Eurovision laulukilpailu 1966
Eurovision laulukilpailu 1966 järjestettiin 5. maaliskuuta 1966 Luxemburgissa, maan yleisradioyhtiön RTL:n suuressa auditoriossa. Tapahtuman juontajana toimi Josiane Shen. Laulukilpailu oli järjestyksessään 11. Kilpailuun osallistuivat samat 18 maata kuin edellisenäkin vuonna.
| Eurovision laulukilpailu 1966 | |
|---|---|
 |
|
| Päivämäärät | |
| Päivämäärä(t) | 5. maaliskuuta |
| Isäntä | |
| Tapahtumapaikka | RTL:n suuri auditorio, Luxemburg, Luxemburg |
| Juontaja(t) | Josiane Shen |
| Isäntämaan toimittaja | RTL |
| Väliaikanumero | Les Haricots Rouges |
| Osallistujat | |
| Osallistujien määrä | 18 |
| Äänestys- järjestelmä |
Jokaisella maalla 10-henkinen tuomaristo, jolla käytettävissään pisteet 1, 3, 5 |
| Äänestys | |
| Voittaja |
Itävalta Merci, chérie |
| Nolla pistettä saaneet |
 Italia Monaco |
| Osallistujakartta | |
 |
|
|
Maat, jotka osallistuivat vuonna 1966 Maat, jotka eivät osallistuneet vuonna 1966
|
|
| Eurovision laulukilpailu · Teemasivu | |
.svg.png.webp){kind=small}
Eurovisio-sääntöihin oli lisätty vaatimus, että laulut on esitettävä jollakin maan virallisista kielistä. Aiemmin tämä oli ollut yleisradioyhtiöiden välinen "kirjoittamaton sääntö", jota Itävalta ja Ruotsi olivat aikaisempina vuosina rikkoneet.
Poikkeuksellisen suurta kuohuntaa laulukilpailussa herättivät Pohjoismaiden antamat pisteet: Pohjoismaat äänestivät toisiaan häpeilemättä ja niinpä Ruotsi saavuttikin toisen sijan.[1]
Yleistä laulukilpailusta
Luxemburgin toinen isännöintikerta vedettiin läpi hurjalla vauhdilla, kuten edelliselläkin kerralla vuonna 1962. Vaikka mukana oli kaksi laulua enemmän, koko ohjelman kesto oli lyhyempi kuin neljää vuotta aiemmin. Lava oli erittäin yksinkertainen, mutta sitä koristi moderni riippuva pop-taideteos. Laulukilpailua katsellessa tuntuu kuin laulukilpailu olisi järjestettu kiireessä "hutiloiden".
Kilpailun orkesterin tasoa on haukuttu monissa lähteissälähde tarkemmin? ja toisinaan sen "pauhu" peitti solistit alleen. Italian edustaja Domenico Modugno oli lopulta kieltäytynyt harjoittelemasta "kamalan" orkesterin kanssa, ja esitti lopulta kappaleensa Italian kapellimestarin pianosäestyksellä.[1] Italian edustaja oli hermostuneena lähtenyt harjoituksista. Tähän mahdollisesti kaatui myös Italian menestys, sillä raadit eivät kuulleet kappaletta lainkaan harjoituksissa ja jättivät sen ilman pisteitä. Suomen kapellimestari Ossi Runne muisteli Suomen karsintalähetyksessä 1990 hänen lähteneen vihaisena jäätyään jaetulle viimeiselle sijalle nollalla pisteellä.[2]
Laulukilpailuun kaivattiin pikaisesti joitakin uudistuksia. Jotkut maatselvennä olivat vaatineet alueellisia semifinaaleja, ja kieliblokki- ja kulttuuriasetelmat olivat valmiit vuosiksi eteenpäin. Luxemburg jopa ehdotti live-esiintymisien korvaamista etukäteen nauhoitetuilla filmeillä. Pohjoismaat vaativat yhteisessä kirjelmässään että "jotain olisi tehtävä laulujen tason parantamiseksi". Kuitenkaan kilpailua ei muutettu sen kummemmim kielisäännön lisäksi: raadeissa tuli olla musiikin ammattilaisia.[1]
Tanska uudisti laulukilpailua omalla tavallaan: viisuestradilla nähtiin ensi kertaa tanssijoita.
