Exodus (elokuva)

Exodus on vuonna 1960 ensi-iltansa saanut elokuva, joka perustuu Leon Urisin samannimiseen romaaniin. Elokuvan ohjasi Otto Preminger, ja sen pääosissa olivat Paul Newman ja Eva Marie Saint. Yli kolmituntinen Exodus on kuuluisa etenkin musiikistaan, josta se palkittiin Oscarilla.[1]

Exodus
Ohjaaja Otto Preminger
Käsikirjoittaja Dalton Trumbo
Perustuu Leon Urisksen romaaniin
Tuottaja Otto Preminger
Säveltäjä Ernest Gold
Kuvaaja Sam Leavitt
Leikkaaja Louis R. Loeffler
Tuotantosuunnittelija Richard Day
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö
Levittäjä United Artists
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 15. joulukuuta 1960
Kesto 208 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni lyhyesti

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan tapahtumat liittyvät toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, 1940-luvun loppuun. Kitty Fremont (Eva Marie Saint) on amerikkalainen sairaanhoitaja, joka päätyy Kyprokselle töihin eristysleirille, jossa on kiinniotettuna Palestiinaan pyrkiviä juutalaisia pakolaisia. Kitty tutustuu siellä Karen-nimiseen tanskanjuutalaiseen tyttöön, jonka hän päättää adoptoida.

Palestiinassa syntynyt juutalainen Hagana-järjestön upseeri Ari Ben Canaan (Paul Newman), saapuu Palestiinasta Kyprokselle pyrkimyksenään vapauttaa leirin juutalaiset ja tuoda heidät Palestiinaan. Esiintymällä brittiupseerina – käyttäen sotavuosina laillisesti ansaittua brittiläistä sotilasarvoa ja kunniamerkkejä – Canaan onnistuu huijaamaan brittisotilaita ja saa leirin juutalaiset laivaansa, mukaan lukien Karen-tytön.

Brittiviranomaiset onnistuvat kuitenkin pysäyttämään laivan etenemisen, ja laivan juutalaiset päättävät ruveta nälkälakkoon Famagustan satamassa. Britit uhkaavat vallata aluksen ja estää nälkälakon pakkotoimin, mihin pakolaiset vastaavat, että laiva räjäytetään sillä hetkellä, jona ensimmäinen aseistettu sotilas koskee reelinkiin. Tästä tuleekin ratkaisematon tilanne.

Dramaattisessa kohtauksessa brittien lähettämä muona heitetään laivalta mereen samalla, kun laivan mastoon nousee sinivalkoinen sionistilippu ja taustalla soi Hatikva-sävelmä. Samalla aluksen nimi maalataan peittoon ja tilalle kirjoitetaan suurin valkoisin kirjaimin uusi nimi EXODUS.

Kitty rupeaa laivan johtajan Ari Ben Canaanin ja brittiviranomaisten välikädeksi, joka vie viestejä osapuolilta toisille. Laivan juutalaislääkärin kuollessa Kitty päättää jäädä laivaan hoitamaan ihmisiä. Lopulta tilanne on pakko ratkaista tavalla tai toisella. Kun Canaan olisi jo luovuttanut lasten tähden, näiden vanhemmat päättävätkin samasta syystä toisin: heidän lapsensa joko kuolisivat laivassa nälkään – tai pääsisivät Palestiinaan.

Tämä kauhistuttava mahdollisuus silmiensä edessä brittiviranomaiset sallivat laivan lähteä Palestiinaan. Ben Canaan ja muutkin Haganan miehet katoavat jäljettömiin ennen satamaviranomaisten tuloa.

Palestiinassa juutalaiset aloittavat taistelun itsenäisen Israelin valtion puolesta brittiviranomaisia ja arabinaapureitaan vastaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen moittii Exoduksen pitkää kestoa ja dramaturgista jännitteettömyyttä ja antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, joka vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1]

Lähteet

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.