ja Ari-Pekka Roikon. Uusi maalivahti hankittiin jälleen Rovaniemeltä, kun maalipuiden väliin tuli Ilkka Siitonen.

Kauden avausottelu jouduttiin kenttäolosuhteiden vuoksi pelaamaan stadionin sijasta Karhuhallissa. Jazz aloitti vahvasti ja kukisti Jaron 4–1. Tämän jälkeen joukkue seurasi koko kesän kärjen takana, kunnes siirtyi sarjan johtopaikalle elokuun alussa. Ennen viimeistä ottelukierrosta tilanne oli jälleen jännittävä, Jazz johti liigaa kahden pisteen erolla FinnPaan ja MyPaan. Tällä kertaa ratkaisupeli nähtiin Pietarsaaren keskuskentällä, jonne oli matkustanut monisatapäinen joukko FC Jazzin kannattajia. Hyvätasoinen ottelu Jaroa vastaan päättyi Jazzin voittoon Luiz Antonion maalilla.

Kesäkuussa Jazz sai ns. Fair Play -paikan UEFA Cupiin. Esikarsinnassa kukistui helposti färsaarelainen Gøtu ÍF ja karsintakierroksella Jazz kohtasi Moskovan Dynamon. Avausottelu Dynamon kotikentällä päättyi 1–1 -tasapeliin ja vierasmaalin turvin Jazz lähti kotiottelustaan tosissaan hakemaan jatkopaikkaa. Alku näyttikin hyvältä, kun joukkue siirtyi Tomi Leivo-Jokimäen osumalla johtoon. Toisen jakson alussa Vesa Rantanen rikkoi venäläispelaajaa ulosajon arvoisesti ja seuranneesta rangaistuspotkusta Dynamo tasoitti ottelun. Vajaamiehisenä pelannut Jazz hävisi lopulta numeroin 1–3 ja joukkueen eurotaival päättyi.

FC Jazzin mestaruusjoukkueen pelaajat kaudella 1996

Jarmo Alatensiö (10/-), Luis Alberto Cuenca (3/-), Rami Hakanpää (1/-), Markus Keskinen (1/-), Risto Koskikangas (14/-), Saku Laaksonen (27/6), Tomi Leivo-Jokimäki (27/-), Luiz Antonio (25/17), Rami Nieminen (26/2), Jukka Ollikkala (27/2), Piracaia (24/10), Janne Puputti (15/-), Vesa Rantanen (22/-), Juha Riippa (25/7), Sami Rintanen (1/-), Rodrigo (3/-), Ari-Pekka Roiko (23/-), Santos (11/-), Ilkka Siitonen mv (27/-), Jani Suikkanen (23/-), Pasi Sulonen (19/-). Valmentajat: Jari Pyykölä, Risto Puustinen. (pelaajan nimen jälkeen ottelut/maalit)

Kauteen 1997 FC Jazz lähti edelleen Jari Pyykölän valmennuksessa. Uusina niminä joukkueeseen liittyivät Janne Hietanen, Ville Väisänen, Harri Puhakainen ja Saksan 2. Bundesliigan Mainziin siirtyneen Luiz Antonion korvaajaksi hankittu brasilialainen Marco. Pyykölän ja Jazzin seurajohdon välit olivat koko kauden ajan erittäin huonot. Kun Piracaia myytiin heinä-elokuun vaihteessa AIK Tukholmaan kiristyivät välit niin pahaksi, että se johti Pyykölän erottamiseen elokuun 11. päivänä. Tämä tapahtui ainoastaan kaksi päivää ennen Mestareiden liigan toisen karsintakierroksen ensimmäistä osaottelua. Pyykölän seuraajaksi nimitettiin entinen Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Vakkila. Valmentajanvaihdoksen aikaan Jazz oli sarjassa neljäntenä. Vakkilan valmennuksessa joukkue saalisti seitsemästä ottelusta ainoastaan neljä pistettä ja putosi lopulta seitsemänneksi. Erottamisensa jälkeen Pyykölä antoi Satakunnan Kansalle haastattelun, jossa hän haukkui kärkkäin sanoin seurajohtoa ja syytti heitä täydellisen epäpäteviksi.

