Euran seurakunta

Euran seurakunnan varhaishistoriasta ei tiedetä mitään. Koska Euran pitäjä on myöhäisrautakaudella melko varmasti kuulunut Satakunnan maakuntalaitokseen, on Eurassa todennäköisesti esiintynyt kirkollista toimintaa pian ristiretkiajan jälkeen.[12] Varhaisin maininta Euran Kirkonkylästä sisältyy vuoden 1420 käräjien tuomion tekstiin, jossa sanotaan Thomas Pederssonin pitäneen kihlakunnankäräjät Euran Kirkonkylässä ja siihen osallistui Euran pitäjän asukkaita Köyliöstä ja Säkylästä. Näille käräjille osallistui myös Turun piispa Maunu Tavast. Eräässä toisessa asiakirjassa vuodelta 1429 sama Thomas Pedersson kertoi, että kihlakunnan käräjät (varmaan erit) oli pidetty Euran pitäjässä kirkon luonna. Vanhin kirjallinen tieto Euran seurakunnasta on laamannintuomio vuodelta 1445, missä määritettiin Euran kirkkoherran Torkkeli Mullenin omistussuhde tiettyihin alueisiin. Eura olisi silloin ollut emäseurakunta, johon myös Köyliön ja Säkylän alueet olisivat kuuluneet tähän mukaan. Tässä päätöksessä ei mainita mitään silloisesta kirkosta. Yleisesti oletetaan, että Euran kirkko olisi sijainnut aina Kirkonkylässä.[13][14][15]

Koska seurakunnan alueellisia kuvauksia on sen varhaisajoista kovin vähän, kannattaa pitäytyä myöhempien asikirjojen mainintoihin. On todennäköistä, että euralaiset, kiukaislaiset, köyliöläiset ja säkyläläiset kuuluivat pian ristiretkiajan jälkeen Euran kirkkoherrakuntaan.

Säkylä on mainittu pitäjänä vuonna 1392 [14], ja se on muodostanut kappeliseurakunnan, joka erosi myöhemmin Euran seurakunnasta ja rakensi sitten oman kirkon vuonna 1455. Seurakunnan väkimäärä kuitenkin laski nopeasti (rutto?) ja Säkylä liittyi uudelleen Euran kirkkopitäjään 1400-luvun loppupuolella. Uusi itsenäistyminen tapahtui vuonna 1639, jolloin perustettiin Säkylän kirkkoherrakunta.[16]

Perimätiedon ja harvojen asiakirjalähteiden epävarmassa valossa Köyliönjärven Kirkkosaaressa olisi vielä 1420-luvulla sijainnut niin sanottu Lähteen kappeli. Köyliöön perustettiin myöhemminkin oma kappeli, jonka kappalainen palveli myös Köyliön kuninkankartanon kappalaisena. Vuonna 1551 käytettiin käräjätuomion tekstissä sanontaa ”Köyliön kappelin neljännes”, mikä Euran pitäjän neljänneksiin. Tähän neljänneksiin sisältyi todennäköisesti myös Säkylän alueet.[14] Pontus De la Gardie nimitti Köyliöön oman kirkkoherran 4.9.1582, jolloin syntyi Köyliön kirkkoherrakunta.[16]

Myös Honkilahdella oli 1680-luvulla pyrkimyksiä saada oma kappeli. Mitään päätöstä kappelin rakentamisesta ei ole säilynyt, mutta eräitä muita mainintoja siitä on. Esimerkiksi vuonna 1690 valitettiin honkilahtilaisten välttelevän Euran kirkon tapulin työmaata. Tapulin työmaalle ei silloin keritty, koska honkilahtelaiset rakensivat samaan aikaan omaa kappelia. Honklahden kappeli mainitaan nimeltä myös vuoden 1688 käräjätuomiossa, käsiteltiin Simo Pentinpojan ja kappelin välistä erimielisyyttä. Kappelin yhteyteen rakennettiin myös uusi majatalo, jotta kirkossa käyvät matkamiehet voisivat majottautua kylällä. Ennen kappelin rakentamista pohdittiin myös hautausmaan rakentamista kappelin viereen. Tästä oltiin kahta mieltä, mutta tiedetään kuitenkin, että tuona aikana on haudattu sekä kappeliin että Euran emäkirkkoon. Honkilahden kappeli kävi kylälle pieneksi ja vuonna 1758 pohdittiin uuden rakentamista. Kun rahoitusta ei järjestynyt, otettiin lainaa ja rakennettiin kirkko itse. Se vihittiin käyttöön vuonna 12.8.1759. 1760-luvulla sen yhteyteen muurattiin myös viinikellari.[17][18]

