Eurovision laulukilpailu
Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest eli ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson eli CEC) eli Euroviisut[1] on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat.[2]
| Eurovision laulukilpailu | |
|---|---|
| Eurovision Song Contest Concours Eurovision de la chanson |
|
 Eurovision laulukilpailun logo vuodesta 2015. Sydämeen lisätään aina isäntämaan lippu. |
|
| Tyyli | laulukilpailu |
| Kestoaika | 120–250 min |
| Alkuperäiskieli |
englanti ranska |
| Verkko | Eurovisio |
| Esitetty | 24. toukokuuta 1956 – |
| Tuotantokausia | 66 |
| Tuotanto | |
| Tuotantoyhtiö(t) | EBU |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen, ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joita ei ole julkaistu ennen edeltävän vuoden syyskuuta.[3]
Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[4][5] Eurovisio-nimeä käytti ensimmäisenä vuonna 1951 George Campey, joka oli Evening Standard -lehden toimittaja ja myöhemmin BBC:n tiedottaja. Hän oli kirjoittanut jutun kansallisen televisioyhtiön suunnitelmista kokeilla yhteisöjärjestelmää televisio-ohjelmien vaihtamiseksi Länsi-Euroopan maiden kesken.[6] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia, Vatikaania ja kiistanalaista Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Lakanneista valtioista kilpailuun eivät osallistuneet Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista mukana oli vain Jugoslavia. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994.
Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta.[7] Eurovision laulukilpailu on maailman suosituimpia ei-urheilulähetyksiä.[8][9][10][11] Kaikki kolme lähetystä tavoittavat vuodesta riippuen 160-200 miljoonaa katsojaa.[12][13][14] Vuoteen 2003 asti kilpailu järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien myös semifinaali on ollut jaettu kahteen osaan: ensimmäinen semifinaali käydään tiistaina ja toinen semifinaali torstaina finaalilauantaita edeltävällä viikolla.[15]
Kilpailun rakenne
Eurovision laulukilpailu muodostuu kolmesta televisioitavasta lähetyksestä: kahdesta semifinaalista ja finaalista. Finaaliin suoraan etenevät kilpailun suuret rahoittajamaat, eli Espanja, Iso-Britannia, Italia, Ranska ja Saksa, sekä isäntämaa. Loput osallistujamaat kisaavat kahdessa semifinaalissa, josta kummastakin etenee kymmenen eniten ääniä saanutta finaaliin.[2]
Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajia, jotka juontavat kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, niin kutsuttuja postikortteja, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[16] Vuodesta 2013 "postikorteissa" pääosassa ovat olleet kunkin maan artistit.[17][18][19][20] Euroviisulähetyksen pituus oli pitkään noin kolme tuntia. Nykyään kesto vaihtelee kolmesta ja puolesta tunnista neljään tuntiin. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.
EBU:n lähetysten tunnussävelenä, joka aina soitetaan myös Eurovision laulukilpailun yhteydessä, käytetään Marc-Antoine Charpentierin ”Te Deumin” alkusoittoa.[21][22]
Historia
Euroopan yleisradiounioni (EBU) perusti televisiojakeluverkko Eurovisionin vuonna 1954 televisio-ohjelmien jakamiseksi jäsenmaiden kesken. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia. Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta. Kilpailun esikuvana olivat 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo sekä Venetsian kansainvälinen musiikkifestivaali. Euroviisujen idean isänä pidetään Sveitsin yleisradioyhtiön Marcel Bezençonia, mutta alkuperäisen idean EBU:ssa kilpailun järjestämisestä esitti RAI:n Sergio Pugliese.[4][24][25][26][27]
Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Siihen osallistuivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, ja useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.
Vuoden 1957 kilpailu käytiin Sveitsin voitosta huolimatta Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa. Tästä vuodesta eteenpäin edeltävän vuoden voittajamaa on perinteisesti järjestänyt seuraavan vuoden kilpailun muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.[28][29]
Euroviisujen säännöt
Esiintyjät ja kieli
- Pääartikkeli: Kielet Eurovision laulukilpailussa
Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä lavalla voi olla enintään kuusi esiintyjää ja jokaisen esiintyjän tulee olla täyttänyt 16 vuotta finaalipäivään mennessä.[3] Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1977–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä. Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[30]
Kappale
Euroviisuissa kappale saa kestää korkeintaan kolme minuuttia, eikä sanoituksissa saa käyttää kirosanoja, tuotteiden nimiä, poliittisia tai seksistisiä viittauksia. Esimerkiksi San Marinoa vuonna 2012 edustaneen kappaleen sanoituksia jouduttiin muuttamaan, sillä ne kertoivat Facebookista.[31]
Säestys
Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. Vuoden 1973 laulukilpailussa sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että instrumentteja oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa.[33] Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, kyseessä oli Italian kilpailukappale "Raggio di luna". Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1997 laulukilpailussa sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.[34]
Vuoden 1999 kilpailuun säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla.[33] Säännöissä oltiin kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni oli esiintyjien kyettävä esittämään suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään viiden vuoden pistekeskiarvostaan.[35]
Vuoden 2021 kilpailun sääntöihin tehtiin myönnytys, joka mahdollistaa ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet. Kyseessä kerrottiin olevan yhden vuoden kokeilu.[36][37] Ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet ovat olleet sallittuja myös vuoden 2022 sekä vuoden 2023 kilpailussa.[38][39]
Huijaaminen
6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon.[41] Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa.[42] Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin lainsäädännössä kielletään israelilaisen materiaalin esittäminen.
