Erinykset

Erinykset tai erinyit (m.kreik. Ἐρινύες) ovat kreikkalaisessa mytologiassa verikoston kostottaria. Roomalaisessa mytologiassa heitä kutsuttiin fuurioiksi – raivottariksi. Iliaksessa annettu vala luo heidät, jotka maan alla rankaisevat niitä, jotka väärän valan vannovat[1]. Niinpä erinykset ovatkin yksinkertaisesti valan vannomiseen liittyviä itselle langetetun kirouksen ruumiillistumia[2]. Toisaalta myös luonnonlaki- ja moraalirikoksen uhri, joka halusi kostoa tekijälle, pystyi kääntymään erinyksien puoleen hakiessaan apua jumalilta.

Kaksi raivotarta

Erinyksien on kerrottu saaneen alkunsa veritipoista, jotka syntyivät Kronoksen kuohitessa sirpillä isänsä Uranoksen. Heidät kuvailtiin kammottaviksi naisiksi, joilla oli siivet ja käärmeitä hiuksissaan ja käsivarsissaan. Päällään heillä oli joko surukaapu tai lyhyt hame, ja jaloissaan heillä oli metsästäjättären kengät[3].

Vaikka varhaisimmissa kirjoituksissa erinyksiä ei henkilöity tai edes heidän määräänsä rajattu, jotkut myöhemmät kirjailijat kuten Vergilius rajoittavat heidät kolmeen[4]: Alekto, Megaira ja Teisifone[5]. Heidän kostonsa toteutui useissa eri muodoissa, kuten raastavana hulluutena, tauteina, tuhona ja kollektiivisissa tapauksissa jopa nälänhätänä ja puutteena. Koston sovittaminen edellytti puhdistautumisrituaalia tai sovitustekoa.

Aiskhyloksen tragediassa Eumenidit kerrotaan, kuinka Oresteen tapettua äitinsä ja tämän rakastajan, erinykset ajavat häntä takaa. Pallas Athene järjestää hänelle oikeudenkäynnin Ateenassa, jossa tuomarien äänet menevät tasan ja Orestes vapautetaan rangaistuksesta. Samalla erinyksille annetaan eufemismi eumenidit, "hyväntahtoiset".[6]