Eurekan kapina

Kapinoitsijat vannovat uskollisuutta lipulleen 1. joulukuuta 1854. Teoksen maalasi paikan päällä ollut kullankaivaja ja taiteilija Charles Doudiet.

Kultaryntäyksen myötä Ballaratista kasvoi 50 000 ihmisen kaupunki, jonka liike-elämä keskittyi paljolti kullankaivun ympärille. Helposti kaivettavissa ollut kulta loppui kuitenkin nopeasti ja kultakaivoksista tehtiin entistä syvempiä, mikä kurjisti kaivajien työolosuhteita. Kullankaivajien keskimääräinen ansio oli 350 puntaa vuonna 1852, mutta se putosi vuoteen 1854 mennessä puoleen. Tällöin kasvoi myös vastustus paikallishallinnon asettamia, 3 punnan hintaisia kullankaivulisenssejä kohtaan. Lisenssien vastustukseen vaikutti myös ratsupoliisien väkivaltaisuus tarkastusten yhteydessä.[2][1]

11. marraskuuta 1854 Ballaratin kultakaivoksille kokoontui 10 000 mielenosoittajaa, jotka vaativat aiemmissa levottomuuksissa vangittujen kullankaivajien vapauttamista[3]. 29. marraskuuta kokoontui noin 12 000 kullankaivajaa, joiden keskuudessa syntyi Peter Lalorin johtama kapinaliike[4]. Käyttöön otettiin niin sanottu Eureka-lippu ja julistettiin perustetuksi Victorian tasavalta. Lisäksi paikalle kokoontuneet polttivat kullankaivulisenssinsä. Noin 500[3]-700 kapinoitsijaa rakensi Melbourneen menevän tien varrelle Eureka Stockadeksi kutsutun paaluvarustuksen.[1]

Joulukuun toiseen päivään mennessä jo kolme neljäsosaa kapinoitsijoista oli poistunut paikalta, mutta noin 130 jäi edelleen varustukseen. Victorian kuvernööri Charles Hotham pelkäsi Yhdysvaltain vapaussodan kaltaista kapinaa ja lähetti paikalle sotilaita, jotka hyökkäsivät kullankaivajien varustuksia vastaan sunnuntain vastaisena yönä 3. joulukuuta.[1] Hyökkääjien onnistui yllättää kullankaivajat, vaikka he ampuivatkin varoituslaukauksen ennen hyökkäyksen alkamista. Kapinoitsijat yrittivät saada joukkojaan kokoon mutta epäonnistuivat monien paetessa paikalta. Lalor sai osuman käteensä, joka jouduttiin amputoimaan myöhemmin.[5] Taistelu kesti vain puolisen tuntia, mutta siinä sai surmansa 21 kullankaivajaa ja 6 sotilasta. Lohram ja yli 100 muuta kapinoitsijaa pidätettiin. Vangituista 13 joutui syytteeseen kapinasta.[6]

Virallisesti Ballaratin alueen maistraattiin rekisteröitiin Eurekan kapinaan liittyen 27 kuolonuhria. Kapinaa tutkineen Dorothy Wickhamin mukaan taistelun todellinen uhrimäärä jäi kuitenkin epäselväksi ja on suurempi kuin viralliset luvut kertovat, koska moni taisteluissa loukkaantuneista kullankaivajista piiloutui viranomaisilta eikä seurauksien pelossa hakeutunut hoitoon. [7]

Kapinan muistomerkki Ballaratissa

Kapinan jälkeen tapahtumia tutkimaan asetettiin komitea. Komitean mielestä kaivajien vaatimukset olivat oikeutettuja, ja niin lisenssijärjestelmä lakkautettiin vuonna 1855 ja siirryttiin kullansiirtotulleihin. Koska julkinen mielipide oli voimakkaasti kapinoitsijoiden kannalla, kaikki vangitut vapautettiin[6]. Käyttöön otettiin myös kaivosmiehen oikeudet, jotka sai yhden punnan vuosimaksulla. Maksulla sai äänioikeuden alueen kaivoksia koskevissa lakiehdotuksissa. Äänioikeuden käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi, ja muutama vuosi myöhemmin vain noin kahdeksasosa kullankaivajista äänesti.[1]