Osallistujamaat
Euroviisuihin saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat, kerralla kuitenkin enintään 44 EBU:n aktiivijäsentä.[3] Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa. EBU:lla on jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Kaukasian maista Armeniasta, Azerbaidžanista ja Georgiasta, Lähi-idän maista Israelista, Jordaniasta ja Libanonista sekä Pohjois-Afrikan maista Algeriasta, Egyptistä, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Armenia, Azerbaidžan, Georgia ja Israel osallistuvat kilpailuun säännöllisesti, Israel vuodesta 1973 ja Kaukasian maat 2000-luvulta lähtien. Näistä Israel ja Azerbaidžan ovat voittaneet kilpailun. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980.[43] Tunisia ilmoittautui vuoden 1977[44][45] ja Libanon vuoden 2005 kilpailuun[46], mutta maat peruivat osallistumisensa.
Euroviisulähetyksen pituus on haluttu pitää kohtuullisena, joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuonna 1987 kilpailijoiden maksimääräksi asetettiin 22 maata[47] ja vuonna 1992 23 maata.[48][49]
Itä-Euroopan radiojärjestö OIRT ja Euroopan yleisradioliito EBU sulautuivat keskenään vuonna 1993.[50] Täten myös itä-Euroopan maille tuli oikeus osallistua kilpailuun. Osallistuvien maiden määrää oli pakko alkaa rajamaan lähetysajan pitämiseksi kohtuullisena. Käytännössä tämä tarkoitti, että kisassa huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta.[51][52] Osallistujamaiden määrää rajattiin erilaisilla menetelmillä. Vuosina 1994–1995 sekä 2002–2003 edellisvuoden kisassa huonosti menestyneet maat joutuivat pitämään välivuoden. Vuosina 1997–2001 laskettiin kunkin maan viiden edellisvuoden (vuonna 1997 neljän edellisvuoden[53]) pisteet yhteen ja jaettiin osallistumismäärällä. Parhaimmat pistekeskiarvot saaneet maat saivat osallistumisoikeuden kisaan huonoimpien joutuessa pitämään välivuoden.[54] Vuoden 1996 kilpailuun järjestettiin erillinen ääninauhojen perusteella pidetty esikarsinta.[55] Vuodesta 2000 lähtien EBU:n suurimmat rahoittajamaat Ranska, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia saivat automaattisen osallistumisoikeuden riippumatta edellisvuoden sijoituksesta.[56] Vuoden 2011 Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palanneesta Italiasta tuli viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi.[57]
Koska viisujen osallistujamäärä lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata.[58] Vuoden 2007 kilpailuun päästettiin mukaan kaikki 42 ilmoittautunutta osallistujamaata.[59][60] Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG5-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa.[61] Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä.
Vuonna 2015 poiketen aiempaan menettelyyn finaaliin meni automaattisesti 7 maata, kun Euroviisut täytti 60 vuotta ja niiden kunniaksi EBU kutsui Australian mukaan.[62] Oletuksena oli, että Australian osallistuminen olisi kertaluontoinen, eikä näin ollen haittaisi semifinaalissa kilpailevien maiden mahdollisuuksia päästä jatkoon. Syksyllä 2015 EBU ilmoitti, että Australia tulee kuitenkin osallistumaan jatkossakin, mutta ilman oikeutta päästä automaattisesti finaaliin.[63]
Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisujen isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.
Äänestys
Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä.[64] Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää.
