FC Barcelona

Futbol Club Barcelona (lausutaan katalaaniksi: [fubˈbɔɫ ˈkɫub bərsəˈɫonə] Futbol Club Barcelona - name.ogg kuuntele ääntäminen (ohje)) on vuonna 1899 perustettu barcelonalainen jalkapalloseura.

FC Barcelona
Koko nimi Futbol Club Barcelona
Lempinimet Barça (joukkueesta)
Culés (kannattajista)
Azulgranas (kannattajista)
Perustettu 1899
(nimellä Foot-Ball Club Barcelona)
Kaupunki Barcelona, Katalonia, Espanja
Kenttä Camp Nou
 kapasiteetti 99 354[1]
Sarja Primera División
Sarjataso 1.
Värit          
Päävalmentaja Xavi

Seura tunnetaan lempinimillä Barça ja Blaugrana (suom. sinipuna). Sen tunnuslause on ”Més que un club” (suom. enemmän kuin seura). Seuran hymni ja kannatuslaulu on nimeltään Cant del Barça.

Vuonna 2017 Forbes-lehti arvioi seuran arvoksi 3,6 miljardia dollaria, mikä teki siitä maailman neljänneksi arvokkaimman urheiluseuran.[2] Seura ei ole yritys vaan yhdistys, joten sillä ei ole omistajia. Yhdistyksen yli 144 000 jäsentä (kat. soci) käyttävät yhdistyksessä päätösvaltaa.[3]

Seuran verivihollinen on Real Madrid. Joukkueiden välistä ottelua kutsutaan nimellä El Clásico.

Seuran historia

Alkuvuodet, sisällissota ja Francon aika (1899–1988)

Ensimmäinen Barçan käyttämä tunnus. Seura jakoi Barcelonan kaupungin vaakunan, koska se pyrki yhdistämään itsensä kaupungista saatavaan mielikuvaan.[4]

Sveitsiläinen liikemies Hans ”Joan” Gamper laittoi kesällä 1899 katalonialaiseen urheilulehteen ilmoituksen aikeistaan perustaa jalkapalloseuran Barcelonaan.[5] Gamper oli jalkapallointoilija ja oli aikanaan itsekin pelannut Zürichissa.[5] Gamperia ei huolettanut seuran perustamisessa edes se, että jalkapallo oli lajina tuohon aikaan lähes tuntematonta Barcelonassa.[5] Niinpä Futbol Club Barcelona perustettiin 28. marraskuuta 1899.[5]

Vuosien 1901–1903 aikana Gamper viimeisteli yhteensä 103 maalia Barcelonalle, toimiessaan samalla seuran valmentajana.[5]

Espanjan sisällissodan jälkeen FC Barcelonasta alkoi muodostua yhtäältä katalonialaisen nationalismin, toisaalta tappiolle jääneen tasavaltalaisuuden urheilullinen symboli. Tähän vaikutti myös se, että diktaattori Franco otti ”verivihollisen” Real Madridin propagandavälineekseen, yrittäessään nostaa eristyksiin joutunutta maata takaisin parrasvaloihin. Tämän vaikutus näkyi kaikkialla: muun muassa tuomareiden suorituksissa ja katalonialaisjoukkueen mahdollisuuksissa pelaajasiirtohin. Tärkeänä osana myyttien rakentumista oli myös seuran silloisen presidentin Josep Sunyolin kuolema sisällissodan aikana. Ymmärrettävästi tämän kaiken vaikutukset näkyvät vielä tänäkin päivänä: Real Madrid on edelleen pääkaupungin joukkue ja poliittinen voima, jonka piikkinä lihassa on katalonialaisuuden symboli FC Barcelona. Näiden kahden joukkueen välisiä otteluita kutsutaan nimellä El Clásico. Barcelona ja Real Madrid kohtasivat ensimmäisen kerran vuonna 1905 ja Barcelona voitti ottelun 5–2.[6]

Barcelonan ensimmäisenä ”dynastiana” pidetään vuosien 1950–1961 joukkuetta. László Kubalan johdolla seura voitti Espanjan pääsarjamestaruuden vuosina 1952, 1953, 1959 ja 1960. Maansa cupin se voitti vuosina 1951, 1952, 1953, 1959 ja 1960. Copa Latinan Barcelona saavutti 1952. Joukkueen muita nimipelaajia olivat tuolloin Estanislao Basora, César Rodríguez Álvarez, Tomás Moreno ja Eduardo Manchón. Keväällä 1961 katalonialaisseura pelasi Euroopan cupin finaalissa, mutta hävisi Benficalle.

