Evijärvi (järvi)

Matalaa Evijärveä on laskettu useaan otteeseen. Tiedossa on ainakin vuosina 1869–1875, 1904–1908 ja 1930-luvulla tehdyt järvenlaskut. Niistä on muistoina lukuisat nykyrantoja korkeammalla sijaitsevat rantakivikot ja rantapenkat. Vuosina 1904–1908 suoritettiin järvenlaskut samaan aikaan Lappajärvessä ja Evijärvessä. Niistä paljastui vesijättömaata yhteensä 1 572 hehtaaria.[3][6]

Evijärven vedenpinnankorkeuksia on mitattu päivittäin vuodesta 1932 saakka. Nykyinen mittauspaikka on Joensuussa kirkonkylän lähellä ja kolmiaukkoinen säännöstelypato sijaitsee Ähtävänjoen suulla Kaarenhaarassa. Padon sivulla on kalatie, jonka virtaama on 2 kuutiometriä sekunnissa. Järven säännösteleminen on aloitettu vuonna 1960 aiemmin vuonna 1954 annetun luvan perusteella. Säännöstelylupa on valtiolla, jota Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus hallinnoi. Myöhemmin suunnitelmaa muutettiin ja sitä alettiin toteuttamaan vuonna 1975. Vuonna 1980 haki Vesihallitus muutosta aiempaan juoksutussuunnitelmaan, joka myönnettiin vuonna 1981 ja se oli voimassa vuoteen 1987 asti. Vuonna 1991 otettiin käyttöön uusin juoksutuskäytäntö, jota noudatetaan edelleen. Säännöstely on alussa toteutettu vesivoimaloiden tarpeita ajatellen, mutta niiden merkitys on kokonaiskuvassa vähentynyt. Vedenpinnan säännöstelyväli on 0,75 metriä ja säännöstelytilavuus 13 miljoonaa kuutiometriä (eli yli 40 % järven tilavuudesta). Vuosittaiset virtaamat on mitattu alapuolisella Kattilakosken voimalaitoksella vuodesta 1996 alkaen. Seuraavat arvot on saatu vuosina 1996–2019. Ähtävänjoen keskivirtaama on 14,2 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama 28 m³/s (MHQ) ja keskialivirtaama 5,1 m³/s (MNQ). Suurin juoksutusvirtaama on ollut 38 m³/s (HQ) ja pienin virtaama on säännöstelyn takia ollut 4 m³/s (NQ).[3]

Vuoden 1960 juoksutussääntö laski järven vedenpinnan tulvakorkeuksia 30 senttimetriä, mutta ala- ja keskikorkeudet säilyivät ennalleen. Vuoden 1975 juoksutussäännöllä tulvakorkeudet alenivat 10 senttimetriä lisää ja saman verran alenivat järven keskikorkeudet. Vuoden 1980 lupahakemus koski vedenkorkeuksien vaihtelun joustavuuden lisäämistä. Vuoden 1995 jälkeen on järven vettä juoksutettu niin, että tulvakorkeudet laskivat 15 cm, keskivedenpinta nousi 3 cm ja alimmat vedenkorkeudet nousivat 30 cm aikaisemmista korkeuksista. Nykyisellä juoksutussäännöllä kesäaikana vedenpinnan korkeudeksi tavoitellaan 61,60–61,75 metriä mpy. (+N60) säännöstelyn alarajan ollessa 61,40 metriä ja ylärajan 62,15 metriä mpy. Keväällä varaudutaan kevättulviin, jolloin tammikuusta ja maaliskuuhun pidetään tavoitteena 61,45–61,55 metriä. Juoksutuksen toteutuksessa on kuunneltu alueen asukkaiden toiveita ja vedenkorkeudet ovat olleet lupaehtoja hieman korkeammalla. Kartoissa järven vedenpinnan korkeus on 61,7 metriä mpy. Vuonna 2018 lupaehtoja on alettu tarkastelemaan uudelleen.[3]

