Euroopan parlamentti

Euroopan parlamentti (lyhenne EP, epävirallisesti myös europarlamentti tai EU-parlamentti[1]) on Euroopan unionin kansanedustuslaitos. Euroopan parlamentti osallistuu täysipainoisesti unionin politiikan määrittelyyn. Parlamentti laatii lainsäädäntöä, käyttää budjetti- ja valvontavaltaa, osallistuu perussopimusten tarkistusmenettelyyn ja saattaa asioita unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Parlamentti toimii kolmessa eri paikassa ja maassa: Brysselissä (Belgia), Strasbourgissa (Ranska) ja Luxemburgissa (Luxemburg).

Euroopan parlamentti
Logo
Logo
Puheenjohtaja Roberta Metsola (EPP)
18. tammikuuta 2022 lähtien
Varapuheenjohtaja Mairead McGuinness (EPP)
Varapuheenjohtajat
13
Pääsihteeri Klaus Welle
Ryhmien johtajat
Edustajia 705
Ryhmät
  •      EPP (187)
  •      S&D (148)
  •      RE (97)
  •      ID (76)
  •      Greens-EFA (68)
  •      ECR (61)
  •      GUE-NGL (39)
  •      Sitoutumattomat (29)
Kokoontumispaikka 1. Louise Weiss, Strasbourg, Ranska
2. Espace Léopold, Bryssel, Belgia
Sihteeristö: Luxemburg, Bryssel
Kotisivut

Euroopan parlamentin jäsenet eli mepit (MEP) valitaan suorilla vaaleilla joka viides vuosi. Britannian EU-eron jälkeen parlamenttiin kuuluu 705 jäsentä[2]. Europarlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein ja nykyisin eri jäsenmaissa lähestulkoon samanaikaisesti, mutta vaalijärjestelmä vaihtelee hieman jäsenmaan mukaan. Jokaisesta jäsenmaasta valitaan väkilukuun suhteutettu lukumäärä edustajia, lisäksi jokaisella maalla on pari pohjapaikkaa pienten jäsenvaltioiden edustuksen turvaamiseksi.

Edustajat ovat ryhmittyneet europuolueiden mukaisiin europarlamenttiryhmiin, eivät siis jäsenmaittain.

Historia

Euroopan parlamentin edeltäjiä olivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous, joka muodostui jäsenvaltioiden parlamenttien edustajista, sekä samalla periaatteella koottu Euroopan yhteisöjen yhteinen Euroopan parlamentaarinen edustajakokous. Nykyisen kaltaisen Euroopan parlamentin jäsenet eli europarlamentaarikot tai ”mepit” on vuodesta 1979 valittu suorilla vaaleilla.[3]

Euroopan parlamentin valta on kasvanut vuosikymmenten varrella. Aluksi parlamentti oli puhtaasti neuvoa-antava elin. 1970-luvulla siitä tuli neuvoston ohella osa unionin budjettipäätöksentekoa, joka olikin pitkään parlamentin ainoa todellinen valtaoikeus. Vuonna 1980 niin sanotun "isoglukoositapauksen" seurauksena parlamentti sai mahdollisuuden vaatia muutoksia myös EU:n lainsäädännön sisältöön. Parlamentin uutta valtaa vahvisti myös suorien vaalien kautta saavutettu demokraattinen mandaatti. Vuonna 1987 voimaan tulleen Euroopan yhtenäisasiakirjan myötä Euroopan parlamentista alkoi kehittyä todellinen lainsäädäntöelin. Yhteistoimintamenettely antoi parlamentille mahdollisuuden lainsäädäntöehdotuksen toiseen lukemiseen. Vuonna 1993 voimaan tullut Maastrichtin sopimus sisälsi parlamentin kannalta tärkeän yhteispäätösmenettelyn. Amsterdamin sopimuksessa 1999 parlamentti ja neuvosto tulivat valtaoikeuksiltaan samanarvoisiksi, ja parlamentin äänestys komission puheenjohtajasta tuli sitovaksi.[4]

Euroopan parlamentti sai nykyisen valtansa Lissabonin sopimuksessa, joka tuli voimaan vuonna 2009. Sopimus käytännössä toteuttaa kaksikamarijärjestelmän, kun päätetään Euroopan unionin lainsäädännöstä, talousarvioista tai kansainvälisistä sopimuksista. Sopimuksen myötä parlamentti sai paljon lisää vaikutusvaltaa vuonna 2009 alkaneella vaalikaudella, kuten oikeuden käyttää todellista valtaa maatalous- ja kalastuspolitiikassa, kaikissa oikeus- ja sisäasioissa sekä talous- ja rahaliittoa koskevassa lainsäädännössä.[5]