Mestarien liigan esikarsinnassa Jazz pudotti virolaisen FC Lantanan ja sai karsintakierroksella vastaansa hollantilaisen suurseuran Feyenoordin. Avausottelu pelattiin Rotterdamin De Kuip-stadionilla 25 000 katsojan edessä. Kyseessä oli FC Jazzin otteluiden kaikkien aikojen suurin yleisömäärä. Feyenoord pudotti Jazzin lopulta selvästi yhteismaalein 8–3. Tappiosta huolimatta Jazz pääsi jatkamaan vielä UEFA Cupissa, jossa se kohtasi saksalaisen TSV 1860 Münchenin. Avausottelu päättyi niukkaan 0–1 -tappioon, mutta Münchenin olympiastadionilla Jazz oli vailla mahdollisuuksia häviten numeroin 1–6. FC Jazz joutui pelaamaan kotiottelunsa Feyenoordia ja Müncheniä vastaan Tampereen Ratinassa. Seuran johto oli myynyt otteluiden televisiontioikeudet hollantilaisille ja saksalaisille tv-yhtiölle, jotka määräsivät ne pelattaviksi illalla. Koska Porin stadionilla ei vielä tuolloin ollut valaistusta, piti ottelut siirtää Tampereelle. 20 000 katsojaa vetävälle Ratinan stadionille vaivautui molempia otteluita seuraamaan vain kourallinen yleisöä. München-ottelun reilusta tuhannesta katsojasta suuri osa oli Saksasta saapuneita vierasjoukkueen kannattajia.

Vuonna 1998 Jazzin valmentajana aloitti Tapio Raatikainen. Kausi lähti käyntiin heikosti ja toukokuun lopulla Jazz oli sarjassa viimeisenä, saldonaan ainoastaan kaksi tasapeliä. Tämä riitti seurajohdolle ja Raatikaisen tilalle vaihdettiin Pertti Lundell. Apuvalmentajaksi nimitettiin kaksi vuotta aikaisemmin peliuransa lopettanut Jarmo Alatensiö. Lopulta Jazz onnistui nousemaan viidennelle sijalle ja Lundellin sopimusta jatkettiin kahdella vuodella.

Kaudella 1999 Jazzin riveissä nähtiin useita mielenkiintoisia pelaajia. Marco jatkoi seurassa jo kolmatta kauttaan ja toista vuotta pelasi HJK:sta siirtynyt brasilialainen Rafael. Uusia ulkomaalaispelaajia olivat ruotsalainen Hasan Cetinkaya ja El Salvadorista tullut Víctor Dubón. Turusta joukkueeseen oli hankittu kokenut Kim Suominen ja maalivahtina oli jo edellisen kauden lopulla Jazzin riveihin siirtynyt Jyrki Rovio. Kymmenen ottelun ajan Jazzissa pelasi myös HJK:sta lainattu tuleva maajoukkuepelaaja Peter Kopteff.

Vuosituhannen vaihtuessa alkoi FC Jazz nousta otsikoihin myös muiden kuin pelillisten seikkojen takia. Seuran taustoissa oli kuohunut jo parin vuoden ajan. Muun muassa brasilialainen Rodrigo oli riitaantunut seura- ja valmennusjohdon kanssa. Tammikuussa 2000 oli kuitenkin luvassa vielä pahempaa, kun paljastui laaja veronkiertoskandaali. Seura oli useiden vuosien ajan maksanut ulkomaalaispelaajilleen palkkioita pimeänä. Muutamat pelaajat joutuivat hankalaan tilanteeseen, kun verottaja määräsi heidän maksettavakseen suuria verovelkoja. Kentällä taloussotkut eivät kuitenkaan näkyneet. Jazz pelasi ennakko-odotuksiin nähden erinomaisen kauden ja sijoittui viidenneksi. Erikoista oli, että joukkueen kokoonpanossa esiintyi kauden aikana peräti seitsemän ulkomaalaista pelaajaa kuudesta eri maasta. Puolustaja Petri Sulonen palasi 13 TPS-kauden jälkeen Poriin ja päätti uransa Jazz-paidassa.