Vuodesta 2016 jokainen maa on antanut pisteet 1-8, 10 ja 12 kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella julkaistaan jokaisen maan asiantuntijaraadin antamat pisteet ja toisella kierroksella julkaistaan kaikkien maiden yleisöäänestyksen määrittelemät pisteet yhteenlaskettuna.[65] Eurovision julkistaa lähetyksen jälkeen yleisöäänestyksen tulokset maittain omilla internetsivuillaan. Tällä tavoin pyritään pitämään jännitystä yllä viimeiseen saakka, koska edeltävinä vuosina äänet olivat painottuneet hyvin paljon voittajalle ja voittaja oli selvinnyt jo kesken pisteidenannon niin, että moni maa jakoi pisteitään vielä voittajan julistuksen jälkeen. Vuodesta 2023 myös osallistujamaiden ulkopuolisista maista on voitu äänestää. Ulkopuolisten maiden äänet esitetään yhtenä pistesarjana.[66][67]
Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.[68] Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa.[69][70] Norjalaisen Dagbladet-lehden tietojen mukaan vuoden 2002 kilpailussa eräiden maiden tuomaristot olivat sopineet pisteidenvaihdosta keskenään. Vuonna 2003 EBU määräsi jokaisen osallistujamaan käyttämään puhelinäänestystä ainoana tapana äänestää Euroviisuissa.[71][72] Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien finaalissa ja vuosina 2010–2022 myös semifinaaleissa on käytetty sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla.[67] Vuodesta 2013 on pystynyt myös äänestämään kilpailun virallisen mobiiliohjelmiston kautta.[73]
Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuosina 2006–2015 pisteidenjakajat ilmoittivat pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun.[74] Vuodesta 2016 alkaen pisteidenjakaja on ilmoittanut ainoastaan tuomaristolta täydet 12 pistettä saaneen maan muiden pisteiden ilmestyessä ruutuun.[75]
Äänestysaika oli vuosina 1997–2003 viisi minuuttia (aika alkoi vasta koosteen jälkeen), vuosina 2004–2006 kymmenen minuuttia ja vuodesta 2007 lähtien 15 minuuttia (tosin viimeisimpinä vuosina tästä on kuitenkin lipsuttu reilustikin). Vuosina 2010 ja 2011 puhelinlinjat avattiin jo lähetyksen alussa ennen ensimmäistä kilpailukappaletta, mutta vuonna 2012 tästä tavasta luovuttiin ja siirryttiin takaisin 15 minuutin käytäntöön. Vuosina 2002 ja 2003 koosteet nähtiin esiintymisjärjestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, kun muina vuosina ne ovat aina olleet esiintymisjärjestyksessä.
Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1970 lisäys, että jos kaksi tai useampi maa jakavat pisteidenannon jälkeen ykköstilan esittävät nämä maat kappaleensa uudestaan ja tämän jälkeen eri maiden tuomaristot tasatilanteessa olevia maita lukuun ottamatta äänestävät niistä suosikkiaan.[76][77] Sääntö oli voimassa vuoden 1989 kilpailuun saakka, jolloin sen korvasi käytäntö, jossa voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä.[78][79] Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi.[80] Vuodesta 2003 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.[81][82] Vuodesta 2016 tasatilanteessa korkeamman sijan saa laulu, joka on kerännyt suuremman pistemäärän puhelinäänestyksessä. Tilanteen ollessa edelleen tasan verrataan äänestäneiden maiden määrää, sitten suurimpien pisteiden määrää. Tilanteen ollessa yhä tasan saa korkeamman sijoituksen esiintymisjärjestyksessä aikaisemmin esiintynyt kappale.[68]
Piste-ennätykset
Laulukilpailun piste-ennätyksiä on rikottu 2000-luvulla parin vuoden välein. Vanhalla pisteidenlaskutavalla, jossa jokaisen maan asiantuntija- ja puhelinäänestysten äänet lasketaan yhteen, kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 voittaja, Norjan Alexander Rybak kappaleellaan ”Fairytale”. Vuodesta 2016 lähtien pisteet on jaettu eri tavalla, eli tuomarit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12, ja niiden jälkeen yleisöäänet annetaan yhteenlaskettuina. Täten pisteet kaksinkertaistuivat, eikä uusi pisteidenlaskujärjestelmä ole vertailukelpoinen vanhan systeemin kanssa. Nykyistä piste-ennätystä pitää hallussaan vuoden 2017 voittaja, Portugalin Salvador Sobral, joka olisi rikkonut piste-ennätyksen myös vanhalla systeemillä.[83]
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Semifinaalit
Vuosina 2008 ja 2009 kummastakin semifinaalista valittiin yhdeksän osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksellä. Kymmenes osallistuja valittiin "vararaatien" äänistä siten, että paikan sai eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät oleet puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaleihin otettiin käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys.[84] Vuodesta 2023 lähtien semifinaaleissa äänestää ainoastaan yleisö.[67] Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa. Vuodesta 2016 lähtien isäntämaa ja viisi suurinta rahoittajamaata esiintyvät semifinaalissa, jossa äänestävät. Nämä maat pääsevät kuitenkin automaattisesti finaaliin.