Norjan edustaja osasi järkyttää Eurovision laulukilpailua katsovat täydellisesti: hän esiintyi housuissa ensimmäisenä naisena tässä yhteydessä.
Voittaja ja muita esiintyjiä
France Gallin voitto edellisvuoden laulukilpailussa vaikutti paljon tämänvuotiseen euroviisukavalkadiin, sillä suurin osa esityksistä (muun muassa 8 ensimmäistä) oli nuorten naissolistien esittämiä pirteitä, duurissa kulkevia iskelmiä.
Itävalta
Kilpailun voitti ylivoimaisesti Itävalta, ensimmäisen kerran viisuhistoriansa aikana. Maata edusti Udo Jürgens kappaleella Merci, chérie. Laulusta ei noussut suurta menestystä, mutta monet ovat arvelleet ylivoimaisen voiton johtuneen siitä, että miehen esittämä rauhallinen balladi erosi suuresti viisuvuoden tyypillisestä tarjonnasta. Jürgens osallistui viisuihin jo kolmatta kertaa peräkkäin. Toisin kävi Italian Domenico Modugnolle, jonka esitys Dio come ti amo jäi kokonaan pisteittä, vaikka laulusta oli muodostunut kotimaassaan suurmenestys. Itävallan kappale oli ranskankielisestä nimestään huolimatta saksankielinen. Toisen euroviisuvoittonsa Itävalta otti 48 vuotta myöhemmin vuonna 2014.
Alankomaat
Alankomaista saatiin Eurovision laulukilpailun ensimmäinen tummaihoinen edustaja.[3] Hänen nimensä oli Milly Scott. Millyn laulu kertoi kahdesta meksikolaisesta nimeltään Fernando ja Filippo, ja lavalla olikin kaksi herraa kitaroineen ja ponchoineen. Alankomaat yritti tehdä kunnollista lavashow'ta: Milly aloitti laulun lavasteiden takaa, ja tuli esiin porras-lavastetta pitkin tanssien. Milly teki show’staan erikoisen liikkuessaan mikrofoni kädessään. Tuolloin mikit olivat langallisia. Kuitenkaan hän ei kompuroinut mikkinsä kanssa, vaan loikkasi aina mikin johdon yli.
Ruotsi
Ruotsia edustivat tänä vuonna Lill Lindfors ja Svante Thuresson, jotka lauloivat sanoitukseltaan hyvin erikoisen sävelmän, Nygammal vals (suom. Uusvanha valssi). Laulussa laulettiin mm. prinsessoista ja sikalaumoista. Se tuli kilpailussa toiseksi.[4]
Edustajaparin naispuolinen henkilö on muistellut vuonna 1985 (jolloin juonsi kisat),lähde? kuinka Pohjoismaat lähtivät laulukilpailuun mukaan protestimielin, sillä kilpailua pidettiin täysin etelä- ja keskieurooppalaisten maiden hallitsemana. Niinpä Pohjoismaat päättivät äänestää toisiaan eikä yksikään Pohjoismaa antanut pistettäkään voittajalle, Itävallalle. Kun Euroopassa saatiin ns. "maistaa omaa lääkettään" alkoi yleisö protestoida tätä korottamalla ääntään poikkeuksellisen paljon. Näin Ruotsi sekä Norja sijoittuivat hyvin, kun taas Suomen Playboy sijoittui vasta kymmenenneksi ja Tanska neljänneksitoista.