Vuodesta 2001 alkoi FC Jazzin historiassa aivan uudenlainen aikakausi. Menestysvuodet olivat takana ja jokainen vuosi oli eloonjäämiskamppailua niin kentällä kuin talouden puolellakin. Oman värinsä antoivat 90-luvun taustahenkilöiden veronkiertoepäilyt ja niiden tutkiminen. Seuran uudeksi päävalmentajaksi palkattiin porilainen Jouni Joensuu, joka oli edelliset kaudet valmentanut Musan Salamaa Ykkösessä. Joukkue oli menettänyt pelaajia jokaiselta pelipaikalta, eikä taloudellinen tilanne antanut mahdollisuuksia kovien hankintojen tekemiseen. Lohduttomin oli tilanne maalivahtien suhteen. Ykkösmaalivahdiksi vuokrattiin Turun Interistä Sami Sinkkonen, joka kuitenkin palasi takaisin elokuussa ja hänen tilalleen hankittiin loppukauden ajaksi puolalainen Grzegorz Kubica.

Kesäkuussa Jazzia kohtasi kuitenkin varsinainen onnenpotku, kun seura sai paikan Intertoto-cupissa. Joukkue selvisikin toiselle kierrokselle asti. Tärkeä tekijä Intertoto-menestyksessä oli kesäkuussa Jazziin kahdeksan vuoden tauon jälkeen liittynyt Miika Juntunen. Avauskierroksella Jazz pudotti romanialaisen Gloria Bistritan Juntusen vierasmaalin ansiosta. Toisella kierroksella tuli vastaan ranskalainen suurseura Paris Saint-Germain, joka oli selvästi parempi yhteismaalein 7–1. PSG:n kotiottelu pelattiin aikaisempien katsomolevottomuuksien johdosta 600 kilometrin päässä Pariisista sijaitsevassa Toulousen kaupungissa. Taloudellisesti tärkeiden Intertoto-otteluiden jälkeen seurajohto erotti Jouni Joensuun heinäkuun puolivälissä ja palkkasi tilalle 1990-luvun mestarivalmentajan Jussi Ristimäen. Elokuun alkupuolella Jazz teki loppukauden mittaisen sopimuksen SSV Reutlingenin joukkueesta saapuneen Antti Sumialan kanssa. Parivaljakko onnistuikin nostamaan Jazzin jumbosijalta kymmenenneksi ja säilyttämään sarjapaikan Veikkausliigassa myös seuraavalle kaudelle. Intertoto-otteluista saadut tulot puolestaan pelastivat väliaikaisesti konkurssin partaalla roikkuneen seuran talouden.

Seuraavasta vuodesta tuli Jazzille vielä vaikeampi. Intertoto-cupista saamilla rahoillaan seura oli pystynyt hoitamaan vanhat verorästinsä, mutta pelaajien palkkoja oli maksamatta vielä kevättalvella. Tämä luonnollisesti joudutti pelaajien pakoa seurasta ja vähensi uusien mielenkiintoa liittyä joukkueeseen. Valmentajaksi palkattiin 1990-luvulla kakkosvalmentajana toiminut Risto Virtanen. Uusia pelaajahankintoja ei juurikaan tehty, vaan edustusjoukkueeseen nostettiin omia junioreita. Debyyttinsä tekivät muun muassa myöhemmin ansiokkaan liigauran tehneet pelaajat Hermanni Vuorinen ja Matti Lähitie. He olivat myös olleet vuotta aikaisemmin voittamassa FC Jazzille B-junioreiden Suomen mestaruutta. Joukkue oli koko kauden ajan liigan hännillä ja joutui lopulta kahdeksan joukkueen karsintasarjaan. Liigapaikka varmistui vasta viimeisen kierroksen ottelussa Vaasan Palloseuraa vastaan. Karsintasarjan alkaessa Jazz oli turvautunut jälleen Jussi Ristimäen valmennusoppeihin ja erottanut Risto Virtasen.

Vuonna 2003 Jazzin jatkoi pelillisesti edellisten kausien linjalla. Kuusi vuotta aikaisemmin seurasta lähtenyt Piracaia teki paluun Jazzin paitaan ja valmentajana toimi seuran pronssimitaleille vuonna 1992 luotsannut Seppo Sairanen. Kausi oli jälleen vaikea, mutta tällä kertaa sarjapaikka onnistuttiin varmistamaan jo muutamaa kierrosta ennen sarjan päättymistä.