Menestyneitä lauluja ja esittäjiä
1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät usein myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Vuonna 2021 italialainen yhtye Måneskin voitti kilpailun ja nousi kansainväliseksi menestykseksi.
Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck, Cascada, Bonnie Tyler, Darude, Little Big, Flo Rida, The Rasmus ja LUM!X
Euroviisujen viralliset valvojat
.jpg.webp)
Vuodesta 1964 on kilpailupaikalla äänestystä valvonut EBU:n virallinen valvoja.[86]
| Maa | Nimi | Vuodet |
|---|---|---|
 Sveitsi |
Rolf Liebermann | 1956 |
.svg.png.webp){kind=small} Jugoslavia |
Miroslav Vilček | 1964–65 |
.svg.png.webp){kind=small} Yhdistynyt kuningaskunta |
Clifford Brown | 1966–77 |
| Sveitsi |
Frank Naef | 1978–92 |
 Tanska |
Christian Clausen | 1993–95 |
.svg.png.webp){kind=small} Ranska |
Christine Marchal-Ortiz | 1996, 1998–2002 |
| Marie-Claire Vionnet | 1997 | |
| Yhdistynyt kuningaskunta |
Sarah Yuen | 2003 |
 Ruotsi |
Svante Stockselius | 2004–10 |
 Norja |
Jon Ola Sand | 2011–20 |
| Ruotsi |
Martin Österdahl[87] | 2021– |
Euroviisujen voittajat
- Pääartikkeli: Luettelo Eurovision laulukilpailun voittajista
Vuoteen 2022 mennessä menestynein maa on Irlanti, joka on voittanut kisat seitsemän kertaa. Toiseksi menestynein maa on Ruotsi, jolla on kuusi voittoa. Luxemburgilla on viisi voittoa, kuten myös Alankomailla, Isolla-Britannialla ja Ranskalla, joiden voitoista yksi on jaettu neljän maan kesken. Eniten toisia sijoja, 16 kappaletta, on Isolla-Britannialla.
Vuoden 2020 Euroviisut jouduttiin äkillisesti perumaan koronaviruksen takia. Kyseessä oli ensimmäinen viisujen peruminen. Viisujen isäntämaa olisi ollut Alankomaat, Rotterdam.[91]
Voittoa vailla olevien maiden parhaat sijoitukset
Maiden ensiesiintymiset
| Vuosi | Nr | Valtio | Esittäjä | Kappale | Käännös | Osallistumisia |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1956 | 1 |  Alankomaat |
Jetty Paerl | ”De vogels van Holland” | Hollannin linnut | 62 |
| 2 | Sveitsi |
Lys Assia | ”Refrain” | Kertosäe | 62 | |
| 3 | .svg.png.webp){kind=small} Belgia |
Fud Leclerc | ”Messieurs les noyés de la Seine” | Seineen hukkuneet herrat | 63 | |
| 4 |  Saksa |
Walter Andreas Schwarz | ”Im Wartesaal zum großen Glück” | Odotushuoneessa suuren onnen toivossa | 65 | |
| 5 | Ranska |
Mathé Altéry | ”Le temps perdu” | Kadonnut aika | 64 | |
| 6 |  Luxemburg |
Michèle Arnaud | ”Ne crois pas” | Älä luule | 37 | |
| 7 |  Italia |
Franca Raimondi | ”Aprite le finestre” | Avatkaa ikkunat | 47 | |
| 1957 | 8 | Iso-Britannia |
Patricia Bredin | ”All” | Kaikki | 64 |
| 9 |  Itävalta |
Bob Martin | ”Wohin, kleines Pony?” | Minne, pikku poni? | 54 | |
| 10 | Tanska |
Birthe Wilke & Gustav Winckler | ”Skibet skal sejle i nat” | Laiva lähtee tänä yönä | 50 | |
| 1958 | 11 | Ruotsi |
Alice Babs | ”Lilla stjärna” | Pieni tähti | 61 |
| 1959 | 12 |  Monaco |
Jacques Pills | ”Mon ami Pierrot” | Ystäväni Pierrot | 24 |
| 1960 | 13 | Norja |
Nora Brockstedt | ”Voi voi” | Voi, voi | 60 |
| 1961 | 14 |  Espanja |
Conchita Bautista | ”Estando contigo” | Ollessani kanssasi | 61 |
| 15 |  Suomi[25] |
Laila Kinnunen | ”Valoa ikkunassa” | − | 55 | |
| 16 | Jugoslavia† |
Ljiljana Petrović | ”Neke davne zvezde” | Jotkin kaukaiset tähdet | 27 | |
| 1964 | 17 |  Portugali |
António Calvário | ”Oração” | Rukous | 53 |
| 1965 | 18 |  Irlanti |
Butch Moore | “Walking the Streets in the Rain” | Kävelen kaduilla sateessa | 55 |
