Euroopan Kirjailijaliitto

Euroopan Kirjailijaliitto (Europäische Schriftsteller-Vereinigung, ESV) oli Saksan perustama Goebbelsin organisoima[1] vuosina 1941–1945 toiminut kulttuurijärjestö, johon kuului jäseninä myös suomalaisia kirjailijoita.

Järjestö perustettiin syksyllä 1941 Weimarissa pidetyillä runoilijapäivillä, ja sen puheenjohtajaksi valittiin saksalainen kirjailija Hans Carossa. Liiton varapuheenjohtajaksi valittiin vuonna 1942 suomalainen V. A. Koskenniemi. Liiton jäsenosastoja perustettiin Suomeen ja 15 muuhun maahan.

Kirjailijaliiton Suomen osastossa oli jäseninä noin 40 kirjailijaa, joista 15 oli suomenruotsalaisia. Suomen osaston puheenjohtaja oli Arvi Kivimaa. Suomesta liittoon kuuluivat muun muassa Mika Waltari, V. A. Koskenniemi, Tatu Vaaskivi, Maila Talvio, Viljo Kajava, Örnulf Tigerstedt, Tito Colliander, Bertel Gripenberg, Hjalmar Dahl, Harald Hornborg, Lorenz von Numers, Jarl Gallén, J. C. Fabritius, E. R. Gummerus, Ulla Biaudet (Ulla Bjerne), Joel Rundt, Ture Janson, Göran Stenius, Olof Enckell ja Jarl Hemmer.

Euroopan kirjailijaliitto järjesti lokakuussa 1942 Weimarissa kirjailijakokouksen, johon osallistuivat Suomesta Viljo Kajava, Mika Waltari, Maila Talvio, Örnulf Tigerstedt, Tito Colliander ja Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Yrjö Soini.

Euroopan kirjailijaliitto myönsi ulkomaisille kirjailijoille vierailustipendejä Saksaan. Kirjailija Irja Salla oleskeli liiton stipendin turvin Saksassa heinäkuusta 1943 tammikuuhun 1944, ja myös Helvi Hämäläiselle myönnettiin stipendi, mutta hän jätti sen käyttämättä.