Vuosi 2004 jäi FC Jazzin viimeiseksi Veikkausliigassa. Joukkue pelasi koko kauden erittäin kapealla materiaalilla. säännöllisesti kokoonpanossa oli vain 16 pelaajaa, vaihtopenkin koostuessa lähinnä juniori-ikäisistä pelaajista. Paluumuuttajana oli joukkueeseen saatu edellisen kauden FC Interin riveissä pelannut Vesa Rantanen. Pelit alkoivat pirteillä esityksillä, mutta syksyn myötä kapea pelaajarinki alkoi näkyä ja lopulta Jazz joutui kaksiosaiseen liigakarsintaan IFK Mariehamnia vastaan. Avausottelu vieraskentällä päättyi 0–1-tappioon ja näin ollen Jazz oli Porin ottelussa pakkovoiton edessä. Yleisön kiinnostus Jazziin heräsi jälleen joukkueen taistellessa olemassaolostaan. Karsintapeliin saapui lähes 4 000 katsojaa, joka oli koko 2000-luvun suurin yleisömäärä. Myös Ahvenanmaalta saapui paikalle monisatapäinen kannattajajoukko. Kahta päivää ennen ratkaisevaa karsintapeliä päävalmentaja Seppo Sairanen erotettiin tehtävästään ja hänen tilalleen nimitettiin Sami Rintanen. Itse ottelussa Jazz sai kylmää vettä niskaansa jo ensimmäisellä jaksolla vieraiden tehtyä avausmaalin. Toisella jaksolla Jazz tuli tasoihin ja siirtyi johtoon Teemu Vihtilän ja Rami Niemisen maaleilla. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan IFK onnistui tasoittamaan ottelun loppuminuuteilla. Näin tuli päätökeen Jazzin 14 kautta kestänyt liigataival.

Karsintaotteluita seuranneella viikolla seura piti tiedotustilaisuuden, jossa se ilmoitti hakeutuvansa vapaaehtoiseen yrityssaneeraukseen. Velat olivat kohonneet jo yhteensä lähes 600 000 euroon. Joulukuussa suurimmat velkojat Työministeriö ja Lounais-Suomen verovirasto ilmoittivat vastustavansa saneerausta. Työministeriön saatavat koostuivat Palkkaturvan maksamista pelaajapalkkioista. Tammikuussa 2005 verovirasto jätti konkurssihakemuksen Porin käräjäoikeudelle. Edustusjoukkueen taru loppui maaliskuun alussa, kun Porin käräjäoikeus asetti seuran konkurssiin.[16][17] FC Jazzin toimintaa jäi jatkamaan paria vuotta aikaisemmin emoseurasta erotettu juniorijaosto.

Ilves ja FC Jazz Tammelan stadionilla heinäkuussa 2010.

FC Jazzin junioritoiminta oli B-junioreista alaspäin siirretty vuonna 2003 perustetun FC Jazz-juniorit ry:n haltuun. Konkurssin myötä myös A-juniorijoukkue siirtyi yhdistyksen suojiin ja näin ollen junioritoimintaa voitiin jatkaa keskeytyksettä. FC Jazzin sijasta joukkueet esiintyivät kaudesta 2005 lähtien sarjoissa nimellä FC Jazz-juniorit. Myös menestystä tuli, kun seuran B-nuoret saavuttivat samana syksynä SM-hopeaa. Uusi edustusjoukkue koottiin seuraavaksi kaudeksi ja se aloitti Palloliiton Satakunnan piirin Vitosessa. Sami Rintasen ja Mikko Mannilan valmennuksessa joukkue nousi ylöspäin sarjaporras/vuosi -tahtia. FC Jazz-j:n ylivoimaa kuvaa, että kolmen kauden aikana joukkue hävisi ainoastaan kolme ottelua. Kaksi ensimmäistä kautta edustusjoukkueen kotikenttänä toimi pääsääntöisesti Pihlavan kenttä ja Kolmoseen noustuaan FC Jazz-j siirtyi pelaamaan perinteikkäälle Herralahden kentälle. Paikka Kakkosen karsintoihin syksyllä 2008 varmistui Kolmosen viimeisen kierroksen ottelussa Musan Salamaa vastaan. Syyskuussa pelatussa karsintasarjassa FC Jazz-j kohtasi FC Korsholmin, Lapuan Virkiän sekä Pirkkalan Jalkapalloklubin ja nousi jälleen valtakunnallisiin sarjoihin kaudeksi 2009.

