Lockheed F-117 Nighthawk

Lockheed F-117 Nighthawk on Yhdysvaltain ilmavoimien rynnäkkökone, jossa on hyödynnetty häiveteknologiaa. Kone lensi ensilentonsa Tonopahin koealueella kesäkuussa 1981 ja se otettiin käyttöön lokakuussa 1983, mutta valokuva koneesta annettiin julkisuuteen ensi kertaa vasta marraskuussa 1988.lähde?

Lockheed F-117 Nighthawk
Valmistaja Lockheed
Ensilento kesäkuu 1981
Poistettu käytöstä huhtikuu 2008

Lentokone on muotoiltu tutkasädettä huonosti heijastavaksi, samoin sen pinta- ja muut materiaalit on valittu tavoitteen mukaisesti. Häiveominaisuudet vaikeuttavat myös tutkaohjautuvien ohjusten kykyä löytää ja lukittua lentokoneeseen. Johtuen koneen ulkonäöstä, sille on annettu sellaisiakin nimiä kuin lentävä silitysrauta. Lämpöhakuisten ohjusten maalinhakua vaikeuttaa moottorien rakentaminen rungon sisälle, ja suihkusuuttimien suuri leveys, joka jäähdyttää pakokaasut tehokkaasti. Samasta syystä konetta ei ole varustettu jälkipolttimin.lähde?

F-117A Nighthawk poistettiin palveluskäytöstä huhtikuussa 2008 ja koneet on varastoitu Groom Laken lentotukikohtaan. Sen korvaa häiveominaisuuksilla varustetut F-35 Lightning II ja F-22 Raptor.lähde?

Historiaa

Lockheed oli jo SR-71-tiedustelukoneessa pyrkinyt pieneen tutkaheijastuspinta-alaan. Lockheed Advanced Development Projects (tuttavallisemmin Skunk Works)-suunnittelutoimisto sai käännöksen vuonna 1967 neuvostoliittolaisessa tiedelehdessä julkaistusta artikkelista, joka koski tasopinnoista koostuvan kappaleen tutkaheijastusten laskentaa. Tutkaheijastuksen minimointiin tähtääviä tietokoneohjelmia ja muuta tutkimusta tehtiin 1970-luvun alussa. Tasomaisista elementeistä koostuva rakenne oli tällöin tietokoneiden laskentatehon rajallisuuden aiheuttama rajoitus. Koska kone rakennettiin tasomaisista elementeistä, sen aerodynamiikka on erittäin huono, ja kehitysvaiheessa sitä pidettiin pitkään muotonsa vuoksi lentokyvyttömänä. Epävakaan aerodynamiikan vuoksi konetta ei voi ohjata manuaalisesti, vaan sitä ohjaa tietokone, joka tekee jatkuvasti pieniä muutoksia ohjainpintojen asentoon pitääkseen koneen ilmassa ja lennon tasaisena. Tätä järjestelmää kutsutaan fly-by-wire-järjestelmäksi ja nykyään sitä käytetään kaikissa uudemmissa lentokoneissa.lähde?

Lockheedin Skunk Worksin johtana toimi Ben Rich koneen suunnittelun aikana.[1] Päätös koneen valmistamisesta tehtiin 1978, ensimmäinen koelento tehtiin 1981 ja koneita alettiin ottaa Yhdysvaltain ilmavoimien käyttöön 1982. Konetyyppi oli pitkään valtiosalaisuus, eivätkä sen tarkat tekniset tiedot ole vieläkään julkisia. Koneen virallinen julkistus tapahtui vasta 1988.lähde?

Sarjavalmisteisia koneita rakennettiin 59 kappaletta, joista seitsemän tuhoutui.[2] Yksi koneista putosi vuonna 1997 Baltimoren ilmailushow'n aikana kaupungin lähiöön.[3]

Vaikka Nighthawk on luokiteltu hävittäjäksi (F-etuliite), ei se kykene taistelemaan lentokoneita vastaan, vaan sitä käytetään lähinnä maamaaleja vastaan, kuten esimerkiksi F-111-rynnäkköhävittäjää. Kuvaavampi tyyppitunnus olisi ollut A (niin kuin Attack), hyökkäys-, tai rynnäkkökone. F-117:ssä ei ole tykkiä eikä muita hävittäjän asejärjestelmiä, eivätkä sen lento-ominaisuudet ole muutenkaan hävittäjätaisteluun sopivat. Sen pääasiallinen tarkoitus olikin lentää näkymättömissä tehokkaasti puolustetuille alueille ja pudottaa pommilastinsa. F-117 oli tarkoitettu lennettäväksi lähinnä yöaikaan. Luokitus on ollut osa koneen kehitysajan salausta, joka oli tyypillistä Lockheedin "Skunk Works"-suunnittelutoimistolle.lähde?

Näköhavaittuna ja matalalla lentäessään se voidaan torjua helpostikin. Lisäksi hävittäjällä on ollut ongelmia maalauksensa kanssa, jonka häiveominaisuudet miltei katoavat jos kone kastuu. Samoin koneen avatuista pommikuilun luukuista, kuilusta ja pommeista tulee voimakas heijastus ja kone näkyy vihollistutkissa selvästi. F-117:ssa ei ole itsessään tutkaa (tutka-antenni lisäisi vihollistutkassa havaittavuutta). F-117 käyttää suunnistamiseen GPS:ää ja inertianavigointia. Maalien paikantamiseen se käyttää infrapunateknologiaa ja laseretäisyysmittausta ja se voi käyttää laserohjattuja pommeja. Häiveteknologian vuoksi sen moottoriteho on 30 prosenttia normaalia pienempi.lähde?

F-117-koneet lensivät ensimmäiset sotalentonsa Operaatio Just Causen aikana Panamassa vuonna 1989. Konetyyppiä on käytetty sotatoimissa myös Persianlahden sodassa, Kosovon sodassa ja Irakin sodassa.lähde?

Yksi F-117-kone on tuhoutunut taistelussa vihollisen alasampumana. Tapaus sattui maaliskuun 27. päivänä 1999 Belgradin luoteispuolella. S-125 Neva-M-ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä varustettu Jugoslavian liittoarmeijan 250. Ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. Patteristo ampui USA:n ilmavoimien 49. Hävittäjädivisioonaan (49th Fighter Wing) kuuluneen F-117:n alas. Venäjä osti koneen hylyn serbeiltä ja tutki sen avulla koneen ominaisuuksia. Myöhemmin koneen pilotti ja hänet alasampuneen ilmantorjuntayksikön komentaja ovat ystävystyneet.[4]

Alankomaalainen Scramble-ilmailulehti väitti Yhdysvaltojen käyttäneen ainakin neljää F-117-konetta Syyriassa ja Irakissa vuonna 2017. Huhujen mukaan myös joitain F-117-koneita on muutettu miehittämättömiksi koneiksi.[5]

Teknisiä tietoja F-117:stä
  • Miehistö: 1
  • Voimanlähde: Kaksi General Electric F404 -moottoria
  • Kuljetuskyky: 2 300 kg pommeja
  • Toimintasäde: 1 500 km (ilmatankkaus oli tavanomaista pitkillä lennoilla)
  • Tyhjäpaino: 13 380 kg
  • Paino täydessä varustuksessa: 23 814 kg
  • Pituus: 20,08 m
  • Siipien kärkiväli: 13,20 m

Aseistuksena on ilmasta maahan -ohjuksia, laserohjattuja täsmäpommeja ja bunkkerinmurtajapommeja.

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.