Kiukaisiin valmistui oma kappeli, joka vihittiin käyttöön vuonna 1725. Sitä perusteltiin osittain matkamiesten tarpeella, joiden olisi voitava osallistua jumalanpalvelukseen matkoillaan. Nyt kiukaislaiset alkoivat haudata asukkaitaan oman kappelinsa hautausmaahan. Kappeliin tehtiin 1720–1730-luvuilla useita parannuksia, koska kävijöiden lukumäärä kasvoi koko ajan. Vuonna 1755 todettiin kuitenkin, että kirkko oli perustuksiltaan kallistunut ja käynnyt samalla liian ahtaaksi. Päätettiin rakentaa uusi kappeli, joka vihittiin käyttöön 16.9.1761. Se sai rinnalleen tapulin vuosina 1772–1773.[17][18][19][20][21]

Paneliassa on saattanut olla saarnahuone jo vuonna 1691, mutta sellainen rakennettiin viimeistään 1690-luvulla. Se paloi Isovihan melskeissä vuonna 1714 samalla, kun koko Panelia kylä paloi. Vuonna 1724 kolme talollista isäntää anoi lupaa rakentaa saarnahuone uudelleen samalle paikalle, mutta tähän ei saatu enää lupaa. Sen sijaan panelialaisia kehotettiin käymään Kiukaisten kappelissa, joka valmistui seuraavana vuonna 1725.[17][19]

Myös Euran kirkko alkoi olla heikossa kunnossa. Kuntoutustarkastuksessa on mainittu, että seinät olivat tuettuja hirsillä ja katon pelättiin romahtavan milloin tahansa. Kirkko on ilmeisesti päässyt huonoina aikoina tähän tilaan, koska väki oli alkanut käydä kappeleissa eikä laajentamiselle ollut välitöntä tarvetta. Kirkko rakennettiinkin vuosina 1727–1730.[18]

Euran seurakunnan pappila sijaitsee Sorkkisten kylän ja Kirkonkylän välissä ja talo muodostaa oman yksinäistalon. Pappila käsiteltiin Isojaossa sekä Sorkkisten että Kirkonkylän yhteydessä erikseen. Pappilan viimeisin rakennus on valmistunut 1843.[22]

Honkilahdella kunnostettiin kappelia 1880-luvulla ja sen katto vaihdettiin peltikattoon. Kirkko sai lämmitysjärjestelmän vuonna 1900. Myös Kiukaisten kirkkoon asennettiin lämmitysjärjetelmä vuonna 1901. Lopultakin Paneliaan saatiin rukoushuone ja se rakennettiin niin suureksi, että siihen mahtui 650 henkeä. Rukoushuone vihittiin käyttöön 3.10.1905. Kun sen kellotorni valmistui vuonna 1950, vihittiin rukoushuone samalla kirkoksi. Vuoden 1839 tarkastuksessa Kiukaisten kirkkoon mahtui 825 henkeä. Koska kirkko oli jo vanha, päätettiin sen tilalle rakentaa uusi, joka malmistui vuonna 1846.[3][10]

1800-luvulla Euran emäseurakunnassa oli kaksi kappelia, joiden kirkollinen toiminta oli yhteisesti sovittu. Erimielisyyksistä johtuen alkoi kappeleissa mahdollisesti jo 1860-luvulta saakka ilmetä pyrkimyksiä erota emäseurakunnasta. Tämä toteutui kuitenkin vasta 1.5.1915. Euran seurakuntaan kuului tämän jälkeen enää alueita Vaanilta Mestilään ja Kirkonkylältä Turajärvelle. Vaaniilta pohjoiseen ja länteen sijaitsevat Kiukaisten ja Panelian alueet muodostivat Kiukaisten seurakunnan ja Honkilahden alueet muodostivat Honkilahden seurakunnan.[3]

Euran seurakunnalla oli jäljellä enää yksi kirkko, jota oli kutsuttu Isokirkoksi. Sitä laajennettiin ja sen ulkopinta maalattiin vuonna 1839, mutta se alkoi taas pian käydä ahtaaksi. Tilalle haluttiin uusi puukirkko, mutta Tuomiokapituli vaati euralaisia rakentamaan kivikirkon. Tähän myönnyttiin lopulta vuonna 1895 ja uusi kivikirkko valmistui käyttöön syksyllä 1898.[3]

Vuonna 1970 toteutui Hinnerjoen, Honkilahden ja Euran kuntaliitos, jolloin myös Euran-, Honkilahden- ja Hinnerjoen seurakunnat muodostivat Euran seurakuntayhtymän. Vuoden 2007 alusta seurakuntayhtymä purettiin ja muodostettiin yksi koko alueen käsittävä Euran seurakunta. Vuoden 2009 alusta siihen liitettiin myös Kiukaisten seurakunta Euran ja Kiukaisten kuntaliitoksen myötä.[23] Seurakunta jakautuu viiteen kirkkopiiriin, jotka ovat Euran, Hinnerjoen, Honkilahden, Kiukaisten ja Panelian kirkkopiirit.