Eyvind Alnæs

Eyvind Alnæs (29. huhtikuuta 1872 Fredrikstad – 24. joulukuuta 1932 Oslo) oli norjalainen säveltäjä ja urkuri.[1][2]

Eyvind_Alnæs (n. 1896)

Alnæs aloitti musiikin opiskelun silloisessa Kristianiassa. Hän jatkoi sitä Carl Reinecken sävellysopissa Leipzigissa. Vuonna 1896 hän sai ensimmäisen sinfoniansa kantaesityksen jälkeen stipendin, jonka turvin pääsi opiskelemaan sävellystä Julius Ruthardtin johdolla Berliiniin. Berliinissä vietetyn ajan tuloksena syntyi esimerkiksi orkesteriteos Variations symphoniques (1898). Leipzigissa järjestettiin Alnæsin orkesterimusiikin konsertti vuonna 1900.[1]

Alnæsista tuli merkittävä vaikuttaja Kristianian (sittemmin Oslon) musiikkielämässä 1900-luvun alussa. Hän työskenteli 37 vuoden ajan urkurina useissa kirkoissa, lopuksi Oslon tuomiokirkossa. Hän toimi myös kuoronjohtajana, Norjan säveltäjäliiton puheenjohtajana ja TONO:n johtokunnan jäsenenä. Lisäksi hän työskenteli pianistina ja säestäjänä. Hän julkaisi pianon- ja urkujensoiton metodikirjallisuutta ja musiikkikokoelmia käytännön tarkoituksiin.[1] Alnæs sai vuonna 1922 kultaisen Kuninkaan ansiomitalin. Vuonna 1932 hänestä tehtiin Pyhän Olavin ritarikunnan ensimmäisen luokan ritari ja hän sai kansallisen laulajajärjestön kunniamerkin.[2]

Alnæsin 45:stä opuksesta 24 on laulukokoelmia.[1] Hänen tuotantoonsa kuitenkin kuuluu monia teoksia vailla opusnumeroa.[2] Alnæsista tuli yksi Skandinavian esitetyimmistä liedsäveltäjistä. Hänen tuotannossaan tärkeässä asemassa on myös pianomusiikki, enimmäkseen pianolle sävelletyt runolliset miniatyyrit. Muuhun tuotantoon kuuluu kamari- ja kuoromusiikkia. Vuoden 1900 jälkeiseltä ajalta ainoat Alnæsin suurimuotoiset teokset ovat konsertto pianolle ja orkesterille sekä toinen sinfonia.[1]

Alnæs oli kesäkuusta 1903 naimisissa Emilie Thornen (1882–1976) kanssa.[2] Vastarintanainen Lise Børsum oli Alnæsin tytär[3] ja kirjailija Finn Alnæs lapsenlapsi.[4] Alnæsin hauta on Vestre gravlundissa.[2]