Suomi
- Pääartikkeli: Suomen euroviisukarsinta 1966
Suomea edusti Ann-Christine Nyström kappaleella Playboy. Esityksen oli säveltänyt ja sanoittanut Ossi Runne, joka myös samoihin aikoihin aloitti työnsä Yleisradion orkesterin johtajana. Runne aloitti näissä kilpailussa pitkän kapellimestarin uransa Euroviisuissa, sillä hän on johtanut yhteensä 22 Suomen Euroviisua. Tämän saavutuksen ovat rikkoneet vain Irlannin Noel Kelehan, joka hänkin toimi tänä vuonna ensimmäistä kertaa kapellimestarina sekä Ranskan Franck Pourcel.[5]
Ann-Christine on muistellut,lähde? kuinka hän panikoi ennen esitystään. Astellessaan portaita alas, hän kysyi kapellimestari Ossi Runnelta, mitä jos unohdan sanat. Runne kehotti: "Laula mitä vain, eivät he kuitenkaan ymmärrä sanaakaan, lauloit sitten suomeksi tai siansaksaksi".
Osallistujat
| Sija | Numero | Maa | Artisti(t) | Kappale | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|
| 10. | 01 |  Saksan lt. |
Margot Eskens | "Die Zeiger der Uhr" | 7 |
| 14. | 02 |  Tanska |
Ulla Pia | "Stop - mens legen er go'" | 4 |
| 4. | 03 | .svg.png.webp){kind=small} Belgia |
Tonia | "Un peu de poivre, un peu de sel" | 14 |
| 10. | 04 |  Luxemburg |
Michèle Torr | "Ce soir je t'attendais" | 7 |
| 7. | 05 | .svg.png.webp){kind=small} Jugoslavia |
Berta Ambrož | "Brez besed" | 9 |
| 3. | 06 |  Norja |
Åse Kleveland | "Intet er nytt under solen" | 15 |
| 10. | 07 |  Suomi |
Ann-Christine | "Playboy" | 7 |
| 13. | 08 |  Portugali |
Madalena Iglésias | "Ele e ela" | 6 |
| 1. | 09 |  Itävalta |
Udo Jürgens | "Merci, Chérie" | 31 |
| 2. | 10 |  Ruotsi |
Lill Lindfors & Svante Thuresson | "Nygammal vals" | 16 |
| 7. | 11 |  Espanja |
Raphael | "Yo soy aquél" | 9 |
| 6. | 12 |  Sveitsi |
Madeleine Pascal | "Ne vois-tu pas?" | 12 |
| 17. | 13 | Monaco |
Téréza | "Bien plus fort" | 0 |
| 17. | 14 | Italia |
Domenico Modugno | "Dio, come ti amo" | 0 |
| 16. | 15 | .svg.png.webp){kind=small} Ranska |
Dominique Walter | "Chez nous" | 1 |
| 15. | 16 |  Alankomaat |
Milly Scott | "Fernando en Filippo" | 2 |
| 4. | 17 |  Irlanti |
Dickie Rock | "Come Back to Stay" | 14 |
| 9. | 18 | .svg.png.webp){kind=small} Iso-Britannia |
Kenneth McKellar | "A Man Without Love" | 8 |
Kapellimestarit
Jokainen maa valitsi oman kapellimestarin johtamaan maansa kappale, paitsi Belgia, jonka delegaatiota avusti isäntämaan ylikapellimestari Jean Roderès.
- Saksa – Willy Berking
- Tanska – Arne Lamberth
- Belgia – Jean Roderès
- Luxemburg – Jean Roderès
- Jugoslavia – Mojmir Sepe
- Norja – Øivind Bergh
- Suomi – Ossi Runne
- Portugali – Jorge Costa Pinto
- Itävalta – Hans Hammerschmid
- Ruotsi – Gert Ove Andersson
- Espanja – Rafael Ibarbia
- Sveitsi – Jean Roderes
- Monaco – Alain Goraguer
- Italia – Angelo Giacomazzi
- Ranska – Franck Pourcel
- Alankomaat – Dolf van der Linden
- Irlanti – Noel Kelehan
- Iso-Britannia – Harry Rabinowitz
Pistetaulukko
Jokaisen maan tuomariston suositeltiin antavan pisteet 5, 3 ja 1 kolmelle parhaaksi katsomalleen laululle. Tarvittaessa pisteet sai jakaa myös vain kahden laulun kesken, jolloin jaettiin pisteet 6 ja 3. Sallittua oli myös antaa kaikki 9 pistettä yhdelle ainoalle laululle.