Evijärvi on perusluonteeltaan läpivirtausjärvi, mutta se sokkeloinen saarista estää osassa järveä veden vaihtumista. Evijärven laskennallinen viipymä on 25 vuorokautta. Järvi on tyypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä ja jonka vedenlaatu on hyvää heikompi. Se on matala ja rehevä järvi, jossa viihtyvät vesilinnut. Se onkin valtakunnallisesti merkittävä lintujärvi. Järven etelärannassa Jokisuunlahdella on lintutorni. Järvellä pesii Suomen suurimpia, ellei peräti suurin mustatiiran yhdyskunta [7]. Vesikasvillisuuden tila on hyvä ja sitä riittää matalassa järvessä kauaksi rantaviivalta. Kasvillisuuskartoituksessa tavattiin 41 putkilokasvilajia ja yleisimmät kasvit olivat järviruoko, ulpukka, kurjenjalka, myrkkykeiso ja terttualpi. Harvinaisia kasveja esiintyy alueellisesti. Niitä ovat esimerkiksi jokileinikki, kapeaosmankäämi, suomenlumme ja vellamonsammal. Jokisuunlahdella on runsas viitasammakon esiintymä [7]. Kesällä 2020 Evijärvellä esiintyi laajasti ja pitkään runsaita sinileväkukintoja. Järven kalasto muodostuu pääasiassa ahvenesta, särjestä, hauesta, lahnasta, salakasta, kiskestä, kuhasta, kuoresta, mateesta, siiasta ja taimenesta. Kniivilänlahdella ja Jokisuunlahdella ahven ja särki muodostavat 99 % kalojen biomassasta. Kalastajat pyytävät kalaa muuallakin kuin rantojen rehevissä lahdissa. 2000-luvun alun kalastustiedustelujen mukaan ahven, särki ja lahna muodostavat 80–90 % saaliista. Järven säännöstelystä ja jokien koskien ruoppauksesta johtuen säynen esiintyminen on vähentynyt selvästi. Koskien perkaaminen on tuhonnut säyneen kutupaikat, ja se on vaikuttanut sen lisääntymisedellytyksiin [8]. Järven alkuperäinen siikakanta vaikuttaa hävinneen, ja syyksi on arveltu järven kutukivikoiden liettymisen ja Välijoen koskien perkaukset [8]. [3][5][4][9][10][7]

Evijärven vedenlaatua on tutkittu ottamalla siitä runsaasti vesinäytteitä vuodesta 1962 alkaen. Koska järvi on rehevöitymässä, on sen ravinnetilannetta seurattu tarkasti. Vuosina 1979–1986 oli kesäaikana kokonaisfosforin pitoisuudet vedessä keskimäärin 26 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kokonaistypen pitoisuudet 580 μg/l. Pitoisuuksissa oli vaihtelua fosforin osalta 13–40 μg/l ja typen osalta 450–1 300 μg/l. Vuosien 1999–2016 vesinäytteissä olivat pitoisuudet fosforin osalta keskimäärin 40 μg/l ja typen osalta 680 μg/l. Pitoisuuksien vaihtelut olivat kyseisenä aikana vastaavasti 25–52 μg/l ja 400–900 μg/l. Typen pitoisuudet ovat mittaushistorian aikana vaihdelleet voimakkaasti. Fosforin pitoisuuksissa on havaittavissa asteittaista kasvua, joka on johtanut yli 30 μg/l pitoisuuksiin 2000-luvulle tultaessa. Rehevöityminen on pisimmällä Jokisuulahdella, minne Välijoki laskee vetensä. Kuitenkaan muualla järvessä eivät ravinteet aiheuta talvella hapettomuutta, koska järven läpi käy niin voimakas virtaus.[10]

Evijärven eteläosissa sijaitsevalle Jokisuunlahdelle ja lahden viereisellä niemellä sijaitsevalle Valmosannevalle on rajattu Natura 2000- hankkeeseen liitetty luonnonsuojelualue (FI1000016, 235 hehtaaria). Jokisuunlahti on matala, tasapohjainen ja Välijoen rehevöittämä lahti, jossa viihtyy monilajinen ja runsas linnusto. Suojeltu vesialue kattaa koko lahden Varissaareen ja Reiterinholmaan asti, mutta pois lukien Reiterinholman ja Vilvistin linjan itäpuolinen vesialue. Valmosanneva on lähes luonnontilainen keidassuo, jonka on reunoiltaan rämettä ja keskeltä nevaa. Suojelualueeseen kuuluva osa seuraa pohjois- ja länsiosissa peltoaluetta ja sen reunametsiä lukuun ottamatta aivan lounais- ja eteläosia, jossa sijaitsee esimerkiksi jätevedenpuhdistuslaitos. Jokisuunlahdelle suunnitellaan kunnostustöinä esimerkiksi vesikasvillisuuden niittoa sekä virtausuomien ruoppauksia.[11][10]