Seuraavan huippukauden seura koki Johan Cruijffin pelatessa joukkueessa 1973–1978. Alankomaalaisen ohella Barçan paitaa kantoivat Carles Rexach, Juan Manuel Asensi, Hugo Sotil ja Marcial. Joukkue vei liigan 1974 ja cupin 1978.

Núñezin aika (1978–2000)

Vuonna 1978 Josep Lluís Núñezista tuli seuran ensimmäinen vaaleilla valittu toimitusjohtaja, minkä jälkeen virka on valittu aina vaaleilla.

Vuonna 1988 Johan Cruijff palasi joukkueeseen valmentajan roolissa, ja vei seuran seuraavaan suuruuden aikaan. Tämä aika kesti vuodet 1990–1994. Nimipelaajia olivat tällöin Ronald Koeman, Hristo Stoitškov, Michael Laudrup, Josep Guardiola ja Romário ja heitä kutsuttiin ”Dream Teamiksi” eli unelmajoukkueeksi. Liigan joukkue voitti peräjälkeen 1991–1994. Euroopan cupin voittanutta vuoden 1992 yhdistelmää on sanottu sen historian parhaaksi. Kataloniassa Dream Team -joukkueen menestysaika päättyi käytännössä Mestarien liigan loppuotteluun 1994, jolloin AC Milan voitti barcelonalaiset 4–0.

Vuonna 1996 Cruijff siirtyi syrjään, ja joukkueen valmentajaksi tuli kokenut Bobby Robson, jonka kohtalaisen menestyksekäs pesti kesti vain vuoden. Robsonin jälkeen valmentajaksi tuli alankomaalainen Louis van Gaal, jonka kaudella joukkue voitti kaksi peräkkäistä liigamestaruutta. Van Gaalin suurin ongelma Barcelonassa lienee ollut vähäinen suosio kannattajien joukossa. Van Gaal osti aluksi Ronaldon paikkaamiseksi kaudeksi 1997–1998 Rivaldon ja Sonny Andersonin.[7] Rivaldo viimeisteli ensimmäisellä kaudellaan 19 maalia.[7] Anderson viimeisteli 11 maalia.[7] Näiden lisäksi Luis Enrique viimeisteli 18 maalia.[7] Barcelona voitti lopulta kauden 1997–1998 yhdeksän pisteen erolla ennen Athletic Bilbaota.[7]

Van Gaalin miehistö täydensi menestystään voittamalla myös Espanjan Cupin.[7] Tuplamestaruus oli seuran ensimmäinen 1950-luvun jälkeen.[7]

Uusi vuosituhat (2000–2008)

Vuonna 2000 Núñez ja Van Gaal jättivät seuran yhdessä seuran varakapteenin, Luís Figon, kanssa. Figo siirtyi seuran pahimman kilpailijan, Real Madridin, riveihin.

Joan Laporta valittiin seuran toimitusjohtajaksi vuonna 2003 ja valmentajaksi palkattiin entinen Milan-tähti, alankomaalainen Frank Rijkaard. Vuodesta 2003 joukkueessa pelannut Ronaldinho valittiin vuosina 2004 ja 2005 Fifan vuoden pelaajaksi. Muita maineikkaita pelaajia olivat muiden muassa Deco, Carles Puyol, Samuel Eto'o, Xavi, Lionel Messi ja vuonna 2007 joukkueeseen pestattu Thierry Henry. Liigan joukkue on voitti vuosina 2005 ja 2006. Joukkue voitti 17. toukokuuta 2006 myös Mestarien liigan loppuottelun Arsenalia vastaan. Valmentaja Rijkaard pääsi voiton myötä niiden harvojen joukkoon, jotka ovat voittaneet Mestarien liigan sekä pelaajana että valmentajana.