Toimivalta

Euroopan parlamentti on EU-kansalaisia edustava toimielin, joka muodostaa unionin demokratian perustan. Euroopan parlamentilla on laajat valtuudet, ja se osallistuu täysipainoisesti unionin politiikan määrittelyyn. Parlamentti laatii lainsäädäntöä, käyttää budjetti- ja valvontavaltaa, osallistuu perussopimusten tarkistusmenettelyyn ja saattaa asioita unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.[6]

Uusien jäsenvaltioiden liittymissopimukset ja kaikki assosiaatiosopimukset edellyttävät Euroopan parlamentin hyväksyntää. Menettelyä sovelletaan myös esimerkiksi muihin kansainvälisiin sopimuksiin, jos niillä on huomattavia vaikutuksia unionin talousarvioon. Parlamentin hyväksyntä tarvitaan lisäksi vaalimenettelyä koskeviin säädöksiin sekä silloin, kun neuvosto haluaa todeta, että jokin jäsenvaltio on selvästi vaarassa rikkoa unionin perusperiaatteita. Parlamentti voi tehdä aloitteen unionin perussopimusten muuttamiseksi sekä viime kädessä päättää, onko kutsuttava koolle perussopimusten muutoksia valmisteleva valmistelukunta.[6]

Euroopan parlamentti osallistuu unionin lainsäädännön hyväksymiseen kunkin säädöksen oikeusperustan mukaan. Parlamentti on nykyisin neuvoston kanssa tasavertainen lainsäätäjä. Parlamentti osallistuu EU:n lainsäädäntöprosessiin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen (entinen yhteispäätösmenettely) mukaan. Parlamentissa käsitellään ja hyväksytään komission antamat lakiehdotukset. Parlamentilla on myös aloiteoikeus lainsäädäntöasioissa, mikä tarkoittaa että se voi pyytää komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen.[6]

Parlamentti on Lissabonin sopimuksen voimaantulon 2009 jälkeen ollut neuvoston kanssa yhtäläisessä asemassa vuotuisessa talousarviomenettelyssä. Parlamentti on toinen unionin budjettivallan käyttäjistä, ja se osallistuu talousarviomenettelyyn valmisteluvaiheesta alkaen, etenkin kun laaditaan yleisiä suuntaviivoja ja tehdään menojen laatua koskevia päätöksiä. Parlamentti vahvistaa unionin talousarvion ja valvoo sen toteuttamista sekä myöntää toteuttamista koskevan vastuuvapauden. Parlamentin hyväksyntä vaaditaan myös monivuotiselle rahoituskehitykselle.[6]

Parlamentilla on käytettävissään useita toimeenpanoa koskevia valvontakeinoja. Se hyväksyy jäsenvaltioiden nimeämän komission puheenjohtajan ja jäsenet. Sillä on mahdollisuus antaa komissiolle epäluottamuslause ja pakottaa komission jäsenet eroamaan. Komission ja neuvoston on vastattava parlamentin esittämiin kysymyksiin kyselytunnilla. Parlamentti voi asettaa väliaikaisia tutkintavaliokuntia epäillessään rikkomuksia tai epäkohtia unionin oikeutta sovellettaessa. Parlamentti valvoo myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.[6]

Jos toinen toimielin rikkoo perussopimuksia, Euroopan parlamentilla on oikeus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Parlamentti voi tukea jonkun asianosaisen vaatimuksia unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Parlamentti valitsee lisäksi Euroopan oikeusasiamiehen.[6]

Toiminta

Poliittiset ryhmät

Europarlamentin samaan poliittiseen perheeseen kuuluvat mepit muodostavat poliittisia ryhmiä, jotka muodostetaan uudelleen aina vaalien jälkeen.[7]

Oikeisto ja sosialistit ovat europarlamentin suurimmat ryhmät ja jakavat sen tärkeimmät johtopaikat. Johtopaikoille valitaan kokeneita suurten maiden parlamentaarikkoja tai sellaisia pienten maiden edustajia, jotka onnistuvat hankkimaan tukea suurista maista.[8]

