McDonnell Douglas F-4 Phantom II

McDonnell Douglas F-4 Phantom II (vuoden 1990 jälkeen ”F-4 Phantom”) on kaksipaikkainen ääntä nopeampi jokasään hävittäjäpommittaja. Sen valmistaja oli McDonnell Douglas Corporation. Se oli käytössä kaikissa Yhdysvaltain asevoimien ilmailuaselajeissa vuosina 1961–1995. Muissa valtioissa se on vieläkinmilloin? palveluskäytössä. Naton piirissä sitä käyttää Saksan Luftwaffe Baltian ilmavalvontaan. F-4 sai lempinimet ”Rhino” (suom. Sarvikuono) viittauksena pitkään nokkansa ja sarvikuonomaiseen kestävyyteensä, sekä ”Smoker” (suom. tupakoitsija) tunnusomaisen voimakkaan savujälkensä takia.

F-4 Phantom II
USAF F-4 Phantom II
USAF F-4 Phantom II
Tyyppi Jokasään hävittäjäpommittaja
Valmistaja McDonnell Aircraft
McDonnell Douglas
Miehistö 2
Ensilento 27. toukokuuta 1958
Käyttöönottovuosi 1961
Mitat
Pituus 19,2 m
Kärkiväli 11,8 m
Korkeus 5,02 m
Siipipinta-ala 49,24 m²
Nopeus 2 305 km/h
Tyhjäpaino 12 930 kg
Voimanlähde
Koneisto kaksi General Electric J79 -suihkumoottoria
Teho 2 x 80 kN
Aseistus
Aseistus

F-4 Phantomin pääasiallisiin käyttötehtäviin kuuluivat torjuntalennot käyttäen pääaseistuksena ilmasta-ilmaan ohjuksia, rynnäkkötehtävät käyttäen pääaseistuksena konventionaalisia tai ydinaseita, ilmatukitehtävät käyttäen pääaseistuksena pommeja, raketteja ja ohjuksia sekä tiedustelutehtävät. Se oli yksi harvoja eri aselajeissa palvelleista konetyypeistä ja myös sen palvelusura on yksi pisimmistä toisen maailmansodan jälkeisistä.

Historia

Ensilentonsa 27. toukokuuta 1958 suorittanut Phantom II oli alun perin suunniteltu Yhdysvaltain laivaston käyttöön. Ensimmäinen F4H-1 (myöhemmin F-4B) otettiin käyttöön 1961. Yhdysvaltain ilmavoimat arvioivat sitä (tyyppimerkillä F-110A Spectre) lähi-ilmatukea, torjuntaa ja vastailmatoimintaa varten ja vuonna 1962 hyväksyttiin käyttöön otettavaksi ilmavoimien versio F-4C. F-4C suoritti ensilentonsa 27. toukokuuta 1963 ja sarjatuotantotoimitukset alkoivat marraskuussa 1963. Laivaston/merijalkaväen versiot etenivät paranneltuun F-4J- versioon saakka ja aikaisemmat F-4B:t päivitettiin F-4N- ja myöhemmin F-4S-versioihin. Ilmavoimat vaihtoivat F-4C:t optimoituihin F-4D-versioihin ja edelleen vuonna 1967 F-4E:hen, jossa oli 20 mm M61 Vulcan -tykki. 116 F-4E:tä muunnettiin myöhemmin SEAD ”Wild Weasel” -rooliin F-4G-versiona. Myös tiedusteluversioita valmistettiin: RF-4C ilmavoimille, RF-4B merijalkaväelle ja vientiin RF-4E.

Phantom II:n tuotanto päättyi 1979, jolloin oli valmistettu yli 5 000 konetta. Koneita toimitettiin yli 2 800 Yhdysvaltain ilmavoimille, noin 1 200 laivastolle ja merijalkaväelle sekä loput vientiin.

