Evankelinen isänmaansäätiö

Evankelinen 
isänmaansäätiö (ruots. Evangeliska Fosterlandsstiftelsen EFS)[1] on Tukholmassa 1856 perustettu kristillinen lähetysseura, jonka tarkoituksena oli alkuaan sisälähetys. Vuonna 1861 otettiin ohjelmaan ulkomainen lähetystyö, johon varsinaisesti ryhdyttiin 1865 Itä-Afrikassa ja 1877 Intian keskimaakunnissa.[2]

Evankelinen isänmaansäätiö
Evangeliska Fosterlandsstiftelsen
Suuntautuminen protestantismi
luterilaisuus
Johtaja Kerstin Oderhem
Toiminta-alue Ruotsi
Perustettu 7. toukokuuta 1856
Kotisivu www.efs.nu

Toiminnan periaatteet

Sundsvallin EFS-kirkko

Evankelinen isänmaansäätiö on itsenäinen, demokraattinen herätysliike Ruotsin kirkossa. Liikkeen tärkeimmät painotukset ovat lähetystyö, vapaehtoinen osallistuminen ja arkipäivässä vaikuttava kristinusko. EFS toimii kaikkialla Ruotsissa lähetysyhdistyksinä. Se alkunsa 1800-luvun uusevankelisena herätyksenä, jonka johtohahmo Carl Olof Rosenius yhdisti luterilaiseen perinteeseen pietismin ja herrnhutilaisuuden vaikutteita.

EFS:n toiminnassa on tärkeää jäsenten henkilökohtainen usko, Raamatun käyttö, lähetystyö niin lähellä kuin maailmanlaajuisesti sekä jokaisen kristityn vastuu kirkon tehtävästä. Toiminta tapahtuu paikallisissa lähetysyhdistyksissä ja kansainvälisenä lähetystyönä. Jumalanpalvelukset, raamatturyhmät, kuorot, lapsi- ja nuorisotyö ja diakonia ovat säätiön keskeisiä toimintamuotoja.[3]

Liikkeen historiaa

Hammarbykyrkan-kirkko Tukholmassa, joka oli aikaisemmin ns yhteistyökirkko

Evankelinen isänmaa säätiö perustettiin vuonna 1856 ja se alkoi julkaista lehteä nimeltä Budbäraren. Liikkeen tarkoituksena oli välittää evankeliumin sanomaa kaikille ruotsalaisille. 1861 liike päätti ulkolähetystyön aloittamista ja 1865 lähetettiin ensimmäiset kolme lähetyssaarnaajaa Itä-Afrikkaan.[4] Lähetystyöstä tuli merkittävä osa säätiön toimintaa ja sitä tehtiin erityisesti Afrikassa sekä Intiassa. Vuodesta 1861 seura on harjoittanut myös merimieslähetystä ja kohdistanut tämän toimintansa osaksi suomalaisiinkin merimiehiin.[2] Merimieslähetystoiminta jatkui vuoteen 1973, jolloin säätiön viimeiset omat toimintapisteet siirtyivät Ruotsin kirkon ulkomaantyön vastuulle.[3]

Vuonna 1862 säätiö aloitti lähetystyöntekijöiden koulutuksen, ja se laajeni pian saarnaajakoulutukseksi Tukholmassa, Brommassa (EFS Missionsinstitut) ja vuosien mittaan perustettiin useita kansankorkeakouluja joita vuonna 2020 oli toiminnassa kahdeksan. Lähetysinstituutti muutti vuonna 1970 Brommasta Upsalaan ja siitä tuli vuonna 1993 Johannelundin teologinen korkeakoulu, jonka teologinen linja vuodesta 2007 alkaen ollut on yksi koulutusmahdollisuus Ruotsin kirkon pappisvirkaan kun koulu sai oikeuden teologian kandidaatin tutkinnon myöntämiseen. Johannelundissa on myös raamattukoulutusta ja vapaaehtoisille maallikoille tarkoitettuja koulutuslinjoja ja kursseja. Johannelundin korkeakoulussa on noin 250 opiskelijaa.[5].

