Evert Rotkirch

Evert Carl Axel Rotkirch (29. lokakuuta 1805 Somerniemi – 29. kesäkuuta 1874 Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen sotilas ja tilanomistaja, joka sai ensimmäisenä Suomessa maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]

Rotkirchin vanhemmat olivat luutnantti Adolf Fredrik Rotkirch ja Margareta (Greta) Elisabeth Krabbe ja puoliso vuodesta 1834 Fredrika Albertina Lovisa Nyberg, senaattori Fredrik Lorenz Nybergin tytär. Rotkirch kävi koulua Turussa ja antautui siten isänsä tavoin sotilasuralle. Hän oli vuodesta 1824 aliupseerikorpraali 2. Suomen jalkaväkirykmentissä ja vuodesta 1827 vanhempi aliupseeri 2. Suomen tarkk'ampujaprikaatissa, josta hänet siirrettiin vuonna 1829 Henkikaartin Suomen tarkk'ampujapataljoonaan. Vuonna 1830 vänrikiksi ylennetty Rotkirch osallistui Venäjän Puolan sotaretkiin vuosina 1831 ja 1832. Aliluutnatiksi hän yleni vuonna 1833 ja erosi palveluksesta samana vuonna.[1][2]

Rotkirch hankki vuonna 1835 omistukseensa Helsingin pitäjästä Hämeenkylän kartanon Gustaf Wilhelm Ladaun perillisiltä ja vuonna 1837 vaimonsa kautta myös Talin kartanon. Maanviljelijänä Rotkirch oli edistyksellinen sekä viljelysmenetelmien että -välineiden käytössä, joita hän itsekin kehitti ja paransi. Hänet tunnettiin myös peto- ja haittaeläinten pyyntiin tarkoitetusta susitarhastaan. Rotkirch oli aktiivinen maatalousalan järjestö- ja koulutuksen kehittämistyössä ja sai tilojensa tuotteista useita palkintoja. Vuonna 1861 ensimmäisenä Suomessa maanviljelysneuvoksen arvonimen saanut Rotkirch sai seuraavana vuonna palkinnoksi ansioistaan myös Suomen Talousseuran suuremman hopeamitalin.[1][2]