Vuonna 1965 ensimmäiset Yhdysvaltain ilmavoimien Phantom II -koneet lähetettiin Vietnamiin. Alkupään versioista puuttui tykkiaseistus ja tämä yhdistettynä sen aikaisten ilmasta-ilmaan ohjusten (AIM-7 Sparrow ja AIM-9 Sidewinder) luotettavuusongelmiin, aiheutti runsaasti menetyksiä. Kun yhdysvaltalaiskoneet olivat käyttäneet ohjuksensa, ne olivat käytännössä puolustuskyvyttömiä vihollisen tykkiaseistettuja koneita vastaan. Vietnamin sodan aikana vastapuolen senaikaiset lentokonemallit, MiG-19 ja MiG-21, aiheuttivat raskaita tappioita F-4:lle niiden palatessa pommituslennoilta. Tästä syystä ilmavoimien koneisiin asennettiin 20 mm M61 Vulcan -tykki koneen nokkaan, tutkakuvun alapuolelle. Tämä myöhempi versio oli nimeltään Phantom IIE (F4-E). Viimeiset ilmavoimien Phantomit poistettiin palveluksesta joulukuussa 2004, kun 20. hävittäjälaivue lakkautettiin. Viimeiset Phantomit merijalkaväen palveluksessa olivat mallia F-4S ja ne poistettiin palvelukäytöstä 1992, kun VMFA-112-laivue siirtyi käyttämään F/A-18 Hornetia.

Laivastossa siirryttiin F-4:stä F-14 Tomcatiin 1970-luvun puolivälissä. Joitakin koneita säilyi kuitenkin käytössä Midway-luokan lentotukialuksilla, koska niiden lentokannet ja hangaarit olivat liian pieniä suuremmalle F-14- koneelle. Lopulta kaikki laivaston F-4:t korvattiin joko F-14 Tomcatillä tai F/A-18 Hornetilla. F-14 oli ketterämpi ja siinä oli tehokkaammat moottorit sekä pidemmän matkan asejärjestelmät, mutta myös parempi lähitaistelukyky.

Phantomin moottoreilla oli taipumus voimakkaaseen nokeamiseen ja savuun: tästä USA:n ilmavoimien lempinimi Smoker ("tupakoitsija") ja Saksan Liittotasavallan ilmavoimien Luftwaffendiesel (ilmavoima-diesel).

Phantom muiden maiden käytössä

F-4E oli käytössä monien maiden ilmavoimissa, kuten Australian, Kreikan, Israelin, Iranin, Japanin, Espanjan, Etelä-Korean, Turkin ja Saksan liittotasavallan.

Saksalainen versio (F-4F) on käytössä kunnes Eurofighter Typhoon -koneita on valmistettu riittävästi. Uudempi AN/APG-65-tutka (sama kuin F/A-18:ssa) on asennettuna tähän malliin, jotta voidaan käyttää AIM-120 AMRAAM -ilmasta-ilmaan -ohjuksia, tosin tämä muutos on tehty vain Saksan ja Kreikan F-4E -koneisiin. Muut F-4E:n käyttäjät ovat parannelleet koneitaan tarpeidensa mukaan, joista merkittävin on ollut Israel Aircraft Industries -yhtiön tekemä Kurnass 2000 -päivitys, joka mahdollistaa uudempien ja tarkempien laser- ja TV-ohjattujen aseiden käytön (mukaan lukien AGM-142 Have Lite -ohjukset). Samanlaisen päivityksen ovat israelilaiset tehneet myös Turkin ilmavoimien Phantomeihin. Israelin tyyppinimi F-4:lle on Kurnass (moukari).

Yhdistynyt kuningaskunta osti koneita ilmavoimien ja laivaston ilmavoimien käyttöön. Heidän versionsa pohjautuivat Yhdysvaltain laivaston F-4J-malliin, mutta olivat varustettu suuremmalla ja tehokkaammalla Rolls-Royce Spey -moottorilla lentoonlähtökyvyn parantamiseksi. Suurempi moottori paransi nopeutta matalalennossa ja kiihtyvyyttä, mutta se aiheutti aerodynaamisia ongelmia, jotka tekivät koneesta hitaammat korkealla lennettäessä ja sen kehittäminen johti pitkittyneisiin ongelmiin. RAF:n Phantomit olivat tyyppiä F-4M tai FG.1 ja FGR.2 (tiedustelu), kun taas laivaston koneiden tyyppimerkintä oli F-4K. Laivaston Phantomit oli varustettu teleskooppivartisella etulaskutelineellä, mikä mahdollisti nokan nostamisen ylemmäs katapultista lentoonlähdettäessä, mikä oli tarpeet brittiläisten lentotukialusten pienen koon takia. Osa rungosta ja varustuksesta valmistettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat osti vuonna 1984 15 F-4J-konetta käytettynä Yhdysvaltain laivastolta lisätäkseen torjuntahävittäjiensä määrää Falklandin sodan jälkeen (Phantom laivue oli sijoitettuna saarille) ennen kuin Tornado otettiin käyttöön.