Vuonna 1966 eniten kohua herätti Pohjoismaiden äänestyskäyttäytyminen. Pohjoismaat olivat kyllästyneitä jakamaan jäännössijoja kilpailussa, jota pidettiin kokonaan Keski- ja Etelä-Euroopan maiden hallitsemana. Kun sekä Suomi, Norja että Tanska antoivat kaikki Ruotsin esitykselle Nygammal vals täydet pisteet, Euroviisujen saliyleisö protestoi tätä poikkeuksellisen äänekkäästi. Lisäksi yksikään Pohjoismaa ei antanut voittajalle Itävallalle ainuttakaan pistettä. Pohjoismaiden lisäksi myös Britteinsaaret sekä Espanja ja Portugali antoivat toisilleen poikkeuksellisen suuria pisteitä.
| DE | DK | BE | LU | YU | NO | FI | PT | AT | SE | ES | CH | MC | IT | FR | NL | IE | UK | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Saksan lt. | 5 | 3 | 1 | |||||||||||||||
| Tanska | 3 | 1 | 5 | |||||||||||||||
| Belgia | 1 | 5 | 3 | |||||||||||||||
| Luxemburg | 5 | 1 | 3 | |||||||||||||||
| Jugoslavia | 5 | 1 | 3 | |||||||||||||||
| Norja | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||||
| Suomi | 3 | 1 | 5 | |||||||||||||||
| Portugali | 3 | 1 | 5 | |||||||||||||||
| Itävalta | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||||
| Ruotsi | 1 | 5 | 3 | |||||||||||||||
| Espanja | 3 | 5 | 1 | |||||||||||||||
| Sveitsi | 5 | 3 | 1 | |||||||||||||||
| Monaco | 5 | 3 | 1 | |||||||||||||||
| Italia | 1 | 5 | 3 | |||||||||||||||
| Ranska | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||||
| Alankomaat | 5 | 1 | 3 | |||||||||||||||
| Irlanti | 3 | 1 | 5 | |||||||||||||||
| Iso-Britannia | 5 | 3 | 1 | |||||||||||||||
| Yhteensä | 7 | 4 | 14 | 7 | 9 | 15 | 7 | 6 | 31 | 16 | 9 | 12 | 0 | 0 | 1 | 2 | 14 | 8 |
Lähteet
- JuhaUK: Eurovision laulukilpailu 1966 Viisukuppila. 12.08.2007, 20:15. Viitattu 20.2.2008. [vanhentunut linkki]
Viitteet
- Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1966 viisukuppila.fi. Viitattu 4. syyskuuta 2016. (suomeksi)
- Euroviisukarsinnat kehittyivät kansanjuhlasta lama-ajan säästöviisuihin 1990-luvulla (lähetyksessä alkaen kohta 8:10) yle.fi. Viitattu 4.5.2022.
- O'Connor, John Kennedy: Euroviisut:Virallinen historia, s. 29. Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-7007-7.
- Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 293. Otava, 1966.
- http://andtheconductoris.eu/
Aiheesta muualla
- Eurovision laulukilpailu 1966 Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Malta · Moldova · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Romania · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
|---|---|
| Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Luxemburg · Marokko · Monaco · Montenegro · Pohjois-Makedonia · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
| Entiset | |
| Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
| 1950-luku | |
|---|---|
| 1960-luku |
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
| 1970-luku |
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
| 1980-luku |
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
| 1990-luku |
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
| 2000-luku |
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
| 2010-luku |
2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
| 2020-luku |
|
| 1950– | |
|---|---|
| 1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
| 1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
| 1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
| 1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
| 2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
| 2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
| 2020– |