Euroopantuomipihlaja

Euroopantuomipihlaja on piikitön, kesävihanta[2] ja monihaarainen pensas, joka saavuttaa tavallisimmin 2–3 metrin korkeuden. Suurimmillaan kasvukorkeus voi kuitenkin olla kahdeksankin metriä[3]. Punertavanruskeakuoriset oksat ovat pystyjä ja nuorina harvan karvoituksen peittämiä.[4][5][6]

Euroopantuomipihlajan hopeisen vihreät lehdet ovat soikeita, sahalaitaisia ja noin 2–4 senttimetriä pitkiä, tylppäkärkisiä ja herttatyvisiä. Versoessaan ne ovat väriltään vaalean oliivinvihreitä. Nuorten lehtien alapinnat ovat huopakarvaisia ja harmaanvihreitä; yläpinnat ovat kaljuja etenkin vanhemmilla lehdillä. Syysväritys sisältää eri oranssin, punaisen ja keltaisen sävyjä.[4][5][6][7]

Euroopantuomipihlajan pysty, huhti-toukokuussa puhkeava terttumainen kukinto koostuu 2–10 kukasta. Noin 3,5 senttimetrin levyiset[3] kukat ovat kaksineuvoisia ja viisiteräisiä. Verhiö on tiheäkarvainen. Jopa 1,5–2 senttimetrin pituiset, lumi- tai norsunluunvalkoiset, ulkopinnaltaan takkukarvaiset terälehdet vaihtelevat muodoltaan kapeista soikeisiin.[4][5][6] Kukkaperät ovat suojuksellisia. Verhiön reunassa on 10–20 hedettä, jotka puolestaan ympäröivät kukan 2–5 erillistä vartaloa. Emien lukumäärä on 2–5.[8]

Pallomaiset omenan kaltaiset epähedelmät kypsyvät pian kukkien lakastuttua. Ulkomuodoltaan mustikoita muistuttavien epähedelmien halkaisija on 5–10 millimetriä ja niiden väri vaihtelee punavioletista mustansiniseen. Hedelmät sisältävät tavallisesti kymmenen siementä, joista osa ei välttämättä ole itämiskykyisiä.[4][5][6]

Euroopantuomipihlajan kromosomiluku on 2n = 34 tai 68.[9]

Euroopantuomipihlajan runsaasti rautaa, kuparia ja kuitua sisältävistä, mutta melko mauttomista hedelmistä voidaan valmistaa hilloa ja marmeladia.[2][6] Koko kasvi ei kuitenkaan ole syömäkelpoinen, sillä kasvin lehdet ja siemenet sisältävät pieniä määriä syanogeenisiä glykosideja, jotka vapauttavat ruoansulatuselimistössä sinihappoa. Ruoansulatusvaivoja voi ilmetä, jos syö raakoja hedelmiä tai pureskelee suuria määriä siemeniä (pureskelemattomat siemenet eivät hajoa ruoansulatuksessa, joten niistä ei ole haittaa). Muutaman siemenen vahingossa tapahtuneen pureskelun jälkeen ei kuitenkaan ole odotettavissa myrkytysoireita.^lähde?

Euroopantuomipihlajaa voidaan käyttää koristekasvina muun muassa pensasaidoissa ja metsäpuutarhoissa. Kasvi on helppohoitoinen ja pääosin tuholaisen- ja taudinkestävä, mutta altis tulipoltteelle. Euroopantuomipihlaja viihtyy parhaiten kosteassa ja happamassa tai neutraalissa, vettä läpäisevässä maaperässä. Se suosii aurinkoa tai puolivarjoa; runsain sato ja paras syysväri saadaan aurinkoisella kasvupaikalla. Lisääminen tapahtuu siemenistä tai pistokkaista.[3][12]