Viimeiset yhdysvaltalaiset Phantomit F-4G ja RF-4C poistuivat käytöstä vuonna 1995, mutta koneita on edelleen koulutuskäytössä, kauko-ohjauskäytössä sekä palveluskäytössä muissa maissa. Isossa-Britanniassa Phantomit poistettiin käytöstä vuoden 1993 kululeikkausten myötä.

Lukuisat hävittäjälentäjät ovat tulleet Phantomilla ässiksi. Eniten ilmavoittoja on israelilaisilla lentäjillä; yhdysvaltalaisista eniten on Charles DeBellevuella, 6 kappaletta. Entinen Yhdysvaltain senaattori (R-CA), Randall "Duke" Cunningham, saavutti viisi ilmavoittoa Phantomilla Vietnamin sodassa.

Tekniset tiedot
  • Käyttötarkoitus: Jokasään hävittäjä-pommittaja
  • Valmistaja: McDonnell Aircraft Co., McDonnell Corporation
  • Voimanlähde: Kaksi General Electric J79 -suihkumoottoria jälkipolttimella
  • Työntövoima: 2 x 80 kN
  • Pituus: 19,1 m
  • Korkeus: 5 m
  • Kärkiväli: 11,8 m
  • Nopeus: yli 2 500 km/h (Mach 2,27)
  • Suurin toimintakorkeus: 18 000 m
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 28 000 kg
  • Toimintamatka: 2 900 km
  • Aseistus: Neljä AIM-7 Sparrow- tai AIM-120 AMRAAM- (vain F-4F tai päivitetty F-4E ) ja neljä AIM-9 Sidewinder -ohjusta, AGM-65 Maverick -ohjusta, AGM-88 HARM -ohjusmahdollisuus ja yksi rungon keskellä oleva pommiripustin ja neljä siivissä olevaa pommiripustinta (8 450 kg) erityyppisiä ohjuksia, pommeja tai raketteja varten. Useimmissa F-4E- ja F-4F-koneissa on yksi 20 mm M61A1 Vulcan-tykki nokan alla (640 ammusta) ja lähes kaikissa on mahdollisuus ulkoiseen SUU-16/A- tai SUU-23/A-tykkijärjestelmään

(1 200 ammusta).

  • Hinta: USD 18,4 miljoonaa
  • Miehistö: F-4E—kaksi (lentäjä ja aseupseeri).
  • Otettu palveluskäyttöön: Alkuvuodesta 1961 (Yhdysvaltain laivasto)

Muunnokset
F-4C
  • F4H-1F (F-4A) (laivasto/merijalkaväki)
  • TF-4A
  • F4H-1 (F-4B) (laivasto/merijalkaväki, 29 kappaletta lainattu ilmavoimille)
  • QF-4B (kauko-ohjattava miehittämätön maalikone, muunnettu käytöstä poistetuista F-4B:istä)
  • F4H-1P (RF-4B) (tiedustelu, merijalkaväki)
  • F-110 (F-4C)
  • EF-4C (elektroninen sodankäynti)
  • RF-4C (tiedustelu)
  • F-4D (paranneltu F-4C)
  • EF-4D (elektroninen sodankäynti)
  • F-4E (paranneltu F-4D)
  • RF-4E (tiedustelu)
  • YF-4E
  • F-4EJ (Japanin vientimalli)
  • F-4F (Saksan vientimalli F-4E)
  • TF-4F
  • F-4G ”Wild Weasel IV” SEAD.
  • F-4J (laivasto/merijalkaväki)
  • RF-4J (tiedustelu)
  • YF-4J
  • F-4K (Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien McDonnell Douglas Phantom FG.1)
  • F-4M (RAF McDonnell Douglas Phantom FGR.2)
  • F-4N (laivasto/merijalkaväki, muunneltu F-4B)
  • F-4S (laivasto/merijalkaväki, muunnettu F-4J)
  • F-4T (vientimalliehdotelma, ei valmistettu)

