F-15E Strike Eagle

McDonnell Douglas (nykyään Boeing) F-15 Strike EaGLE on yhdysvaltalainen, joka sään monitoimihäivehävittäjä, joka on johdettu McDonnell Douglas F-15 Eagle-hävittäjästä. F-15E suuniteltiin 1980-luvulla pitkän kantaman, suuren nopeuden taisteluihin ilman muita hävittäjiä tai elektronisen sodankäynnin koneita. Yhdysvaltain ilmavoimien F-15E Strike Eaglet voidaan tuntea muista US Eagle-varianteistaan, joissa on tummempi suojaväritys, konformiset polttoainesäiliöt, jotka ovat kiinnitetty moottorin ilmanottoaukkoihin ja kaksi-paikkaiset ohjaamot.

 

F-15 Eagle
Yhdysvaltain ilmavoimien F-15C-hävittäjä vuonna 2015
Yhdysvaltain ilmavoimien F-15C-hävittäjä vuonna 2015
Tyyppi ilmaherruushävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja McDonnell Douglas
Boeing
Ensilento 27. heinäkuuta 1972
Esitelty 9. tammikuuta 1976
Tila aktiivinen
Pääkäyttäjät  Yhdysvallat
 Japani
 Saudi-Arabia
 Israel
Valmistusmäärä F-15A/B/C/D/J/DJ: 1,198[1]
Valmistusvuodet 1972-

Strike Eagle on käytetty sotilasoperaatioihin Iraqissa, Afghanistanissa, Syyriassa, Libyassa ja muualla maailmassa. Operaatioiden aikana, hävittäjä on ampunut syviä iskuja tärkeitä kohteita ja taisteluhävittäjäpartioita kohti, ja antanut lähi-ilmatukea muille joukoille.

Kehitys

Alkuperä

Yhdysvaltain ilmavoimat esitteli McDonnell Douglas F-15 Eaglen korvatakseen McDonnell Douglas F-4 Phantom II -laivastonsa. Toisin kuin F-4, F-15 suunniteltiin ilmaherruustehtäviin

ottamatta huomioon maahyökkäysroolia; F-15 Erikoistehtävä-organisaatio vastusti ajatusta F-15-koneiden tehtävästä, mikä johti lauseeseen "Ei kiloa ilmasta maahan". [2] Palveluksessa F-15 on ollut menestyksekäs hävittäjä, joka on saavuttanut yli 100 ilmataisteluvoittoa ja nolla tappiota ilmataisteluissa vuodesta 2007 lähtien. [3]

Huolimatta virallisen kiinnostuksen puutteesta, McDonnell Douglas työskenteli hiljaa F-15-peräisen interdictor-hävittäjän parissa. Yhtiö suunnitteli lentokoneen General Dynamics F-111:n ja jäljellä olevien F-4:ien korvikkeena sekä olemassa olevien F-15-koneiden täydennyksenä. [4] Vuonna 1978 Yhdysvaltain ilmavoimat aloitti Tactical All-Weather Requirement Study -tutkimuksen, jossa tarkasteltiin McDonnell Douglasin ehdotusta ja muita vaihtoehtoja, kuten uusien F-111F-koneiden osto. Tutkimuksessa suositeltiin F-15E:tä USAF:n tulevaksi iskualustaksi. [5] Vuonna 1979 McDonnell Douglas ja Hughes aloittivat tiiviin yhteistyön F-15E:n ominaisuuksien kehittämiseksi. [6]

Auttaakseen F-15E:n kehitystä McDonnell Douglas muokkasi toista TF-15A-prototyyppiä, AF- sarjanumero 71-0291. Lentokone, joka tunnetaan nimellä Advanced Fighter Capability Demonstrator, lensi ensimmäisen kerran 8. heinäkuuta 1980. [5] Sitä käytettiin aiemmin konformisten polttoainesäiliöiden (CFT) testaamiseen, jotka alun perin suunniteltiin F-15:lle nimellä "FAST Pack", ja FAST tarkoittaa "Fuel and Sensor, Tactical". [5] Myöhemmin se varustettiin Pave Tack - laserin kohdistustyynyllä , joka mahdollistaa ohjattujen pommien itsenäisen toimituksen . [7] Prototyyppi esiteltiin vuoden 1980 Farnboroughin lentonäytöksessä . [8]

Viitteet
  1. Davies and Dildy 2007, p. 249.
  2. Davies and Dildy 2007, pp. 9, 15, 20, 35.
  3. Davies and Dildy 2007, inside cover.
  4. Donald 1995, p. 40.
  5. Donald 1995, p. 42.
  6. Davies 2003, pp. 15–16.
  7. Jenkins 1997, p. 42.
  8. Donald 1995, p. 44.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.