Kakkosessa joukkueen valmentajana jatkoi Mikko Mannila. Ensimmäisellä kaudellaan seura saavutti menestystä Suomen Cupissa pudottamalla Veikkausliigassa pelanneen Vaasan Palloseuran ja selviytymällä aina puolivälieriin saakka. Lahden stadionilla pelatussa ottelussa Jari Litmasen edustama FC Lahti oli kuitenkin vahvempi. Puolivälieriin pääsy toi paikan cupin Pikkufinaaliin, jossa FC Jazz-j kukisti toisen lahtelaisseuran City Starsin Sami Rintasen viime minuutin maalilla.

Vuonna 2010 seura otti jälleen käyttöön vanhan nimensä FC Jazz, ilman juniorit-lyhennettä.[18] Urheilullisesti kaudesta muodostui pettymys, sarjapaikka varmistui vasta viimeisellä ottelukierroksella. Ongelmaksi muodostui joukkueen kapea pelaajamateriaali, joka ei kestänyt lukuisia loukkaantumisia. Seuraavaksi oli Mikko Mannilan aika siirtyä sivuun valmentajan paikalta ja tilalle valittiin jo 1990-luvulla Jazzin valmennuksessa mukana ollut Risto Virtanen. Virtasen opit eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta ja valmentajaksi vaihdettiin elokuun alussa FC Jazzia vuonna 2001 valmentanut Jouni Joensuu. Sijoitukseksi tuli seitsemäs, jota voitiin jälleen pitää pettymyksenä odotuksiin nähden. Kauden loputtua Joensuu siirtyi seuran urheilutoimenjohtajan tehtävään.[19]

FC Jazz kannattajineen juhlii nousua Ykköseen lokakuussa 2013.

Uudeksi päävalmentajaksi valittiin lokakuussa 2011 pelikentät jättänyt Matti Santahuhta. FC PoPan Ykkösessä pelanneen joukkueen lopetettua toimintansa siirtyivät seurasta Jazziin muun muassa Teemu Vihtilä, Juha Luoma ja Samu-Petteri Mäkelä. Myös maalivahti Oskari Forsman palasi kasvattajaseuraansa.[20] Vuonna 2012 FC Jazzista tuli FC PoPan konkurssin myötä korkeimmalla sarjatasolla pelaava porilaisseura. Jazz sijoittui sarjassa toiseksi ylivoimaisen Tampereen Ilveksen jälkeen ja keräsi myös toiseksi eniten pisteitä kaikista Kakkosen eri lohkojen joukkueista. FC Jazzin toimintaperiaate on viime vuosina ollut omien kasvattien ja muiden porilaistaustaisten pelaajien peluuttaminen. Ulkopuolisia pelaajahankintoja on tehty erittäin maltillisesti. Nimekkäimmät hankinnat ensimmäisten vuosien aikana ovat olleet Veikkausliigakokemusta omaavat Joonas Laurikainen ja norsunluurannikkolainen Mamadou Konate sekä oma kasvatti Oskari Forsman.

Kauteen 2013 FC Jazz lähti tavoitteenaan nousu toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Ykköseen.[21] Seura hankki vahvistukseksi muun muassa liigakokemusta omaavan Einari Kuritun. Myöhemmin kauden aikana joukkueeseen liittyivät useiden eri maiden pääsarjoissa esiintynyt kroatialainen Pëllumb Jusufi [22] sekä amerikkalainen Chris Brundage [23] ja AC Oulusta lainattu englantilainen Tashan Adeyinka [24].