F-4:ää käyttävät tai käyttäneet yksiköt

Yhdysvaltain laivasto
F-4B, VF-111 Sundowners
  • VF-21 Freelancers
  • PMTC (Pacific Missile Test Center)
  • VF-302 Stallions
  • VF-101 Grim Reapers
  • VX-4 Evaluators
  • VF-111 Sundowners
  • NATC (Naval Air Training Command)
  • VF-41 Black Aces
  • VF-51 Screaming Eagles
  • VF-151 Vigilantes
  • VF-33 Starfighters (Tunnettiin myös nimellä Tarsiers)
  • VF-102 Diamondbacks
  • VF-11 Red Rippers
  • VF-92 Silver Kings
  • VF-96 Fighting Falcons
  • VF-31 Tomcatters
  • VF-32 Swordsmen
  • VAQ-33 Firebirds
  • VF-301 Devil's Disciples
  • VF-14 Tophatters
  • VF-84 Jolly Rogers (Ennen tunnettiin myös nimellä Vagabonds)
  • VF-74 Bedevilers
  • VF-103 Sluggers (Tuli VF-103 Jolly Rogers, VF-84 -laivueen lakkautuksen jälkeen vuonna 1995)
  • VF-201 Hunters
  • VF-202 Superheats
  • VF-154 Black Knights
  • VF-114 Aardvarks
  • VF-213 Black Lions
  • VF-142 Ghostriders
  • VF-143 Pukin' Dogs
  • VF-161 Chargers
  • VF-191 Satan's Kittens
  • VF-194 Red Lightnings
  • VF-121 Pacemakers
  • VF-171 Aces
  • VX-5 Vampires
  • VX-30 Bloodhounds
  • VF-22N ?

Yhdysvaltain merijalkaväki
F-4B, VMFA-542 Tigers, 1969
  • VMFA-115 Silver Eagles
  • VMFA-112 Cowboys
  • VMFA-122 Crusaders
  • VMFA-212 Lancers
  • VMFA-232 Red Devils
  • VMFA-235 Death Angels
  • VMFA-314 Black Knights
  • VMF(AW)-323 Death Rattlers
  • VMFA-334 Falcons
  • VMFA-513 Flying Nightmares
  • VMFA-542 Tigers
  • VMCJ-3
  • VMFA-151 The Green Knights
  • VMFA-312 Checkerboards
  • VMFA-321 Hell's Angels
  • VMFA-531 Grey Ghosts
  • VMFA-541 Warlords
  • VMFAT-201 Howks(?)
  • VMFA-333 Fighting Shamrocks sekä tunnettu myös nimellä Trip Trey
  • VMFA-451 Blue Devils, Warlords sekä Fightin Phillies
  • VMFAT-101 Sharpshooters
  • VMFA-134 Smoke
  • VFMA-111
  • VMFA-251 Thunderbolts

Royal Air Force
Phantom FG.1, 43. Laivue
  • 2. Laivue
  • 6. Laivue
  • 14. Laivue
  • 17. Laivue
  • 19. Laivue
  • 23. Laivue
  • 29. Laivue
  • 31. Laivue
  • 41. Laivue
  • 43. Laivue
  • 54. Laivue
  • 56. Laivue
  • 74. Laivue
  • 92. Laivue
  • 111. Laivue

Laivaston ilmavoimat

Australian kuninkaalliset ilmavoimat

RAAF käytti F-4 Phantomeja vuosina 1970-1973. RAAF oli tilannut F-111 Aardvark hävittäjä-pommittajia, mutta valmistusviiveiden takia otettiin tilapäisesti F-4:t käyttöön täyttämään aukkoa kansallisessa puolustuksessa. Australia vuokrasi 24 uutta F-4E-sarjojen 43 ja 44 lentokonetta. Yhdysvaltain ilmavoimat koulutti yli 100 maa- ja lentohenkilöstöön kuuluvaa ja sijoitti henkilökuntaansa Amberleyhin avustamaan ja valvomaan huoltoa ja koulutusta.

