Félix Malloum

Félix Malloum Ngakoutou Bey-Ndi (10. syyskuuta 1932 – 12. kesäkuuta 2009) oli tšadilainen sotilas ja maan johtaja 1975–1979.

Félix Malloum Ngakoutou Bey-Ndi
Tšadin valtionpäämies
1975–1979
Edeltäjä	François Tombalbaye
Seuraaja	Goukouni Oueddei
Henkilötiedot
Syntynyt	10. syyskuuta 1932
Kuollut	12. kesäkuuta 2009
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Malloum palveli maan armeijassa ja oli hallitsevan Tšadilaisen edistyspuolueen (PPT) jäsen. Hänestä tuli everstinä pääesikunnan päällikkö, mutta François Tombalbaye heitti hänet vankilaan, josta hänet vapautettiin 13. huhtikuuta 1975 järjestetyn sotilasvallankaappauksen jälkeen.

Malloum nousi valtaan Korkeimman sotilasneuvoston (Conseil Supérieur Militaire, CSM) johdossa. Hänen hallitukseensa kuului enemmän pohjois- ja itä-Tšadin muslimeja, mutta entinen jakauma suosi edelleen etelän asukkaita. Hallitus kumosi pian Tombalbayen määräyksiä ja yritti jakaa hätäavustuksia tasapuolisemmin ja tehokkaammin sekä kehitteli talousuudistuksia.

Malloumin sotilashallitus menetti pian suosiotaan, jonka se oli saanut Tombalbayen syrjäyttämisellä, eivätkä sotilaiden taidot hallintomiehinä vakuuttaneet. CSM kielsi sekä ammattiliike UNTT:n ja lakot, mutta kaupunkien työväestön ja opiskelijoiden vastarinta jatkui 1975–1978. CSM:n ensimmäisenä vuosipäivänä Malloum joutui kranaatinheitiniskun kohteeksi, mutta selviytyi. Toisena vuosipäivänä maaliskuussa 1977 sotilashallitus teloitti summittaisesti sotilaskapinan osanottajia N’Djamenassa.

Malloum yritti saada idän kapinallisia hallituksensa tueksi. Pohjoisen derde Oueddei Kichidemi palasi maanpaosta Libyasta elokuussa 1975, mutta hänen poikansa Goukouni Oueddei kieltäytyi tukemasta hallitusta. Habrén ja Goukounin CCFAN, joka edusti pohjoisen FROLINATia ei suostunut neuvottelemaan pitämiensä eurooppalaisten panttivankien vapauttamisesta, ja Ranska otti suoraan yhteyden kapinallisiin. Malloum vaati nöyryytyksen vuoksi Ranskan 1 500 miehen joukkojen poistumista maasta, samalla kun Libyalta virtasi aseita FROLINATille. Faya-Largeau piiritettiin kahdesti 1976, ja Bardaï jäi kapinallisille kesäkuussa 1977. Malloum neuvotteli Habrén kanssa Khartumissa, ja Habré nimitettiin pääministeriksi kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen.

Helmikuussa 1978 FROLINAT valtasi kuitenkin Faya-Largeaun, jolloin noin puolet maasta oli kapinallisilla. Voimaansa kasvattanut FROLINAT ei suostunut neuvotteluihin vaan pyrki ”Ranskan uuskolonialistisen hallinnon kukistamiseen”. Tšadin ja Ranskan asevoimat kuitenkin pysäyttivät sen armeijan etenemisen Atin taisteluissa.

Malloumin ja Habrén liitto kariutui alkuvuodesta 1979 Habrén uusiin vaatimuksiin, ja hänen komentamansa FAN marssi pääkaupunkiin 12. helmikuuta ajaen Tšadin asevoimat etelään. 22. helmikuuta puolestaan Goukounin FAP marssi paikalle.

Malloum erosi 23. maaliskuuta 1979 ja asettui Nigeriaan.[1] Hän palasi Tšadiin toukokuussa 2002.[2]