Evon metsärata

Evon metsärata oli Lammilla ja Asikkalassa sijainnut puutavaran kuljetukseen käytetty kapearaiteinen metsärautatie, joka oli käytössä vuosina 1908–1914. Radan pituus sivuhaaroineen oli 23 kilometriä. Se kulki 17 kilometrin matkan Evon valtionmetsistä Viitailan kylän läpi Vesijärven rannalla sijainneelle Kailaniemen laiturille.

Rillitieksi kutsutun radan rakennutti helsinkiläinen liikemies Kaarlo Tilander, joka oli tehnyt Metsähallituksen kanssa useampivuotisen hakkuusopimuksen koivutukkien ja -halkojen hakkaamisesta 900 hehtaarin alueelta Evon kruununmetsistä. Tilander teki hakkuusopimuksia myös Lammin ja Asikkalan alueen yksityismetsänomistajien kanssa. Aluksi radalla käytettiin hevosia vaunujen vetämiseen mutta vuonna 1909 hankittiin kaksi höyryveturia, joista toinen oli saksalainen ja toinen Tampellan valmistama.

Kailaniemessä puut lastattiin proomuihin ja kuljetettiin höyryhinaaja S/S Puuhalla 10 kilometrin päähän Lahteen. Edestakainen matka proomuilla kesti lastauksineen viikon.[1] Lahdesta suurin osa puutavarasta jatkoi edelleen Loviisan-Vesijärven rautateitä ja Valtion rautateitä pitkin muualle Suomeen ja ulkomaille.

Lahdesta kuljetus jatkui edelleen rautateitse Helsingin tai Pietarin polttopuumarkkinoille. Vuodessa Evon metsistä hakattiin nyt noin 50 000 m³ puuta. Vuonna 1911 Tillander perusti Kailanniemen Puutavaraliike Oy -nimisen yhtiön joka rakennutti Kailaniemeen höyrysahan. Tämän sahan käyttämät tukit kuljetettiin pääasiassa Evolta metsärataa pitkin.

Tilanderin palveluksessa oli Lammilla enimmillään yli 400 henkilöä. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen vuonna 1914 sekoitti Tilanderin liiketoimet, ja hänen sahayhtiönsä teki konkurssin. Evon metsärata purettiin samana vuonna ja sen kiskot myytiin Venäjälle, jossa niitä käytettiin itärintamalla kasemattien raudoituksiin.

Rata on hävinnyt lähes kokonaan. Linjauksen erottaa muutamassa kohdin. Kailaniemessä on jäljellä rataan liittyneen tukkirampin perustukset.