Syys- ja lokakuussa 1970 lensivät vastikään koulutetut RAAF miehistöt 24 uutta lentokonetta Havaijin ja Guamin kautta RAAF:n Amberleyn tukikohtaan, ja koneet otettiin palveluskäyttöön 1. laivueessa ja 6. laivueessa.

RAAF F-4E sarjanumerot:

  • 69-0304 – 69-0307 (Block 43)
  • 69-7201 – 69-7217, 69-7219, 69-7220, 69-7234 (Block 44)

Numero 7234 vaurioitui laskeutumisessa siirtolennolla, mutta suurten korjausten jälkeen se kuitenkin otettiin palveluskäyttöön. Numero 7203 menetettiin yöllisellä pommituslennolla kesäkuussa 1971. Australia käytti omia pyrstö/tunnusnumeroja koneissa, mutta kaksi viimeistä numeroa oli kuitenkin samat kuin alkuperäisissä sarjanumeroissa. F-111C-koneiden toimitukset alkoivat etuajassa lokakuussa 1972. Kesäkuuhun 1973 mennessä loput 23 F-4:ää oli lennetty takaisin Yhdysvaltoihin (Hillin lentotukikohta, Utahissa).

Näistä 21 päivitettiin myöhemmin F-4G ”Wild Weasel” -koneiksi ja ainakin kuusi niistä oli taistelukäytössä Operaatio Desert Stormissa Irakissa 20 vuotta niiden Australiaan toimittamisen jälkeen[1].

Luftwaffe
Saksalainen F-4
  • Hävittäjälaivue 71 Richthofen
  • Hävittäjälaivue 72 Westfalen (aikaisemmin Hävittäjäpommittajalaivue 36) (poistettu käytöstä)
  • Hävittäjälaivue 73 Steinhoff (aikaisemmin Hävittäjäpommittajalaivue 35)
  • Hävittäjälaivue 74 Mölders
  • Tiedustelulaivue 51 Immelmann (poistettu käytöstä)
  • Tiedustelulaivue 52 (poistettu käytöstä)
  • Fliegerisches Ausbildungszentrum der Luftwaffe (lentäjäkoulutuskeskus, poistettu käytöstä)

Israelin ilmavoimat

Israelin ilmavoimat (Heyl Ha’Avir) hankki F-4 Phantomeja vuodesta 1969 alkaen. Ensimmäinen F-4E otettiin palveluskäyttöön 5. syyskuuta 1969 ja israelilaiset saivat niillä ensimmäisen ilmavoiton 11. marraskuuta 1969 Egyptin ilmavoimien MiG-21-koneesta.

Israel hankki kaiken kaikkiaan 42 uutta F-4E-mallin, 12 uutta RF-4E-mallin ja 162 käytettyä F-4E-mallin konetta. Heidän palveluksessaan taistelukäytössä olevat Phantomit tunnettiin nimellä ”Kurnass” (Moukari). RF eli tiedustelukoneet tunnettiin nimellä ”Orev” (Korppi).

Israelin ilmavoimilla oli viisi Phantom-laivuetta:

  • 201. laivue (’Yksi’) הטייסת האחת
  • 69. Laivue ('Moukarit') טייסת הפטישים
  • 119. laivue (’Lepakko’) טייסת העטלף
  • 105. laivue (’Skorpioni’) טייסת הערב
  • 133. laivue (’Oranssin pyrstön ritarit’) אבירי הזנב הכתום
F-4E

F-4:t osallistuivat taisteluihin Väsytyssodassa Israelin ja Egyptin välillä, sekä vuoden 1973 Jom kippur -sotaan, jossa arviolta 33 Phantomia menetettiin taistelussa ja vuoden 1982 Libanonin sotaretkeen. Vaikkakin F-4 oli silloin tarkoitettu sivurooliin rynnäkkökoneena (ilmaherruustehtäviin israelilaisilla oli F-15- ja F-16-hävittäjät), niin silti sillä saavutettiin viimeinen ilmavoitto Libanonissa 9. kesäkuuta 1982. Kaiken kaikkiaan Israelin ilmavoimat saavuttivat 116 ilmavoittoa Phantomilla.