FC Jazz varmisti lohkovoittonsa jo kuukautta ennen sarjan päättymistä ja Ykkösen karsinnoissa vastaansa tammisaarelaisen Ekenäs IF:n.[25] Kaksiosaisen karsinnan avausottelu Porin stadionilla päättyi tasanumeroihin 2–2. Ottelua oli seuraamassa 3 024 katsojaa, joka on FC Jazzin suurin yleisömäärä liigavuosien jälkeen.[26] Karsinnan toinen osaottelu Tammisaaren keskuskentällä päättyi FC Jazzin 2–0-voittoon ja näin seura varmisti nousunsa Ykköseen kaudelle 2014.[27] Suomen Cupissa FC Jazz selvisi aina puolivälieriin saakka, jossa se hävisi cupin voittaneelle Rovaniemen Palloseuralle maalein 0–3.[28]

Ykkösen kaudella 2014 FC Jazz sijoittui kahdeksanneksi saavuttaen asettamansa tavoitteen. Seuran ottelukohtainen katsojakeskiarvo 1 259 oli sarjan viidenneksi suurin.[29]

Keväällä 2015 FC Jazz Oy aloitti osakeannin, jonka tavoitteena oli toteuttaa toimenpiteet, jotka tarvittaisiin seuran nostamiseksi Veikkausliigaan.[30] Kaudelle 2015 uudeksi valmentajaksi tuli John Allen.[31] Joukkueen tavoite oli sijoittua vähintään viidenneksi, mutta lopullinen sijoitus oli seitsemäs. Joukkue onnistui keräämään pisteitä kärkijoukkueilta, mutta vastaavasti menetti niitä häntäpään joukkueille.[32][33]

Kaudella 2016 FC Jazz jäi Ykkösen viimeiseksi ja putosi Kakkoseen.[34] Seura oli vaihtanut heinäkuussa päävalmentajaa, kun FC Interiin siirtyneen John Allenin paikan otti valmennuspäällikkö Jani Uotinen.[35]

Tilanne 12. toukokuuta 2019.[37]

Nro Paikka Pelaaja 1 M Tuukka Nurmi 2 P Oliver Nabb 3 P Joonas Meura 4 K Juho Kemppinen 5 P Joose Mäkinen 6 P Kourouma Fatoukouma 7 K Roope Huhtanen 8 H Eero Lehtinen 9 H Juho Lehtonen 10 K Iyam Friday 11 K Nicolas Gomes Ramos 12 M Eetu Lindfors

Nro Paikka Pelaaja 14 K Joonatan Tuovinen 15 H Christian Harjanne 16 H Jussi Aalto 17 K Rasmus Laaksonen 18 K Aleksanteri Tomberg 19 K Joona Visavuori 20 H Eetu Kanerva 22 P Jussi Lemio 23 K Tobias Laaksonen 27 H Eetu Vahekoski 80 K Toni Pyyranta - K Mostafa Mohammadi

Lähde[37]

• Seth Ablade
• Jani Kanerva
• Ari Bohm
• Juha Kartio
• Rami Koskinen
• Juhani Honkavuo

Naisten jalkapallotoiminta aloitettiin PPT:ssä vuonna 1972. Seura osallistui SM-sarjan karsintoihin vuosittain ja selviytyi lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa vuonna 1977. Joukkue joutui kuitenkin luopumaan osallistumisesta turnaukseen. 1980-luvulla porilaista naisjalkapalloa hallitsi SM-sarjassakin useita kausia pelannut Musan Salama ja PPT nähtiin vain alueellisissa sarjoissa. MuSan luovuttua naisjoukkueesta onnistui PPT nousemaan I divisioonaan vuonna 1988. Seura kuitenkin lopetti naisten jalkapallon ja sarjapaikka siirrettiin samana vuonna perustetulle NiceFutikselle, johon myös PPT:n pelaajat siirtyivät. Naisten piirinmestaruuden PPT voitti vuonna 1973. Tunnetuin seuran riveissä esiintynyt naispelaaja oli Miska Suves, joka myöhemmin 1990-luvulla valittiin Ruotsissa Vuoden naisjääpalloilijaksi.

Vuonna 2012 FC Jazz aloitti uudestaan naisten jalkapallotoiminnan FC Jazz Leidit -nimisellä harrastejoukkueella.[41]

FC Jazzin ja GFT:n ottelu Porin urheilutalolla lokakuussa 2012.