| 1971 | 19 |  Malta |
Joe Grech | ”Marija l-Maltija” | Maltatar Marija | 34 |
| 1973 | 20 |  Israel |
Ilanit | ”Ey sham” | Jossain | 44 |
| 1974 | 21 |  Kreikka |
Marinella | ”Krasi, thalassa ke t'agori mou” | Viini, meri ja poikaystäväni | 42 |
| 1975 | 22 |  Turkki |
Semiha Yankı | ”Seninle bir dakika” | Yksi minuutti kanssasi | 34 |
| 1980 | 23 |  Marokko |
Samira Saïd | ”Bitaqat hob” | Rakkausviesti | 1 |
| 1981 | 24 |  Kypros |
Island | ”Monika” | − | 38 |
| 1986 | 25 |  Islanti |
ICY | ”Gleðibankinn” | Ilopankki | 34 |
| 1993 | 26 |  Slovenia |
1X Band | ”Tih deževen dan” | Hiljainen sadepäivä | 27 |
| 27 |  Bosnia ja Hertsegovina |
Fazla | ”Sva bol svijeta” | Koko maailman tuska | 19 | |
| 28 |  Kroatia |
Put | ”Don't Ever Cry” | Älä koskaan itke | 27 | |
| 1994 | 29 |  Viro |
Silvi Vrait | ”Nagu merelaine” | Kuin meren aalto | 27 |
| 30 |  Romania |
Dan Bittman | ”Dincolo de nori” | Pilvien tuolla puolen | 22 | |
| 31 |  Slovakia |
Martin Ďurinda & Tublatanka | ”Nekonečná pieseň” | Päättymätön laulu | 7 | |
| 32 |  Liettua |
Ovidijus Vyšniauskas | ”Lopšinė mylimai” | Tuutulaulu pikkuiselle | 22 | |
| 33 |  Unkari |
Friderika Bayer | ”Kinek mondjam el vétkeimet?” | Kenelle kertoisin syntini? | 17 | |
| 34 |  Venäjä |
Judif | ”Vetšnyj strannik” | Ikuinen vaeltaja | 23 | |
| 35 |  Puola |
Edyta Górniak | ”To nie ja!” | Se en ollut minä! | 24 | |
| 1998 | 36 |  Pohjois-Makedonia |
Vlado Janevski | ”Ne zori, zoro” | Älä nouse, aamu | 21 |
| 2000 | 37 |  Latvia |
Brainstorm | ”My Star” | Minun tähteni | 22 |
| 2003 | 38 |  Ukraina |
Oleksandr | ”Hasta la Vista” | Näkemiin | 17 |
| 2004 | 39 |  Valko-Venäjä |
Alexandra & Konstantin | ”My Galileo” | Minun Galileoni | 16 |
| 40 |  Andorra |
Marta Roure | ”Jugarem a estimar-nos” | Leikitään rakastavamme toisiamme | 6 | |
| 41 |  Albania |
Anjeza Shahini | “The Image of You” | Kuva sinusta | 18 | |
| 42 | .svg.png.webp){kind=small} Serbia ja Montenegro† |
Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra | ”Lane moje” | Rakkaani | 2 | |
| 2005 | 43 |  Moldova |
Zdob și Zdub | “Boonika Bate Doba” | Mummo lyö rumpua | 17 |
| 44 |  Bulgaria |
Kaffe | ”Lorraine” | − | 14 | |
| 2006 | 45 |  Armenia |
André | ”Without Your Love” | Ilman rakkauttasi | 14 |
| 2007 | 46 |  Georgia |
Sopo Khalvaši | ”Visionary Dream” | Näkijän uni | 14 |
| 47 |  Montenegro |
Stevan Faddy | ”Ajde, kroči” | Tule, nouse ylös | 12 | |
| 48 |  Serbia |
Marija Šerifović | ”Molitva” | Rukous | 14 | |
| 49 |  Tšekki |
Kabát | ”Malá dáma” | Pieni rouva | 10 | |
| 2008 | 50 |  San Marino |
Miodio | ”Complice” | Rikostoveri | 12 |
| 51 |  Azerbaidžan |
Elnur & Samir | ”Day After Day” | Päivästä päivään | 14 | |
| 2015 | 52 |  Australia[62] |
Guy Sebastian | “Tonight Again” | Tämä yö uudestaan | 7 |
Maiden edelliset osallistumiskerrat
Vuoden 2023 Euroviisuihin osallistuu 37 maata. Seuraavassa luettelossa on epäaktiivisten jäsenmaiden viimeisimmät osallistumiskerrat:
| Maa | Vuosi | Esittäjä | Kappale |
| Pohjois-Makedonia |
2022 | Andrea | "Circles" |
| Montenegro |
2022 | Vladana | "Breathe" |
| Bulgaria |
2022 | Intelligent Music Project | "Intention" |
| Venäjä |
2021 | Maniža | "Russian Woman" |
| Valko-Venäjä | 2019 | Zena | “Like It” |
| Unkari | 2019 | Joci Pápai | “Az én apám” |
| Bosnia ja Hertsegovina | 2016 | Dalal Midhat-Talakić & Deen feat. Ana Rucner & Jala | “Ljubav je” |