Israelin F-4E:t voitiin varustaa laajalla valikoimalla aseita, kuten AGM-84 Harpoon- ja Rafael Gabriel- meritorjuntaohjuksilla ja myöhemmin Rafael Popeye -ilmasta-maahan-ohjuksilla. Niitä käytettiin myös runsaasti SEAD-roolissa.

Puolivälissä 1980-lukua Israel päivitti Phantominsa Kurnass 2000 -koneiksi, joissa oli uudistettu avioniikka, rakenteellisia parannuksia ja tutka, paranneltu navigointi/taistelujärjestelmä ja HOTAS. Kaikkiaan 55 konetta muutettiin näin. Suunniteltua Super Phantom 2000 -päivitystä uusilla Pratt & Whitney PW1120 -moottoreilla korvaamaan vanhat J79-moottorit ei toteutettu kustannussyistä.

RF-4E:t läpikävivät myös useita päivityksiä, joissa useat muutettiin korkeammille nopeuksille (aina Mach 2,4 saakka) ja parempiin korkeuksiin (23 800 m). Kolmeen koneeseen asennettiin korkealta kuvaavat kamerat (HIAC) pyörivään kannattimeen nokan alle, näiden tyyppimerkintä oli RF-4E(S).

Viimeiset israelilaiset F-4:t poistettiin palvelukäytöstä 12. toukokuuta 2004.

Egyptin ilmavoimat
  • 28 F-4E käytössä.

Kreikan ilmavoimat
  • Kaksi laivuetta F4 -koneita.

Iranin ilmavoimat
  • Läntinen alue:
    • Noaheh (OIHH) (Hamadan, Shahrokhi) 3. Taktinen lentotukikohta
    • 31. Taktinen tiedustelulaivue: RF-4E Phantom II
    • 32. Taktinen hävittäjälaivue: F-4D Phantom II ja F-4E Phantom II
    • 33. Taktinen hävittäjälaivue: F-4D Phantom II ja F-4E Phantom II
  • Eteläinen alue:
    • Bushehr (OIBB) 6. Taktinen lentotukikohta
    • 61. Taktinen hävittäjälaivue: F-4E Phantom II
    • 62. Taktinen hävittäjälaivue: F-4D Phantom II ja F-4E Phantom II
  • Bandar Abbas Int'l (OIKB) 9. Taktinen lentotukikohta
    • 91. Taktinen hävittäjälaivue: F-4E Phantom II
    • 92. Taktinen hävittäjälaivue: F-4E Phantom II
  • Chah Bahar (OIZC) (Chabahar) 10. Taktinen lentotukikohta
    • 101. Taktinen hävittäjälaivue: F-4D Phantom II

Japanin itsepuolustusjoukkojen ilmavoimat
RF-4E

F-4EJ tilattiin 1. marraskuuta 1968. Kaksi F-4EJ:tä (JASDF sarjanumerot 17-8301 ja 17-8302) valmistettiin McDonnellin tehtailla St Louisissa ja testattiin alkaen 14. tammikuuta 1971. Seuraavat 11 (JASDF sarjanumerot 27-8303/8307, 37-8307/8310 ja 47-8311/8313) valmistettiin McDonnellilla osina ja koottiin Japanissa Mitsubishi Heavy Industries Ltd -yhtiön tehtailla. Ensimmäinen Japanissa koottu kone (27-8303) teki ensilentonsa 12. toukokuuta 1972. Jatkossa Mitsubishi valmisti 127 F-4EJ:tä lisenssillä ja näistä viimeinen toimitettiin 20. toukokuuta 1981. Se oli samalla viimeinen valmistettu Phantom.

