Félix Faure
Félix Faure (30. tammikuuta 1841 Pariisi − 16. helmikuuta 1899 Pariisi) oli Ranskan kolmannen tasavallan presidentti vuodesta 1895 kuolemaansa asti.[1]
| Félix Faure | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan 7. presidentti | |
| Pääministeri |
Charles Dupuy Alexandre Ribot Léon Bourgeois Jules Méline Henri Brisson Charles Dupuy |
| Edeltäjä | Jean Casimir-Perier |
| Seuraaja | Émile Loubet |
| Andorran ruhtinaskumppani | |
| Edeltäjä | Jean Casimir-Perier |
| Seuraaja | Émile Loubet |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. tammikuuta 1841 Pariisi |
| Kuollut | 16. helmikuuta 1899 (58 vuotta) Pariisi |
| Tiedot | |
| Puolue | Opportunistiset tasavaltalaiset |
Faure toimi liikemiehenä Le Havressa, vaurastui ja tuli äänestetyksi kansalliskokoukseen vuonna 1881. Hän oli vasemmiston edustaja ja kiinnostunut ennen kaikkea talousasioista, rautateistä ja laivastosta.
Faure valittiin presidentiksi 1895 suurelta osin protestiäänillä, koska riittävän monet eivät halunneet pääministeri Henri Brissonin nousevan presidentiksi. Presidenttikautensa alkuvuosina hän tapasi Venäjän keisarin kahdesti, ja maat solmivat sotilasliiton. Kauden loppupuolta varjosti Dreyfusin tapaus.[1]
Kesken oikeusjutun käsittelyn Faure kuoli aivoverenvuotoon. Hänen on väitetty kuolleen harrastaessaan seksiä toimistossaan 30-vuotiaan naisen kanssa.[2]
Lähteet
- Félix Faure Encyclopedia Britannica
- Felix Faure – a victim of Cupid in the Elysée Palace RFI. Arkistoitu 19.10.2013. Viitattu 14.10.2012.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Félix Faure Wikimedia Commonsissa
- Adolphe Thiers (1871–1873) | Patrice MacMahon (1873–1879) | Jules Grévy (1879–1887) | Sadi Carnot (1887–1894) | Jean Casimir-Perier (1894–1895) | Félix Faure (1895–1899) | Émile Loubet (1899–1906) | Armand Fallières (1906–1913) | Raymond Poincaré (1913–1920) | Paul Deschanel (1920) | Alexandre Millerand (1920–1924) | Gaston Doumergue (1924–1931) | Paul Doumer (1931–1932) | Albert Lebrun (1932–1940)