Toiminta nykyään

1960-luvulla alkoi ns. yhteistyökirkkotoiminta EFS:n ja Ruotsin kirkon välillä. Ensimmäinen yhteistyökirkko aloitti toimintansa 1996 Sätrassa, Tukholman eteläpuolella. Yhteistyönkirkoissa toiminnasta vastaa osin paikallinen EFS:n lähetysyhdistys yhdessä paikallisen Ruotsin kirkon seurakunnan kanssa. Monissa yhteistyökirkoissa toimii maahanmuuttajille tarkoitettuja ryhmiä.[6]

1989 ja 1990 EFS ja Ruotsin kirkko solmivat yhteistyösopimuksen, jonka mukaan Ruotsin kirkko tunnustaa säätiön toiminnan osaksi Ruotsin kirkon toimintaa ja säätiö vastaavasti tunnusti yhteenkuuluvuutensa Ruotsin kirkon kanssa. EFS:n palveluksessa olleet pastorit vihittiin Ruotsin kirkon papeiksi, mutta heidän tuli jatkossakin toimia EFS:n palveluksessa.[4]

Vuonna 2009 astui uudistettu yhteistyösopimus Ruotsin kirkon kanssa voimaan ja EFS:n toimisto muutti osaksi Ruotsin kirkon kirkkokanslian toimintaa. mutta myöhemmin EFS:n kanslia on hankkinut omat toimitilat Upsalassa. Kanslian ja koko säätiön toimintaa johtaa lähetysjohtaja, ja käytännön toiminta tapahtuu seitsemässä alueellisessa piirissä, jotka kattavat koko Ruotsin. Säätiön korkein päättävä elin on vuosittain kokoontuva vuosikokous.[7]

EFS on jäsenenä Ruotsin kristillisessä neuvostossa (Sveriges Kristna Råd) vuodesta 1992 Ruotsin kirkon jäsenyyden kautta. Jäseniä säätiön paikallisosastoissa oli vuonna 2020 on noin 13 500 ja 314 paikallisosastoa. Toimintaan osallistui säännöllisesti noin 40 000 henkilöä.[4]

Yksi näkyvimmistä toimintamuodoista on Tukholmassa vuonna 2009 Sta Klaran kirkossa tapahtuva sosiaalinen ja diakoninen toiminta, josta vastaa Evankeliseen isänmaansäätiöön osana kuuluva Sta Klaran kirkon yhdistys "Föreningen S:ta Clara kyrka". Toiminta tapahtuu yhteistyössä Tukholman Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa.[8]

Evankelinen isänmaansäätiö käyttää laulukirjanaan Ruotsin kirkon virsikirjaa vuodelta 1986, mutta säätiö laati siihen oman lisäyksen, jossa oli 100 virttä. Sillä korvattiin aikaisemmin käytössä ollut liikkeen laulukirja ”Sionstoner”. Lisäysosa uudistettiin 2003 ja on nimeltään Den svenska psalmboken med tillägg. Se on Verbum-kustantamon julkaisema lisäys siitä käytetään usein nimitystä ”Verbums (psalmboks) tillägg". Siinä on 99 virttä ja laulua. Laulujen valikoima ulottuu 1800-luvun suurten herätysten aikojen lauluista 2000-luvun ylistyslauluihin. Kokoelman hyväksyi Evankelisen isänmaasäätiön hallitus, mutta sitä käytetään yleisesti Ruotsin kirkon seurakunnissa.[9]

Lähteet

  1. Ruotsalais-suomalainen kirkollisen elämän sanasto. Ruotsinsuomalainen kielilautakunta, (nykyään Ruotsinsuomalainen kielineuvosto) on hyväksynyt käyttöön nimityksen Evankelinen isänmaansäätiö. Ruotsinsuomalainen Kielilautakunta Sverigefinska Språknämnden, 2006.
  2. Evangeliska fosterlandsstiftelsen. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
  3. Evangeliska fosterlandsstiftelsen Sveriges Kristna Råd. Viitattu 16.11.2020. (ruotsiksi)
  4. Historia efs.nu. Viitattu 16.11 2020. (ruotsiksi)
  5. Johannelunds teologiska högskola efs.nu. Viitattu 16.11.2020. (ruotsiksi)
  6. Persiska gruppen 16.11.2020. Arkistoitu 3.12.2020. (ruotsiksi)
  7. organisation efs.nu. Viitattu 16.11.2020. (ruotsiksi)
  8. Sta Clara kyrka svenskakyrkan.se. Viitattu 16.11.2020. (ruotsiksi)
  9. Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 4 Psalmerna 701-800 Psalmer i 2000-talet 801-966, s. 13. Wessmans musikförlag AB Visby, 2019. ISBN 978-91-877-877-8.

    Kirjallisuutta

    • Evangeliska fosterlandsstiftelsens 50-åriga verksamhet 1856–1906, 1906

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.