Mitsubishin valmistamia Phantomeja ei valmistushetkellä ollut varustettu ilmatankkaukseen sopiviksi, koska sopimusrajoitukset kielsivät Japania hankkimassa hyökkäysaseita. Kuitenkin tarvittavat laitteet hankittiin ja varastoitiin. Myöhemmin kun rajoituksia lievennettiin, niin useimpiin F-4EJ-koneisiin asennettiin standardi-F-4E-ilmatankkauslaitteistot. Japanin ilmavoimilla ei kuitenkaan tiettävästi ole ollut ilmatankkereita, joten F-4EJ-koneiden ilmatankkauksia on tehty vain harjoituksissa Yhdysvaltain ilmavoimien KC-135-tankkereiden kanssa.

McDonnell valmisti 14 aseistamatonta F-4EJ-tiedustelukonetta ja toimitti ne Japanin ilmavoimille marraskuun 1974 ja kesäkuun 1975 välillä. Niiden tyyppimerkintä oli RF-4EJ. Ne olivat käytönnössä identtisiä Yhdysvaltain ilmavoimien RF-4C-koneiden kanssa, ainoastaan jotain laitteita puutui, kuten tutkahaku ja -varoitusjärjestelmä.

F-4EJ otettiin käyttöön elokuussa 1972. Japanin ilmavoimien kuusi torjuntahävittäjälaivuetta käytti F-4EJ-koneita. Nämä olivat 301., 302., 303., 304., 305. ja 306., ja lisäksi RF-4EJ:tä käytti 501. laivue. 1980-luvun kuluessa käytettävissä olevien F-4EJ -koneiden määrä väheni 140 koneesta 125 koneeseen vuonna 1992. Muuntaminen F-15J-tyyppiin alkoi 1980-luvun lopussa. Vuodesta 1984 lähtien tehtiin käyttöiän pidennystä, jossa useimmat F-4EJ:t päivitettiin F-4EJ Kai -stadardiin.

Etelä-Korean ilmavoimat

Ainakin 130 F-4D/E käytössä.

Espanjan ilmavoimat

Espanja allekirjoitti 6. elokuuta 1970 Yhdysvaltain kanssa Peace Alfa -sopimuksen, jonka mukaan Espanja lunasti Yhdysvaltain ilmavoimien ylijäämävarastoista 36 F-4C. Koneiden hinta maksettiin osittain Yhdysvaltain rahastotakauksina ja Espanjan budjetista. Sopimukseen sisältyi myös Yhdysvaltain oikeus kolmeen tukikohtaan Espanjassa. Vuonna 1978 Espanja vastaanotti vielä neljä F-4C:tä korvaamaan onnettomuuksissa tuhoutuneita koneita. Samalla Espanja vastaanotti neljä RF-4C:tä osana Peace Alfa II -sopimusta.[2]

Espanja osti kahdeksan RF-4C:tä Yhdysvaltain lentävän kansalliskaartin varastoista. Koneet toimitettiin tammikuussa 1989. Ensimmäisten EF-18A koneiden vastaanoton jälkeen alkuvuodesta 1989 pääosa F-4C ja RF-4C koneista poistettiin käytöstä. Kuudella F-4C ja yhdellä RF-4C oli vielä reilusti lentotunteja jäljellä ja ne jatkoivat operatiivisessa käytössä lokakuuhun 1990. Espanjan ilmavoimien viimeinen lento Phantomeilla tehtiin 4. helmikuuta 2002.[3]

Turkin ilmavoimat

169 F-4E käytössä.

Syyria ampui alas yhden Turkin F-4 -koneen 22. kesäkuuta 2012.[4] Se löytyi Syyrian aluevesiltä.[5]

Katso myös

Lähteet
  • Cruz, Gonzalo Avila: Iberian Phantoms: 'Flying Wardrobes' in Spanish Air Force Service. Air Enthusiast, November/December 2004, nro 114, s. 28-41. Stamford, Lincolnshire: Key Publishing Limited. ISSN 0143-5450. (englanniksi)

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.