Guardiolan aika (2008–2012)

Frank Rijkaard lähti Barcelonasta kesällä 2008 kahden pokaalittoman kauden jälkeen. Uudeksi valmentajaksi pestattiin seuran entinen pelaaja Josep Guardiola, jonka johdolla FC Barcelona voittikin 2008–2009 ensimmäisenä espanjalaisseurana triplan eli voitti samalla kaudella Espanjan mestaruuden ja cupin sekä Mestarien liigan. Myös Guardiola on voittanut Mestarien liigan tai sitä edeltävän Euroopan cupin sekä pelaajana että valmentajana. Mestarien liigan loppuottelussa FC Barcelona voitti Manchester Unitedin maalein 2–0 sekä maaliskuussa otti historian suurimman vierasvoiton Real Madridista lukemin 6–2. Joukkueen hyökkäyslinja, Messi, Eto'o ja Henry, teki kaudella satakunta maalia ja joukkueen viimeistelyvoima oli muutenkin miltei historiallisen suuri. Hyökkääjien lisäksi joukkuetta siivittivät menestykseen keskikenttäpelaajat Xavi ja Andrés Iniesta sekä puolustajat Carles Puyol ja Daniel Alves. Vuonna 2011 seura voitti neljännen kerran Mestarien liigan lyöden loppuottelussa Manchester Unitedin 3–1. Vuodesta 1986 Unitedia luotsannut manageri Sir Alex Ferguson katsoi, että Barcelonaa parempaa joukkuetta ei ole vielä tullut häntä vastaan.[8][9] 27. huhtikuuta 2012 Guardiola ilmoitti jättävänsä Barcelonan kauden 2011–2012 jälkeen.[10]

Bartomeun aika (2014–)

Uudeksi päävalmentajaksi kaudesta 2012–2013 alkaen nimettiin Guardiolan apuvalmentaja Tito Vilanova,[10] jonka ensimmäinen kausi Barcelonan peräsimessä oli huikea. Kausi alkoi 26 viikon voittoputkella. Barcelona hävisi ennätyksellisesti vain yhden ottelun 23 ottelusta. Lionel Messi viimeisteli 34 maalia pelkästään tänä aikana ja Barcelona johti helmikuun puoleenväliin mennessä 12 pisteellä ennen toisena ollutta Atlético Madridia. 11. toukokuuta Barcelona kruunattiin Primera Divisiónin mestareiksi 22. kerran.[11] Mestaruus irtosi 15 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Real Madridiin. Barcelona hävisi vain kaksi ottelua koko kauden aikana liigassa. Joukkueen loistavaa menestystä kuitenkin varjosti päävalmentaja Tito Vilanovan sylkirauhassyövän uusiutuminen, joka johtikin Vilanovan muutaman kuukauden pakkolomaan. Päävalmentajana tänä aikana toimi apuvalmentaja Jordi Roura. Ennen Vilanovan pois jättäytymistä Barcelona ei ollut hävinnyt yhtään peliä hänen alaisuudessaan. Vilanova jättäytyi lopullisesti pois päävalmentajan tehtävistä 19. heinäkuuta 2013. Hän kuoli 25. huhtikuuta 2014 syöpään.

Tito Vilanovan ollessa poissa hänen tuuraajanaan oli apuvalmentaja Jordi Roura. Roura on oman ammattilaisuransa aikana edustanut Barcelonaa 10 ottelussa. Barcelonan reservijoukkueessa hän on pelannut 65 ottelua.

Vilanovan seuraajaksi nimettiin 23. heinäkuuta 2013 argentiinalainen Gerardo Martino, joka on paremmin tunnettu lempinimellä ”Tata”. Hän solmi katalonialaisseuran kanssa kaksivuotisen sopimuksen[12] ja otti joukkueensa virallisesti haltuun 29. heinäkuuta 2013 sen harjoituksissa.[13] Barcelona pelasi ensimmäisen ottelun Tatan alaisuudessa harjoitusottelussa 2. elokuuta 2013 Santosia vastaan.[14] Ottelu päättyi Barcelonan voittoon 8–0.[14] Ottelu oli myös ensimmäinen, jolloin Santosista kesällä Barcelonaan siirtynyt Neymar ja Barcelonan ykköstähti Lionel Messi pelasivat yhdessä.[14]

Barcelona voitti ensimmäisen pokaalinsa Tatan alaisuudessa, kun he päihittivät Atletico Madridin Supercopa de Españassa elokuussa 2013.[15][16]

Josep Maria Bartomeu siirtyi seuran toimitusjohtajaksi tammikuussa 2014.