Täysistunto

Euroopan parlamentin täysistunto on parlamentin tärkein poliittinen elin. Täysistunnot järjestetään Brysselissä ja Strasbourgissa muutaman viikon välein. Kaikilla parlamentin jäsenillä on oikeus ja velvollisuus osallistua niihin.[7]

Puheenjohtajakokous

Parlamentin toiseksi tärkein poliittinen elin on puheenjohtajakokous eli ryhmäjohtajakokous. Sen muodostavat parlamentin puhemies ja kaikkien poliittisten ryhmien puheenjohtajat. Puheenjohtajakokous tekee parlamentin poliittista elämää koskevat ehdotukset ja päätökset, jos ne eivät kuulu täysistunnolle.[7]

Puhemiehistö

Parlamentin puhemiehistön muodostavat puhemies, 14 varapuhemiestä ja kvestorit, joilla on läsnäolo- ja puheoikeus. Puhemiehistö tekee parlamentin hallintoa koskevia päätöksiä. Parlamentin puhemies johtaa täysistuntoa, ryhmäjohtajien kokousta sekä puhemiehistöä sekä edustaa parlamenttia sen ulkosuhteissa.[7]

Valiokunnat
Pääartikkeli: Euroopan parlamentin valiokunnat

Euroopan parlamentin täysistuntojen valmistelua varten jäsenet jakautuvat 20 pysyvään valiokuntaan, jotka erikoistuvat eri aloihin. Tarvittaessa voidaan lisäksi perustaa alivaliokuntia, tutkintavaliokuntia ja väliaikaisia valiokuntia.[9] Valiokunnissa tehdään Euroopan parlamentin keskeinen lainsäädäntötyö. Valiokunnissa on 25–71 jäsentä, ja niiden kokoukset ovat pääsääntöisesti julkisia. Saman poliittisen ryhmän edustajat kussakin valiokunnassa muodostavat valiokuntaryhmän, jota johtaa ja edustaa koordinaattori, oman valiokuntaryhmänsä puheenjohtaja.[7]

Esittelijät

Jokaiselle parlamentissa valmisteltavalle ja päätettävälle asialle nimetään esittelijä, joka on yksi parlamentin jäsenistä. Hän vastaa asian läpiviennistä valiokunnassa ja täysistunnossa. Asioita kutsutaan usein esittelijän nimen mukaan.[7]

Toimipaikat
Parlamentin istuntosali (Strasbourg)
Parlamentin istuntosali (Bryssel)

Euroopan parlamentin virallinen päätoimipaikka on Strasbourg, minkä lisäksi sillä on toimipaikka Brysselissä. Parlamentin sihteeristö puolestaan sijaitsee Luxemburgissa. Käytännössä parlamentti kokoontuu Strasbourgissa vain neljän päivän ajan kuukaudessa suorittamaan äänestyksiä täysistunnoissa. Muut täysistunnot, valiokuntatyöskentely ja erilaiset kuulemistilaisuudet tapahtuvat Brysselissä, missä parlamentilla on käytössään eniten tiloja.

Monikielisyys

Euroopan parlamentilla on 24 virallista työkieltä, joita ovat kaikkien jäsenmaiden viralliset kielet. Parlamentin keskustelut tulkataan ja dokumentit käännetään jokaiselle viralliselle kielelle. Valiokunnissakin dokumentit käännetään kaikille kielille, mutta tulkkaus on käytännön syistä suppeampaa. Poliittisissa ryhmissä käytetään vain muutamia työkieliä.[10]

Parlamentissa työskentelee noin 700 kääntäjää ja juristi-lingvistiä sekä 330 tulkkia, joiden lisäksi käytössä on yli tuhat freelancer-kääntäjää ja tulkkia. Vuosittain parlamentissa käännetään yli 2 miljoonaa sivua tekstiä. Vuonna 2016 parlamentin budjetista arviolta 20–25 prosenttia liittyi kieliin ja kääntämiseen.[11]

Kielivalikoiman laajuuden olennaisin syy on parlamentin rooli suorilla vaaleilla valittuna lainsäätävänä elimenä – demokraattisesti valittaville parlamentin jäsenille ei voida asettaa kielivaatimuksia, ja parlamentin jäsenten on pystyttävä kommunikoimaan parlamentin työstä äänestäjille näiden omalla kielellä.[12]

Euroopan parlamentin vaalit
Pääartikkeli: Europarlamenttivaalit

Euroopan parlamentin vaalit pidetään joka viides vuosi. Niissä unionin jäsenmaiden kansalaiset valitsevat edustajansa Euroopan parlamenttiin. Vaalit ovat yleiset ja välittömät. Eri jäsenmaissa käytetään erilaisia vaalijärjestelmiä. Suomen vaalit ovat henkilövaalin ja listavaalin yhdistelmä.