| Turkki | 2012 | Can Bonomo | “Love Me Back” |
| Slovakia | 2012 | Max Jason Mai | ”Don't Close Your Eyes” |
| Andorra | 2009 | Susanne Georgi | ”La teva decisió (Get a Life)” |
| Monaco | 2006 | Séverine Ferrer | ”La coco-dance” |
| Luxemburg | 1993 | Modern Times | ”Donne-moi une chance” |
| Marokko | 1980 | Samira Saïd | ”Bitaqat hob” |
Maiden edelliset kerrat finaalissa
Vuoden 2023 finaalissa kilpailee 26 maata. Seuraavassa luettelossa on muiden maiden viimeisimmät kerrat finaalissa:
| Vuosi | Valtio | Esittäjä | Kappale |
|---|---|---|---|
| 2022 | Kreikka |
Amanda Tenfjord | "Die Together" |
| Alankomaat |
S10 | "De diepte" | |
| Azerbaidžan |
Nadir Rüstəmli | "Fade To Black" | |
| Romania |
WRS | "Llámame" | |
| Islanti |
Systur | "Með hækkandi sól" | |
| 2021 | Malta |
Destiny | "Je me casse" |
| Venäjä |
Maniža | "Russian Woman" | |
| Bulgaria |
Victoria | "Growing Up Is Getting Old" | |
| San Marino |
Senhit feat. Flo Rida | "Adrenalina" | |
| 2019 | Pohjois-Makedonia |
Tamara Todevska | "Proud" |
| Tanska |
Leonora | "Love is Forever" | |
| Valko-Venäjä |
Zena | "Like It" | |
| 2018 | Irlanti |
Ryan O’Shaughnessy | "Together" |
| Unkari |
AWS | "Viszlát nyár" | |
| 2016 | Latvia |
Justs | “Heartbeat” |
| Georgia |
Nika Kotšarov & Young Georgian Lolitaz | “Midnight Gold” | |
| 2015 | Montenegro |
Knez | “Adio” |
| 2012 | Turkki |
Can Bonomo | ”Love Me Back” |
| Bosnia ja Hertsegovina |
Maya Sar | ”Korake ti znam” | |
| 1998 | Slovakia |
Katarína Hasprová | ”Modlitba” |
| 1993 | Luxemburg |
Modern Times | ”Donne-moi une chance” |
| 1980 | Marokko |
Samira Saïd | ”Bitaqat hob” |
| 1979 | Monaco |
Laurent Vaguener | ”Notre vie c’est la musique” |
Maiden edelliset kerrat kärkikymmenikössä
Kymmenen kärkeen sijoittuminen on Euroviisuissa merkityksellistä. Jokainen osallistujamaa antaa sekä raatien että yleisön äänestyksessä pisteitä kymmenelle parhaalle maalle. Semifinaaleista aina kymmenen parasta maata etenee finaaliin. Yhden semifinaalin aikana (2004–2007) finaaliin pääsi myös edellisvuoden kärkikymmenikkö.
Katso myös
Lähteet
- Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Verkkoversio
Viitteet
- euroviisu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
- How the Eurovision Song Contest works eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
- Rules European Broadcasting Union. Viitattu 25.12.2018. (englanniksi)
- The Origins of Eurovision eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
- 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
- Euroviisut kautta aikojen, s. 9. Suomentanut Anja Lindqvist. Orage AS, 2019. ISBN 978-82-8343-531-3.
- Frankfurt 1957 eurovision.tv. Viitattu 8.7.2022.
- Musiikintutkijan analyysi: Euroviisukin uudistuu – modulaatio ei ole enää in yle.fi. Viitattu 17.9.2016.
- Stockholm Revisited Part Two: Technical Production eurovision.tv. Viitattu 12.2.2023.
- Eurovision: More than 180 million people watched contest - and UK recorded biggest audience in years Sky News. Viitattu 12.2.2023.
- Eurovision: everything you need to know - infographic The Guardian. Viitattu 12.2.2023.
- Nearly 200 million people watch Eurovision 2015 eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
- Eurovision Song Contest attracts 204 million viewers! eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
- Eurovision 2022: 161 million viewers as online engagement soars! eurovision.tv. Viitattu 8.7.2022.