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA langetti Barcelonalle rangaistuksen 2. huhtikuuta 2014, koska Barcelona oli tehnyt useita sopimuksia alle 18-vuotiaiden pelaajien kanssa vuosien 2009–2013 aikana. Rangaistuksen vuoksi Barcelona ei saa tehdä pelaajahankintoja vuoteen. Lisäksi Barcelonalle annettiin 370 000 euron sakot.[17] FIFA ilmoitti kuitenkin 23. huhtikuuta 2014 jäädyttäneensä FC Barcelonan siirtokieltorangaistuksen Barcelonan tehtyä rangaistuksestaan vetoomuksen. FIFA otti vetoomuksen käsittelyyn ja ilmoitti kertovansa joukkueen kohtalosta myöhemmin.[18]

Barcelona jäi ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ilman yhtäkään pokaalia kauden aikana. Kauden päätteeksi Tata Martino jätti tehtävänsä.[19]

Kaudelle 2014–2015 Barcelona pestasi päävalmentajakseen yli 200 ottelua Barcelonan paidassa pelanneen Luis Enriquen.[20] Kaudella 2013–2014 Enrique valmensi Celta Vigoa.

Heti saavuttuaan Barcelonaan Enrique alkoi rakentaa kauden 2014–2015 joukkuetta hankkimalla joukkueelle uuden maalivahdin Borussia Mönchengladbachista. Vasta 22-vuotias saksalainen Marc-André ter Stegen oli Enriquen ensimmäinen hankinta Camp Noulle. Tämän lisäksi Rafinha palasi lainalta Celtasta ja Gerard Deulofeu Evertonista. Barcelonan keskikenttää Enrique vahvisti hankkimalla Sevillasta kroatialaisen Ivan Rakiticin.[21]

Kesällä 2014 Barcelona vahvisti hankkineensa riveihinsä chileläisen maalivahdin Claudio Bravon Real Sociedadista. 31-vuotias maalivahti solmi neljän vuoden sopimuksen joukkueen kanssa.[22] Barcelona ilmoitti 11. heinäkuuta 2014 ostaneensa Luis Suárezin Liverpoolista.[23] Suarez oli kuitenkin poissa Barcelonan 12 ensimmäisestä liigaottelussa Brasilian MM-kisoista tulleen pelikiellon vuoksi.

Barcelona voitti Luis Enriquen johdolla seurahistorian toisen triplan (Mestarien liiga, La liga, Espanjan cup). Espanjan liigan Barcelona voitti kahden pisteen erolla liigan kakkoseen Real Madridiin. Lionel Messi, Luis Suarez ja Neymar tekivät liigassa yhteensä 81 maalia. Tämän tehokkaan hyökkäyskolmikon lempinimi oli MSN, joka tulee pelaajien sukunimistä[24]. Espanjan cupissa Barcelona kaatoi finaalissa Athletic Bilbaon luvuin 3–1. Samoin lukemin Barcelona voitti Mestarien liigan loppuottelussa Juventuksen. Barcelonan seuraikoni Xavi siirtyi kauden päätteeksi qatarilaiseen Al-Saddiin.

Ennen La Ligan kauden aloitusta Barcelona voitti vuoden 2015 UEFA Super Cupin. Barcelona voitti Sevillan jatkoajan jälkeen 5–4.

Kaudella 2016–2017 Barcelona sijoittui La Ligassa toiseksi Real Madridin voittaessa mestaruuden, joka ratkesi viimeisellä kierroksella.[25]

Barcelona vahvisti pitkien lehtispekulointien jälkeen 29. toukokuuta 2017, että Ernesto Valverde on palkattu joukkueen uudeksi valmentajaksi.[26] Hän sai kuitenkin potkut tammikuussa 2020 ja tilalle palkattiin espanjalainen Quique Setién[27].

Saavutukset

Kansainväliset kilpailut

  • Messucupin mestaruudet, 3:
    • 1955–1958, 1958–1960, 1965–1966

Kansalliset kilpailut

  • Espanjan cupin mestaruudet, 31:
    • 1909–1910, 1911–1912, 1912–1913, 1919–1920, 1921–1922, 1924–1925, 1925–1926, 1927–1928, 1941–1942, 1950–1951, 1951–1952, 1952–1953, 1956–1957, 1958–1959, 1962–1963, 1967–1968, 1970–1971, 1977–1978, 1980–1981, 1982–1983, 1987–1988, 1989–1990, 1996–1997, 1997–1998, 2008–2009, 2011–2012, 2014–2015, 2015–2016, 2016–2017, 2017–2018, 2020–2021
  • Eva Duarte cupin mestaruudet, 2:
    • 1948–1949, 1951–1952
  • Espanjan supercupin mestaruudet, 14:
    • 1983, 1991, 1992, 1994, 1996, 2005, 2006, 2009, 2010, 2011, 2013, 2016, 2018, 2023

