Eva Joly

Gro Eva Joly (o.s. Farseth, 5. joulukuuta 1943 Oslo, Norja)[1] on norjalaissyntyinen ranskalainen juristi ja europarlamentaarikko. Hän on asunut ja työskennellut lähes koko aikuisikänsä Ranskassa, missä hän tuli tunnetuksi erityisesti tutkintotuomarina korruptio-oikeudenkäynnissä öljy-yhtiö Elf Aquitainea sekä suurpankki Crédit Lyonnaisia vastaan.[2] Valitut Palat nimesi Jolyn Vuoden eurooppalaiseksi vuonna 2002.[1]

Eva Joly
Eva Joly kesäkuussa 2013 (Kuva: Claude Truong-Ngoc)
Eva Joly kesäkuussa 2013 (Kuva: Claude Truong-Ngoc)
Henkilötiedot
Syntynyt5. joulukuuta 1943
Oslo, Norja
Poliitikko
Puolue Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä
Asema Europarlamentaarikko, Parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan johtaja
Aiheesta muualla
evajoly.fr

Joly valittiin Ranskasta Euroopan vihreiden vapaan allianssin europarlamentaarikoksi vuonna 2009 ja hän johtaa Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokuntaa (DEVE).[2] Joly ilmoitti elokuussa 2010 asettuvansa ehdolle Ranskan presidentinvaaleihin vuonna 2012.[3] Hän sai vaalin ensimmäisellä kierroksella 2,3 % äänistä[4] ja kehotti kannattajiaan äänestämään toisella kierroksella sosialistien François Hollandea[5].

Kirjallinen tuotanto
  • Notre affaire à tous (2000)
  • Korrupsjonsjeger. Fra Grünerløkka til Palais de Justice (2001)
  • Est-ce dans ce monde-là que nous voulons vivre? / Er det en slik verden vi vil ha? (2003)
  • La Force qui nous manque (2007) / Jakten fortsetter. En liten bok om livsmot.[2]

Lähteet
  1. Reginald Norby: Eva Joly – utdypning (NBL-artikkel) Norsk Biografisk Leksikon. 2002. Kunnskapsforlaget. Viitattu 14.11.2010. (norjaksi)
  2. Eva Joly snl.no. Viitattu 14.11.2010. (norjaksi)
  3. Joly stiller som presidentkandidat www.aftenposten.no. 21.8.2010. Aftenposten. Viitattu 14.11.2010. (norjaksi)
  4. Ranskan presidentinvaalin 2012 ensimmäisen kierroksen virallinen vaalitulos (ranskaksi) Ranskan perustuslakineuvosto 25.4.2012. Viitattu 2.8.2015.
  5. Inka Kovanen: Hollande ja Sarkozy toiselle kierrokselle Ranskassa (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 23.4.2012. Viitattu 2.8.2015.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.