- Two Semi-Finals to qualify for 2008 Final in Belgrade (Arkistoitu sivu) eurovision.tv. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 20.2.2020.
- Pajala 2006 s. 36–38
- SVT to 'present artists' in postcards Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
- DR to take a close look at artists in 'postcards' Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
- How will Eurovision 2015 introduce the entries? Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
- Eurovision 2016: Behind the scenes at the postcard shoots wiwibloggs.com. Viitattu 14.5.2016.
- Te Deumin nuotit (Arkistoitu – Internet Archive)
- What is the Eurovision opening music and how long has ‘Te Deum’ featured in the song contest? Classic FM. Viitattu 16.3.2023.
- Eurovision: The Logic of Logos EurovisionWorld. Viitattu 25.2.2022.
- John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 83; ISBN 978-951-20-7007-7
- Pajala 2006 s. 13
- Eurovision: What is the point of the annual song contest and how did it begin? Independent. Viitattu 3.5.2023.
- Eurovision: A Tradition of International Song MyHeritage Blog. Viitattu 3.5.2023.
- Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1957 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
- Selecting a Host City for the Eurovision Song Contest Karlos International. Viitattu 8.7.2022.
- Naples 1965 eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
- EBU: San Marino song lyrics in breach of Rules eurovision.tv. 18.3.2012. Viitattu 3.12.2020. (englanniksi)
- Ossi Runne andtheconductoris.eu. Viitattu 7.11.2018.
- The history of live music in the Eurovision Song Contest andtheconductoris.eu. Viitattu 17.9.2016.
- John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7
- Jerusalem 1999 eurovision.tv. Viitattu 3.5.2023.
- Changes announced to ensure Eurovision comes "back for good" eurovision.tv. Viitattu 23.6.2020.
- Euroviisujen lauluraitoihin tehtiin sääntömuutos koronan takia - fanit tyrmistyivät voice.fi. Viitattu 23.6.2020.
- Eurovision 2022: Pre-Recorded Backing Vocals Remain After Trial in Rotterdam Eurovoix. Viitattu 15.9.2021.
- Eurovision 2023: Pre-Recorded Backing Vocals Remain Eurovoix. Viitattu 26.8.2022.
- Musical directors andtheconductoris.eu. Viitattu 9.3.2018.
- Kokkonen, Yrjö: Huijausyritys Euroviisuissa vahvistui 6.2.2014. yle.fi. Viitattu 10.2.2017.
- Cahill, William: Discuss: Do you think Lebanon should "return" to Eurovision? wiwibloggs.com. Viitattu 10.2.2017.
- Morocco eurovision.tv. Viitattu 20.3.2020.
- Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1977 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
- Tunisia will not participate “in the forseeable future” 20.7.2007. ESCToday. Viitattu 17.4.2021.
- Muistathan: Eurovision laulukilpailu 2005 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
- John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 109; ISBN 978-951-20-7007-7
- Malta 1991: Georgina & Paul Giordimaina – Could it be Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
- Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1992 Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
- Möttölä, Marjatta: Itämeren yleisradioyhtiöt tiivistävät yhteyksiään. Helsingin Sanomat, 6.6.1992.
- Millstreet 1993 eurovision.tv. Viitattu 4.2.2023.
- Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 172; ISBN 978-951-851-106-2
- Rules of the 42nd Eurovision Song Contest 1997 (Arkistoitu sivu) Radio Telefís Éireann. Arkistoitu 9.11.1999. Viitattu 5.2.2023.
- Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 198; ISBN 978-951-851-106-2
- Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 182; ISBN 978-951-851-106-2
- John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 157; ISBN 978-951-20-7007-7
- 43 nations on 2011 participants list! eurovision.tv. Viitattu 4.2.2023.
- EBU confirms new Eurovision Song Contest format ESCToday. 29.1.2003. Viitattu 3.12.2020.
- 43 maata ilmoittautunut Helsingin Euroviisuihin (Arkistoitu sivu) Yleisradio. Arkistoitu 20.5.2007. Viitattu 6.3.2022.
- 42 maata varmistanut osallistumisensa vuoden 2007 Euroviisuihin (Arkistoitu sivu) Yleisradio. Arkistoitu 20.5.2007. Viitattu 6.3.2022.
- TV Committee approves plan - Eurovision: 2 semi finals confirmed! (Arkistoitu sivu) 28.9.2007. ESCToday. Arkistoitu 11.10.2007. Viitattu 18.1.2021.
- Siim, Jarmo: Australia to compete in the 2015 Eurovision Song Contest Eurovision.tv. Viitattu 10.2.2015. (englanniksi)
- Australia to make Eurovision Song Contest return in 2016 EBU. Viitattu 6.3.2022.
- Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1975 viisukuppila.fi. 14.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
- Biggest change to Eurovision Song Contest voting since 1975 eurovision.tv. 18.2.2016. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
- Vanha-Majamaa, Anton: Euroviisujen äänestys muuttuu – finalistit valitaan jatkossa pelkillä yleisöäänillä Yle Uutiset. 22.11.2022. Viitattu 31.3.2023.
- Voting changes announced for Eurovision Song Contest 2023 eurovision.tv. 22.11.2022. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- Voting systems in Eurovision history Eurovisionworld. 18.4.2017. Viitattu 3.3.2023.
- John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 148; ISBN 978-951-20-7007-7
- Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 184; ISBN 978-951-851-106-2
- Cheating at the Eurovision Song Contest 2002? ESCToday. 6.5.2003. Viitattu 3.3.2023.
- Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 203, 210; ISBN 978-951-851-106-2
- Eurovision Song Contest app launched! eurovision.tv. Viitattu 18.2.2017.
- Athens 2006 eurovision.tv. Viitattu 2.11.2017.
- Martin Österdahl Discusses Potential Changes To Eurovision Song Contest Eurovoix. Viitattu 31.3.2023.
- Amsterdam 1970 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
- John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 43; ISBN 978-951-20-7007-7
- Lausanne 1989 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
- John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 127; ISBN 978-951-20-7007-7
- Zitting, Marianne: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1991 viisukuppila.fi. 7.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
- ESC 2003 Organization ESCKaz. 20.11.2002. Viitattu 3.12.2020.
- Riga 2003 eurovision.tv. Viitattu 3.12.2020.
- An Alternate Universe: Eurovision 2017 Under the Old Voting System escxtra.com. 14.5.2017. Viitattu 21.3.2018. (englanniksi)
- Asiantuntijaraadeille 50 prosentin valta myös semifinaaleissa 12.10.2009. Yleisradio. Viitattu 5.12.2021.
- Jon Ola Sand to step down as Executive Supervisor after Rotterdam 2020 eurovision.tv. 30.9.2019. Viitattu 4.10.2020.
- Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1964 viisukuppila.fi. 12.9.2010. Viitattu 25.12.2017.
- Martin Österdahl new Eurovision Song Contest Executive Supervisor eurovision.tv. 20.1.2020. Viitattu 20.2.2020.
- Executive Supervisor eurovision.tv. Arkistoitu 26.10.2020. Viitattu 5.12.2021.
- Winners eurovision.tv. Arkistoitu 12.5.2018. Viitattu 5.12.2021. (englanniksi)
- Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.
- Euroviisut perutaan koronatilanteen takia Yle Uutiset. 18.3.2020. Viitattu 28.1.2021.
Kirjallisuutta
- Kaivanto, Petri & Leskelä, Ari: Suomen euroviisut kautta aikojen. Helsinki: F-kustannus, 2007. ISBN 978-952-461-122-0.
- Kennedy O'Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. (The Eurovision Song Contest: The Official History, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7.
- Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1.
- Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2.
- Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja: Turun yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Pajala, Mari: ”Epätelevisionomaista spektaakkelitelevisiota? Eurovision laulukilpailu 1960-luvun suomalaisessa televisioympäristössä”, Television viisi vuosikymmentä, s. 292–308. SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5.
Aiheesta muualla
- Eurovision laulukilpailun viralliset sivut (englanniksi)
- Euroviisut tietosivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylen Suomen euroviisukarsintojen sivut
- Yle Elävä arkisto: Euroviisut (Suomen kilpailukappaleita ja karsittuja esityksiä videoina)
- Kansainvälinen OGAE-euroviisuklubi (englanniksi)
- EscToday, epävirallinen uutissivusto (englanniksi)
- EFR12 Radio, Viralliset verkkosivut Eurovision radio. (ranskaksi)
- Viisukuppila, Suomalainen uutissivusto ja keskustelupalsta.
- Eurovision Song Contest hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| 1950–luku | |
|---|---|
| 1960–luku | |
| 1970–luku | |
| 1980–luku | |
| 1990–luku | |
| 2000–luku | |
| 2010–luku | |
| 2020–luku |
.svg.png.webp){kind=small}
| Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Malta · Moldova · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Romania · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
|---|---|
| Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Luxemburg · Marokko · Monaco · Montenegro · Pohjois-Makedonia · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
| Entiset | |
| Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
| 1950-luku | |
|---|---|
| 1960-luku |
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
| 1970-luku |
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
| 1980-luku |
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
| 1990-luku |
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
| 2000-luku |
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
| 2010-luku |
2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
| 2020-luku |
|
| 1950– | |
|---|---|
| 1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
| 1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
| 1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
| 1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
| 2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
| 2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
| 2020– |