Ex oriente lux

Kirkkoisä Tertullianus (noin 155–230) kirjoitti, että kristittyjen rukoussuunta on itään eli orienttiin.[2] Kun kristitty yrittää määrittää missä itä sijaitsee, hän joutuu sen takia ”orientoitumaan". Rukoilu idän eli auringonnousun suuntaan oli silti jo esikristillinen tapa.[2] Raamattu sisältää kristillisiä perusteluita juuri idän valintaan rukousten suunnaksi.[2]

• Eeden sijaitsee idässä. 1. Mooseksen kirjan mukaan "Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt" (1. Moos 2:8).
• Viimeisen tuomion ensimmäiset merkit tulevat näkyviin idästä. Hesekielin kirjassa ennustetaan, että Israelin Jumalan kirkkaus saapuu idästä: "Mies vei minut sitten portille, sille portille, joka aukeaa itään. Ja minä näin: Idästä saapui Israelin Jumalan kirkkaus. Sen ääni oli kuin suurten vesien pauhu, ja Herran kirkkaus sai maan hohtamaan" (Hesekiel 43: 1–2). Matteuksen evankeliumi ennustaa Jeesuksen saapuvan Viimeisellä tuomiolla idästä: "Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo (Matt 24:27).

Apostolisena konstituutiona annettiin 300-luvun lopulla ohje, jonka mukaan kirkot piti rakentaa itä-länsisuuntaan siten, että apsis, missä pääalttari sijaitsee, on kirkon itäpäädyssä.[2] Eräät suuret kirkot, kuten Pietarinkirkko ja Lateraanikirkko Roomassa, on kuitenkin rakennettu niin, että alttari oli lännessä. Syynä oli mahdollisesti se, että tällöin messun toimittaja katsoi itään.[2]

Ilmaisu "ex oriente lux" on saanut myös uusia sivumerkityksiä: kulttuuri on peräisin idästä, kristinusko tulee idästä, korkeatasoinen kiinalainen sivistys tulee idästä.[1]

• Kivimäki, Arto: Carpe Diem! Hauskaa ja hyödyllistä latinaa. Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-4118-4.
• Hassett, Maurice: "Orientation of Churches." The Catholic Encyclopedia. Vol. 11. Robert Appleton Company, 1911. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)