Futsal tuli FC Jazzin ohjelmaan 2000-luvun alkuvuosina ja myöhemmin seura osallistui kahdella joukkueella SPL:n Satakunnan piirin futsalsarjoihin. Vuodesta 2005 lähtien Futsal-liigassa pelanneen Porin Palloilijoiden luovuttua kauden 2011–2012 jälkeen sarjapaikastaan, se annettiin FC Jazzille ja samalla myös suurin osa PoPan pelaajista siirtyi Jazzin joukkueeseen.[44] Seuran entisestä edustusjoukkueesta tuli samassa yhteydessä FC Jazz 2, joka jatkoi neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Futsal-Kolmosessa. Sarjassa esiintyi kaudella 2012–2013 myös Porin yliopistokeskuksen opiskelijoista koostunut FC Jazz University.[45]

Ainoalla liigakaudellaan 2012–2013 FC Jazz sijoittui sarjassa toiseksi viimeiseksi[46] ja putosi hävittyään liigakarsinnoissa jyväskyläläiselle Liikunnan Riemulle.[47] Joukkuetta valmensi Teemu Eskola ja sen nimekkäimpiä pelaajia olivat Suomen futsalmaajoukkuettakin edustaneet Joonas Laurikainen, Timo Laurila ja Sami Rantala. Putoamisen jälkeen FC Jazz lopetti itsenäisen futsaltoiminnan. Seuran sarjapaikka Futsal-Ykkösessä siirrettiin syyskuussa 2013 perustetulle Pori Futsalille, joka oli FC Jazzin, Musan Salaman sekä Pihlavan Työväen Urheilijoiden yhteinen edustusjoukkue.[48]

Jääpalloa PPT:ssä harrastettiin aktiivisesti 1960-luvulle asti. Se oli seuran alkuaikoina toinen valtalajeista jalkapallon ohella. Suurin menestys tuli vuonna 1947, jolloin PPT voitti TUL:n mestaruuden ja pääsi pelaamaan Suomen mestaruudesta SPL:n mestaria vastaan. Mestaruusottelun voitti kuitenkin WP-35 murskaavasti 9–0.

Pesäpallo kuului PPT:n ohjelmaan 1950-luvun lopulle saakka ja joukkue osallistui lähinnä alueellisiin sarjoihin. Jääkiekkoa seurassa pelattiin vuoteen 1969 asti. Parhaimmillaan PPT esiintyi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla suomensarjassa ja karsi 1953 mestaruussarjaan, mutta KuPS ja TK-V nousivat. Vuonna 1951 seura voitti Työväen Urheiluliiton jääkiekkomestaruuden ja 1957 A-juniorit saavuttivat SM-pronssia.

• Suomen mestari (2): 1993, 1996
• SM-pronssia: 1992
• Suomen Cupin finalisti: 1995
• Liigacupin finalisti: 1994
• Suomen Cupin Pikkufinaalin voittaja: 2009
• Työväen Urheiluliiton mestari (8): 1982, 1985, 1987, 1990, 1993, 1996, 1998, 2002
• Suomen Palloliiton Satakunnan piirin mestari (19): 1965, 1979, 1981–1985, 1987, 1990, 1992–1994, 1996, 1998–2000, 2002, 2004, 2012

• A-nuorten SM-pronssia: 1992
• B-nuorten Suomen mestari: 2001
• B-nuorten SM-hopeaa: 2005
• Suomen Palloliiton Satakunnan piirin naisten mestari: 1973

• Työväen Urheiluliiton mestari: 1947

• Työväen Urheiluliiton mestari: 1951
• A-nuorten SM-pronssia: 1957

1997–1998

23. heinäkuuta 1997	FC Lantana	0–2	FC Jazz	Kadrioru staadion, Tallinna
Esikarsinta
		Raportti	5' Rami Nieminen 78' Rami Nieminen	Yleisömäärä: 1 000 Tuomari: Tom Henning Øvrebø, Norja

30. heinäkuuta 1997	FC Jazz	1–0	FC Lantana	Porin stadion, Pori
Esikarsinta
	65' Marco Pogioli	Raportti		Yleisömäärä: 3 760 Tuomari: Vladimír Hriňák, Slovakia

13. elokuuta 1997	Feyenoord	6–2	FC Jazz	De Kuip, Rotterdam
1. karsintakierros
	14' Jean-Paul van Gastel (rp) 22' Henk Vos 39' Henk Vos 46' Henk Vos 58' Pablo Sanchez 65' Jean-Paul van Gastel (rp) 85' Giovanni van Bronckhorst	Raportti	28' Marco Pogioli 70' Marco Pogioli	Yleisömäärä: 24 330 Tuomari: Alfredo Trentalange, Italia