Alueelliset kilpailut

  • Katalonian liigan mestaruus, 23:
    • 1901–1902, 1902–1903, 1903–1904, 1904–1905, 1905–1906, 1906–1907, 1907–1908, 1908–1909, 1909–1910, 1910–1911, 1911–1912, 1912–1913, 1913–1914, 1914–1915, 1915–1916, 1916–1917, 1917–1918, 1918–1919, 1919–1920, 1920–1921, 1921–1922, 1922–1923, 1923–1924
  • Katalonian Cupin mestaruus, 7:
  • 1991, 1993, 2000, 2004, 2005, 2007, 2013
  • Pyreneitten cupin mestaruus, 4:
    • 1909–1910, 1910–1911, 1911–1912, 1912–1913

Pelaajat

Nykyinen joukkue

Pelaajat Valmennusjohto
Nro.Paik.Kan.PelaajaIkäEd. joukkueSopimus
Maalivahdit
1 1M Saksa Marc-André ter Stegen 31 Saksa Gladbach 2025
26 1M Espanja Iñaki Peña 24 junioriakatemia 2023
36 1M Espanja Arnau Tenas 21 junioriakatemia 2023
Puolustajat
2 2P Espanja Héctor Bellerín 28 Englanti Arsenal 2023
4 2P Uruguay Ronald Araújo 24 junioriakatemia 2026
15 2P Tanska Andreas Christensen 27 Englanti Chelsea 2026
17 2P Espanja Marcos Alonso 32 Englanti Chelsea 2023
18 2P Espanja Jordi Alba 4. 34 Espanja Valencia 2024
23 2P Ranska Jules Koundé 24 Espanja Sevilla 2027
24 2P Espanja Eric García 22 Englanti Manchester City 2026
28 2P Espanja Alejandro Balde 19 junioriakatemia 2024
Keskikenttäpelaajat
5 3KK Espanja Sergio Busquets 34 junioriakatemia 2023
8 3KK Espanja Pedri 20 Espanja Las Palmas 2026
19 3KK Norsunluurannikko Franck Kessié 26 Italia Milan 2026
20 3KK Espanja Sergi Roberto 3. 31 junioriakatemia 2023
21 3KK Alankomaat Frenkie de Jong 25 Alankomaat Ajax 2026
30 3KK Espanja Gavi 18 junioriakatemia 2023
32 3KK Espanja Pablo Torre 20 junioriakatemia 2026
Hyökkääjät
7 4H Ranska Ousmane Dembélé 25 Saksa Dortmund 2024
9 4H Puola Robert Lewandowski 34 Saksa Bayern München 2025
10 4H Espanja Ansu Fati 20 junioriakatemia 2027
11 4H Espanja Ferran Torres 23 Englanti Manchester City 2027
22 4H Brasilia Raphinha 26 Englanti Leeds 2027
Päävalmentaja

Espanja Xavi

Apuvalmentaja

Espanja Òscar Hernández
Espanja Sergio Alegre
Espanja Joan Barbará

Huoltaja

Espanja Iván Torres

Maalivahtivalmentaja

Espanja José Ramón de la Fuente

Edustajat

Espanja Carles Naval

Fysioterapeutti

Espanja Juanjo Brau
Espanja Xavi Linde
Espanja Xavi López
Espanja Xavier Elain
Espanja Jordi Mesalles
Espanja Sebas Salas
Espanja Daniel Benito

Joukkuelääkäri

Espanja Xavier Yanguas
Espanja Daniel Florit
Espanja Ricard Pruna

Muut

Alankomaat Jordi Cruyff
Espanja Ramón Planes
Espanja Mateu Alemany


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  • Kapteeni


Päivitetty 30. kesäkuuta 2022

Lähde: fcbarcelona.com

Lainassa olevat pelaajat

Päivitetty 30. kesäkuuta 2022.