Edelliset europarlamenttivaalit järjestettiin vuonna 2019. Seuraavat europarlamenttivaalit järjestetään kaikissa jäsenmaissa neljän päivän aikana kesäkuun 2024 alussa.[13]

Parlamentin koostumus

Maiden paikkamäärät

Europarlamentissa on nykyisin 705 jäsentä. EU-mailla on paikkoja Euroopan parlamentissa seuraavasti vaalikaudella 2019–2024.[14] Paikkamäärissä on otettu huomioon brexitin aiheuttamat muutokset.[15]

Maiden paikkajako ei vastaa suoraan väkilukua, vaan pienillä mailla on suhteessa enemmän paikkoja kuin suurilla.

Katso myös: Luettelo suomalaisista Euroopan parlamentin jäsenistä

Poliittiset ryhmät

Europarlamentaarikot eivät järjestäydy maittain, vaan kymmenen europuolueen ja seitsemän maanosanlaajuisen poliittisen ryhmän tunnusten alle. Ryhmät ovat ajan myötä vaihdelleet.[16] Vuoden 2019 vaalien jälkeen Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät suuruusjärjestyksessä ovat[17]:

Parlamentin myöntämät palkinnot

Euroopan parlamentti myöntää vuosittain neljä tunnustuspalkintoa: Saharov-mielipiteenvapauspalkinto ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolustamisesta, Kaarle Suuren palkinto nuorten eurooppalaisten hankkeille, Euroopan kansalaisen palkinto merkittävistä teoista EU:n kansalaisten suhteisiin liittyen ja LUX-palkinto elokuville.[18]

Vierailukeskus Parlamentarium

Parlamentarium on Euroopan parlamentin vierailukeskus Brysselissä. Sen kiertokäynnillä esitellään Euroopan yhdentymisen vaiheita ja parlamentin toimintaa.[19]

Lähteet
  • Helin, Satu & Nurminen, Pekka: Euroopan parlamentti. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2017. ISBN 978-951-851-708-8.

Viitteet
  1. Aino Piehl: Europuolueet käyvät eurovaaleihin Kotus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 5.6.2018.
  2. https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/eu-affairs/20180126STO94114/kuinka-monta-meppia-jasenmaat-saavat-brexitin-jalkeen
  3. Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1978, s. 12. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0.
  4. Helin & Nurminen 2017, s. 32–35.
  5. Helin & Nurminen 2017, s. 25–26.
  6. Petr Novak: Faktatietoja Euroopan unionista: Euroopan parlamentin toimivalta 1/2018. Euroopan parlamentti. Viitattu 16.6.2018.
  7. Helin & Nurminen 2017, s. 10–12.
  8. Hämäläinen, Unto: EU vie, Suomi vikisee.... Helsingin Sanomien Kuukausiliite, 2009, nro Toukokuu, s. 27.
  9. Euroopan parlamentin valiokunnat Euroopan parlamentti. Viitattu 18.8.2014.
  10. Helin & Nurminen 2017, s. 146–148.
  11. Helin & Nurminen 2017, s. 153–154.
  12. Helin & Nurminen 2017, s. 148.
  13. https://vaalit.fi/aikataulut-europarlamenttivaaleissa
  14. Vuoden 2019 eurovaalien tulokset Euroopan parlamentti. Viitattu 2.2.2020.
  15. Kuinka monta meppiä jäsenmaat saavat brexitin jälkeen? Euroopan parlamentti. Viitattu 2.2.2020.
  16. http://www.kas.de/wf/de/71.4504/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. Vuoden 2014 eurovaalien tulokset Euroopan parlamentti. Arkistoitu 30.5.2014. Viitattu 6.7.2014.
  18. Palkinnot Euroopan parlamentti. Viitattu 18.6.2018.
  19. Parlamentarium, Euroopan parlamentin vierailukeskus europarl.europa.eu. Viitattu 18.6.2018.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.