27. elokuuta 1997	FC Jazz	1–2	Feyenoord	Ratinan stadion, Tampere
1. karsintakierros
	37' Saku Laaksonen	Raportti	21' George Boateng 90' Jean-Paul van Gastel	Yleisömäärä: 2 720 Tuomari: Aron Huzu, Romania

1994–1995

9. elokuuta 1994	FC Kööpenhamina	0–1	FC Jazz	Parken, Kööpenhamina
1. karsintakierros
			33' Jukka Ruhanen	Yleisömäärä: 4 390 Tuomari: Karol Ihring, Slovakia

23. elokuuta 1994	FC Jazz	0–4	FC Kööpenhamina	Porin stadion, Pori
1. karsintakierros
			54' Michael Johansen 81' Morten Nielsen 83' Per Frandsen 87' Allan Nielsen	Yleisömäärä: 4 770 Tuomari: Oleg Timofejev, Viro

1996–1997

17. heinäkuuta 1996	FC Jazz	3–1	Gøtu ÍF	Porin stadion, Pori
Esikarsinta
	38' Jani Suikkanen 49' Tomi Leivo-Jokimäki 77' Piracaia		89' Bardur Heinason	Yleisömäärä: 3 196 Tuomari: Romans Lajuks, Latvia

24. heinäkuuta 1996	Gøtu ÍF	0–1	FC Jazz	Svangaskarð, Toftir
Esikarsinta
			86' Luiz Antônio	Yleisömäärä: 400 Tuomari: -

20. elokuuta 1996	Dynamo Moskova	1–1	FC Jazz	Dynamo-stadion, Moskova
1. karsintakierros
	15' Andrei Kobelev		30' Saku Laaksonen	Yleisömäärä: 2 500 Tuomari: Zbigniew Przesmycki, Puola

6. elokuuta 1996	FC Jazz	1–3	Dynamo Moskova	Porin stadion, Pori
1. karsintakierros
	40' Tomi Leivo-Jokimäki 58' Vesa Rantanen		59' Andrei Kobelev (rp) 67' Sergei Artimov 80' Sergei Artimov	Yleisömäärä: 5 920 Tuomari: Roy Helge Olsen, Norja

1997–1998

16. syyskuuta 1997	FC Jazz	0–1	1860 München	Ratinan stadion, Tampere
1. kierros
		Raportti	90' Abédi Pelé	Yleisömäärä: 1 320 Tuomari: Alan Snoddy, Pohjois-Irlanti

30. syyskuuta 1997	1860 München	6–1	FC Jazz	Olympiastadion, München
1. kierros
	34' Bernhard Winkler 44' Harald Cerny 50' Jörg Böhme 52' Piotr Nowak 67' Mathias Hamann 71' Bernhard Winkler	Raportti	83' Alvaro Méndez	Yleisömäärä: 7 500 Tuomari: John McDermott, Skotlanti

2001

17. kesäkuuta 2001	FC Jazz	1–0	Gloria Bistrița	Porin stadion, Pori
1. kierros
	40' Strati Iliev	Raportti	75' Lucian Sânmărtean	Yleisömäärä: 1 717 Tuomari: Grzegorz Gilewski, Puola

24. kesäkuuta 2001	Gloria Bistrița	2–1	FC Jazz	Stadionul Gloria, Bistrița
1. kierros
	20' Ion Ceausu 78' Vasile Popa	Raportti	14' Marko Koivuranta 58' Miika Juntunen	Yleisömäärä: 7 000 Tuomari: Darko Ceferin, Slovenia

1. heinäkuuta 2001	Paris Saint-Germain	3–0	FC Jazz	Stadium Muncipal, Toulouse
2. kierros
	19' Laurent Robert 57' Laurent Robert 71' Laurent Robert			Yleisömäärä: 3 600 Tuomari: Ivan Novak, Kroatia

8. heinäkuuta 2001	FC Jazz	1–4	Paris Saint-Germain	Porin stadion, Pori
2. kierros
	54' Miika Juntunen		20' Jay-Jay Okocha 32' Laurent Robert 62' Jay-Jay Okocha (rp) 73' Gael Hiroux	Yleisömäärä: 3 803 Tuomari: Athanassios Briakos, Kreikka