Pelinumero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
2 Yhdysvallat Sergiño Dest P Italia Milan 30. kesäkuuta 2023
6 Espanja Álex Collado H Espanja Elche 30. kesäkuuta 2023
7 Ranska Antoine Griezmann H Espanja Atlético Madrid 30. kesäkuuta 2023
14 Espanja Nico González K Espanja Valencia 30. kesäkuuta 2023
15 Ranska Clément Lenglet P Englanti Tottenham 30. kesäkuuta 2023
17 Portugali Francisco Trincão H Portugali Sporting 30. kesäkuuta 2023
23 Ranska Samuel Umtiti P Italia Lecce 30. kesäkuuta 2023
27 Marokko Ez Abde H Espanja Osasuna 30. kesäkuuta 2023

Valmentajat

Lähteet: FC Barcelona[28] ja El Mundo Deportivo[29]

  • John Barrow (1917)
  • Englanti Jack Greenwell (1917–1924, 7/1931–7/1933)
  • EspanjaUnkari Jesza Poszony (1924–12/1924)
  • Englanti Ralph Kirby (12/1924–2/1926)
  • Itävalta Jack Dumby (2/1926–12/1926, 7/1933–7/1934)
  • Espanja Romà Forns (12/1926–3/1929)
  • Englanti James Bellamy (3/1929–7/1931)
  • Unkari Franz Platko (7/1934–7/1935, 6/1955–6/1956)
  • Irlanti Patrick O'Connell (7/1935–3/1940)
  • Espanja Josep Planas (3/1940–7/1941)
  • Espanja Ramón Guzmán (7/1941–1/1942)
  • Espanja Joan Josep Nogués (1/1942–6/1944)
  • Espanja Josep Samitier (6/1944–7/1947)
  • Uruguay Enrique Fernández (7/1947–5/1950)
  • Espanja Ramón Llorens (5/1950–6/1950)
  • Tšekkoslovakia Ferdinand Daučík (6/1950–7/1954)
  • Italia Sandro Puppo (7/1954–6/1955)
  • Espanja Domingo Balmanya (6/1956–4/1958)
  • Argentiina Helenio Herrera (4/1958–5/1960, 3/1980–5/1980, 11/1980–6/1981)
  • Espanja Enric Rabassa (5/1960–6/1960)
  • Jugoslavia Ljubiša Broćić (6/1960–1/1961)
  • Espanja Enrique Orizaola (1/1961–6/1961)
  • Espanja Luis Miró (6/1961–11/1961)
  • Unkari László Kubala (11/1961–1/1963, 5/1980–11/1980)
  • Espanja Josep Gonzalvo (1/1963–7/1963)
  • Espanja César Rodríguez (7/1963–10/1964)
  • Espanja Vicente Sasot (10/1964–6/1965)
  • Argentiina Roque Olsen (6/1965–6/1967)
  • Espanja Salvador Artigas (6/1967–10/1969)
  • Espanja Josep Seguer (10/1969–12/1969)
  • Englanti Vic Buckingham (12/1969–7/1971)
  • Alankomaat Rinus Michels (7/1971–5/1975, 5/1976–5/1978)

Puheenjohtajat

Lähde: FC Barcelona[31]

