Evert Huttunen

Evert Johan Valdemar Huttunen (8. toukokuuta 1884 Toksova, Inkeri − 29. maaliskuuta 1924 Helsinki) oli suomalainen sanomalehdentoimittaja ja sosialidemokraattien kansanedustaja.[1]

Evert Huttunen

Huttusen vanhemmat olivat kirvesmies Lauri Huttunen ja Gustava Blom. Hän kävi kyläkoulun Inkerissä, hankki lisätietoja itseopiskelulla ja toimi liikeapulaisena Viipurissa vuoteen 1906 saakka. Huttunen oli Sosialidemokraattisen puolueen kiertävänä puhujana vuosina 1905–1907 ja sitten Viipurissa ilmestyneen Työ-lehden palveluksessa ensin toimittajana 1907–1911 ja sitten päätoimittajana 1911–1918. [1]

Vuonna 1917 venäjän kieltä taitanut Huttunen oli mukana useimmissa Suomen ja Venäjän työväenliikkeen edustajien välillä käydyissä neuvotteluissa. Vuodenvaihteessa 1917–1918 Huttunen vastusti puolueen vallankumoussiipeä ja arvosteli Työ-lehdessä punakaarteja. Hän erosi lopulta lehden päätoimittajan paikalta vastalauseena lehden omaksumalle vallankumousta myötäilleelle linjalle. Suomen sisällissodan jälkeen Huttunen oli Matti Paasivuoren ohella toinen sosiaalidemokraattinen kansanedustaja tynkäeduskunnassa.[1]

Huttunen toimi Suomen Sosialidemokraatin toimittajana 1918, Kansan Työn päätoimittajana Viipurissa 1919 sekä viimeksi Uuden Ajan päätoimittajana Porissa 1920–1922 ja Suomen Sosialidemokraatin toimittajana ja eduskuntapakinoitsijana 1922–1924.

Huttunen oli SDP:n kansanedustajana 1917–1918 ja 1918–1924 edustaen Viipurin läänin läntistä vaalipiiriä. Hän oli myös eduskunnan pankkivaltuusmies ja valtiontilintarkastaja. Huttunen kuului jäsenenä Viipurin kaupunginvaltuustoon ja Sosialidemokraattisen puolueen puolueneuvostoon. Hän kuului vuoden 1918 jälkeen SDP:n oikeistosiipeen.[1]

Huttunen oli naimisissa vuodesta 1916 Martta Maria Vuorelan (ent. Wallenius) kanssa.