Eksoottinen lyhytkarva

Eksoottisen lyhytkarvan turkki on tiheä ja samettisen pehmeä, luonne koiramaisen seurallinen. Rakenne on roteva ja litteänaamainen kuten persialaisella. Rotumääritelmä on turkin pituutta lukuun ottamatta yhtenevä persialaisen rotumääritelmän kanssa.

Eksoottinen lyhytkarva on verrattain nuori kissarotu. Siinä missä persialaisen historia ulottuu 1500-luvun haaremeihin, alkoi eksoottisten lyhytkarvojen historia vasta 1950-luvulla, kun amerikkalaiset halusivat amerikkalaiseen lyhytkarvaan persialaisessa esiintyvän hopeatabbyvärityksen ja risteyttivät näitä rotuja keskenään. Risteytyksestä ei syntynyt odotusten mukaisia amerkikkalaisen lyhytkarvan kaltaisia normaalikuonoisia pentuja vaan lyhytkarvaisia persialaistyyppisiä pentuja.

Lyhytkarvaista persialaista alettiin jalostaa määrätietoisesti. Lyhytkarvaisuusgeenin vakiinnuttamiseksi eksoottiseen lyhytkarvaan siihen risteytettiin alussa burmaa, ja turkin laadun parantamiseksi venäjänsinistä, joka tunnetaan samettisesta turkistaan. Risteytykset yhdistettiin heti takaisin persialaisiin linjoihin risteytyksen minimoimiseksi. Nykyisten eksoottisten lyhytkarvojen sukulinjojen jäljitys alkuperäisiin risteytyksiin saakka on hankalaa, koska niistä on niin paljon aikaa ja niitä tehtiin niin vähän.

Rodun kehittäminen oli vaikeaa ja kehittäjät joutuivat jatkuvasti vastatuuleen; kunnollisen jalostusmateriaalin saaminen oli vaikeaa, koska persialaiskissojen kasvattajat vastustivat uutta rotua. Persialaiskissojen kasvattajat eivät antaneet käyttää hyviä persialaislinjoja rodun kehittämiseen. Kun onnistuttiin kasvamaan muutamia erityisen hyviä lyhytkarvayksilöitä, alkoi rodun suosio nousta. Vähitellen vanhoillisetkin persialaisten kasvattajat hyväksyivät eksoottisen lyhytkarvan.

Ensimmäinen rotumääritelmä eksoottiselle lyhytkarvalle oli "lyhytkarvainen hopeanvärinen persialainen", joskin muutkin värit sallittiin. Rotumääritelmän mukaan kissa on helppohoitoinen persialainen lyhyellä turkilla. Suurin ero vanhan ja nykyisen rotumääritelmän välillä on, ettei lyhytkarvoilta ennen vaadittu lyhyttä kuonoa, koska sitä ei amerikkalaiselta lyhytkarvaltakaan vaadittu. Melko pian lyhytkuonoisuuden vaatimus kuitenkin lisättiin eksoottisen lyhytkarvan rotumääritelmään.

Amerikkalainen Cat Fanciers' Association (maailman suurin rotukissarekisteri) hyväksyi eksoottisen lyhytkarvan alaisekseen roduksi vuonna 1967. Vuoden 1975 jälkeen rotua ei ole saanut risteyttää enää muihin rotuihin kuin persialaiseen ja amerikkalaiseen lyhytkarvaiseen. 1980-luvulla rodun geenipohja oli saatu niin laajaksi, että myös lyhytkarvaristeytykset kiellettiin. Ainoaksi sallituksi risteytysroduksi jäi persialainen ja rodun tyyppi vakiintui persialaisen kaltaiseksi. Vuonna 1984 kansainvälinen kissajärjesto FIFe hyväksyi eksoottisen lyhytkarvan alaisekseen roduksi. 1990-luvulla eksoottisen lyhytkarvan rotumääritelmästä tehtiin turkin pituutta lukuun ottamatta identtinen persialaisen rotumääritelmään nähden.

CFA:lla ja FIFe:llä on erilaiset rekisteröintikäytännöt eksoottisen lyhytkarvan suhteen. FIFe:n sallii rekisteröinnit, joissa samassa pentueessa on sekä pitkä- että lyhytkarvaisia pentuja. FIFe rekisteröi pitkäkarvaiset persialaisiksi ja niitä voi käyttää vapaasti käyttää sekä persialaisen että eksoottisen lyhytkarvan kasvatuksessa. CFA rekisteröi vastaavanlaisen pentueen kissat lyhyt- ja pitkäkarvaisiksi eksoottisiksi lyhytkarvoiksi.

Vuoden 2001 loppuun mennessä Suomeen oli rekisteröity 697 exotic-kissaa ja se oli vuoden 2001 rekisteröintien perusteella (67 rekisteröintiä) 12. suosituin rotu.

Eksoottisen lyhytkarvan kasvattaminen on haastavaa, koska monet kissat periyttävät sekä pitkä- että lyhytkarvaisuutta. Pelkästään lyhytkarvaisuutta periyttäviä yksilöitä syntyy myös, mutta rodun turkin laadun vuoksi persialaisristeytyksiä tarvitaan yhä ja geenikantaan tulee jatkuvasti lisää pitkäkarvaisuutta.

Ultratypistetyt kasvot aiheuttavat eksoottisella lyhytkarvalla samoja terveysongelmia kuin persialaisella: runsas silmien vuoto, hengitysvaikeudet, ja purentaviat, joista seuraa syömisvaikeuksia. Lisäksi ulkonevat silmät ovat herkkiä vahingoittumiselle.[2][3][1]

• Bruce Fogle: ”Silmäsairaudet”, Kissanomistajan käsikirja. Kolmas painos. Suomentanut Ulla Kokko. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 978-951-1-19247-3.
• Persialaiskissa 2/2002
• Persialaiskissa 3/2002

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eksoottinen lyhytkarva Wikimedia Commonsissa

• cfainc.org - Breed Article: Exotic (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• PersianKittenEmpire.com - Global Breeder Directory (englanniksi)
• Persialaiskissat ry:n kotisivut