  • Englanti Walter Wild (29.11.1899–25.4.1901)
  • Espanja Bartomeu Terradas (25.4.1901–5.9.1902)
  • Saksa Paul Haas (5.9.1902–17.9.1903)
  • Englanti Arthur Witty (17.9.1903–6.10.1905)
  • Espanja Josep Soler (6.10.1905–16.10.1906)
  • Espanja Juli Marial (16.10.1906–11.11.1908)
  • Espanja Vicenç Reig (11.11.1908–2.12.1908)
  • Sveitsi Joan Gamper (2.12.1908–14.10.1909, 17.11.1910–30.6.1913, 17.6.1917–10.6.1919, 17.7.1921–29.7.1923, 1.6.1924–17.12.1925)
  • Saksa Otto Gmeling (14.10.1909–17.11.1910)
  • Espanja Francesc de Moxó (30.6.1913–30.7.1914)
  • Espanja Àlvar Presta (30.7.1914–29.9.1914)
  • Espanja Joaquim Peris de Vargas (29.9.1914–29.6.1915)
  • Espanja Rafael Llopart (29.6.1915–25.6.1916)
  • Espanja Gaspar Rosés (25.6.1916–17.6.1917, 27.6.1920–17.7.1921, 30.6.1930–22.10.1931)
  • Espanja Ricard Graells (10.6.1919–27.6.1920)
  • Espanja Eric Cardona (29.7.1923–1.6.1924)
  • Espanja Arcadi Balaguer (17.12.1925–23.3.1929)
  • Espanja Tomàs Rosés (23.3.1929–30.6.1930)
  • Espanja Antoni Oliver (22.10.1931–20.12.1931)
  • Espanja Joan Coma (20.12.1931–16.7.1934)
  • Espanja Esteve Sala (16.7.1934–27.7.1935)
  • Espanja Josep Sunyol (27.7.1935–6.8.1936)
  • Toimituskomissio (6.8.1936–6.5.1939)
  • Espanja Joan Soler (6.5.1939–13.3.1940)
  • Espanja Enrique Piñeyro (13.3.1940–10.7.1942, 13.8.1942–20.8.1943)
  • Espanja Josep Vidal-Ribas (10.7.1942–13.8.1942)
  • Espanja Josep Antoni de Albert (20.8.1943–20.9.1943)
  • Espanja Josep Vendrell (20.9.1943–20.9.1946)
  • Espanja Agustí Montal Galobart (20.9.1946–16.7.1952)
  • Espanja Enric Martí Carreto (16.7.1952–22.9.1953)
  • Espanja Francesc Miró-Sans (22.9.1953–28.2.1961)
  • Espanja Enric Llaudet (28.2.1961–17.1.1968)
  • Espanja Narcís de Carreras (17.1.1968–18.12.1969)
  • Espanja Agustí Montal Costa (18.12.1969–18.12.1977)
  • Espanja Raimon Carrasco (18.12.1977–1.7.1978)
  • Espanja Josep Lluís Núñez (1.7.1978–23.7.2000)
  • Espanja Joan Gaspart (23.7.2000–12.2.2003)
  • Espanja Enric Reyna (12.2.2003–6.5.2003)
  • Toimituskomissio (6.5.2003–15.6.2003)
  • Espanja Joan Laporta (15.6.2003–30.6.2010)
  • Espanja Sandro Rosell (1.7.2010–24.1.2014)
  • Espanja Josep Maria Bartomeu (24.1.2014–27.10.2020)
  • Espanja Joan Laporta (7.3.2021-)[32]

Sponsorit

Seuran politiikkaan on kuulunut pidättäytyminen mainostilan myymisestä peliasuissa, kunnes organisaatio 2000-luvulla päätti antaa ilmaiseksi mainospaikan pelipaidan rinnasta YK:n lastenavun järjestö Unicefille. Kaudeksi 2011–2012 myös Qatar Foundation sai mainoksensa pelipaitoihin.

Ajanjakso Paidan valmistaja Pääsponsori Sivusponsori(t)
1899–1982 - - -
1982–1992 Meyba - -
1992–1998 Kappa - -
1998–2006 Nike - -
2006–2011 Nike Unicef -
2011–2013 Nike Qatar Foundation Unicef
2013–2014 Nike Qatar Airways Unicef
2014–2017 Nike Qatar Airways Unicef / Beko
2017– Nike Rakuten Unicef / Beko

Pelaajatilastot

Päivitetty 26. helmikuuta 2020.

Barcelonan nykyiset pelaajat tummennettu.

Eniten otteluita

Xavilla on kautta aikojen eniten otteluita Barcelonan paidassa.
Maa Pelaaja Ottelut
Espanja Xavi 767
Argentiina Lionel Messi 752
Espanja Andrés Iniesta 674
Espanja Sergio Busquets 600
Espanja Carles Puyol 593

Eniten maaleja

Maa Pelaaja Maalit Ottelut
Lionel Messi 672 752
César Rodríguez 226 354
Luis Suárez 195 304
Lionel Messillä on kautta aikojen eniten maaleja Barcelonan paidassa.

Fanikulttuuri

Barcelonan jäsenkortteja vuosilta 1899–2010.

Katalonia sai Espanjan toisen tasavallan aikana itsehallinnon, mutta menetti sen pian sisällissodan myötä. Francon aikana katalaanien ainoaksi ilmentymäksi jäi FC Barcelona, jota katalaanit pitävät epävirallisena maajoukkueenaan. Kun Barcelonan kotiottelua on kulunut 17 minuuttia ja 14 sekuntia, Katalonian itsenäisyyttä kannattavat fanit ryhtyvät laulamaan: ”In, inde, independència!” Tämä Katanolian itsenäisyyttä vaativa huuto juontaa juurensa Espanjan perimyssotaan, jossa Barcelonaa puolustaneet joukot joutuivat antautumaan vuonna 1714 espanjalaispiirittäjille ja Katalonia joutui Espanjan kuningas Filip V:n hallintaan. Katalonian itsenäisyyttä kannattavat Barcelonan fanit heiluttavat sen peleissä esteladoja, joilla näytetään tukea Katalonian itsenäisyydelle.[33]

Barcelonan kannatuslaulu on Cant del Barça.

Katso myös

Jalkapallo

Stadionit

Muut lajit

Lähteet

  • Barças bästa årgångar (Sportbladet, 4. toukokuuta 2006)
  • Morbo: The Story of Spanish Football (2003), Phil Ball.

Viitteet

  1. Camp Nou FC Barcelona. Viitattu 11.7.2015.
  2. Full List: The World's 50 Most Valuable Sports Teams 2017 Forbes. Viitattu 21.4.2018. (englanniksi)
  3. FC Barcelona, the member’s Club FC Barcelona. Viitattu 21.4.2018. (englanniksi)
  4. 1899. The First Coat of Arms FC Barcelona.
  5. Steen Stokholm: ”2”, FC Barcelona – Suuret jalkapalloseurat 3, s. 6. Boing, 2007. (suomeksi)
  6. Steen Stokholm: FC Barcelona – Suuret jalkapalloseurat 3, s. 6. Boing, 2007. (suomeksi)
  7. Steen Stokholm: Suuret jalkapallo seurat 3 – FC Barcelona, s. 20. Boing, 2007. (suomeksi)
  8. Barcelona juhlii Mestarien liigan voittoa 28.5.2011. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  9. Ferguson: Paras joukkue, jonka olen kohdannut 29.5.2011. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  10. Guardiola jättää Barcelonan 27.4.2012. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  11. Champions! 11.5.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  12. Martino has signed his contract 26.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  13. Martino directs his first full session 29.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  14. Neymar ja Messi ensi kertaa rinnakkain – Neymarin ex-seura kylvetyksessä 3.8.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2015.
  15. Calendario Supercopa de España 2013-14 Barcelona Notisias. Arkistoitu 14.7.2015. Viitattu 14.7.2015. (espanjaksi)
  16. Barcelona voitti kauden ensimmäisen pokaalin 29.8.2013. Iltalehti. Viitattu 14.7.2015.
  17. Barcelonalle hurja rangaistus: ei pelaajahankintoja vuoteen! 2.4.2014. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  18. FIFA jäädytti Barcelonan rangaistuksen toistaiseksi 23.4.2014. Sportti.com. Viitattu 14.7.2015.
  19. Barcelonalla pettymysten kausi – edessä täysremontti 18.5.2014. MTV3. Arkistoitu 18.5.2014. Viitattu 14.7.2015.
  20. Luis Enrique signs FC Barcelona contract 21.5.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  21. The first four new faces of FC Barcelona 2014/15 17.6.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  22. Agreement for Claudio Bravo to join FC Barcelona 25.6.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  23. FC Barcelona and Liverpool FC have reached an agreement for the transfer of Luis Suárez 11.7.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  24. Barcelonan hyökkäystriolla tänään "vuosipäivä" - sivusto keräsi kasaan tähtien uskomattomat tehotilastot Sportti.com. 25.10.2016. Viitattu 28.10.2017.
  25. Real Madridille mestaruus - Barça nousi sillasta iltalehti.fi. Viitattu 22.5.2017.
  26. Kommentti: Luis Enriquestä Ernesto Valverdeen - mikä Barcelonassa muuttuu? LaLiga -fanien pääuutiskanava. 30.5.2017. Viitattu 1.6.2017.
  27. Fanien toive toteutui – Barcelonalta yllätysnimi päävalmentajaksi www.iltalehti.fi. Viitattu 13.1.2020.
  28. List of Managers FC Barcelona. Viitattu 21.12.2012. (englanniksi)
  29. Entrenadores del Barca El Mundo Deportivo. Viitattu 21.12.2012. (espanjaksi) (PDF)
  30. Gerardo Martino, new coach of FC Barcelona 23.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  31. List of Presidents FC Barcelona. Viitattu 21.12.2012. (englanniksi)
  32. FC Barcelonan puheenjohtaja eroaa – kiistää epäselvyydet 23.1.2014. MTV3. Arkistoitu 18.2.2014. Viitattu 14.7.2015.
  33. Aittokoski, Heikki: Kuolemantanssi – askeleita nationalismin Euroopassa. Luvut 1–2. HS Kirjat, 2016. ISBN 9789525557794. kaksi ensimmäistä lukua (viitattu 30.10.2017).

    Aiheesta muualla


     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.