Eulipotyphla

Eulipotyphla on nisäkkäiden lahko. Siihen kuuluvat almikit, kontiaiset, päästäiset ja siilit sekä sukupuuttoon kuolleet jättiläispäästäiset. Lahkossa on yli 500 lajia, ja se on lajimäärältään jyrsijöiden ja lepakoiden jälkeen kolmanneksi suurin nisäkäslahko. Eulipotyphla-heimosta suurin on päästäiset, johon kuuluu noin 85 prosenttia lahkon lajeista.[2]

Eulipotyphla
Eulipotyphla-lajeja: ylärivissä haitinalmikki ja siili, alarivissä kalifornianpäästäinen ja kontiainen
Eulipotyphla-lajeja: ylärivissä haitinalmikki ja siili, alarivissä kalifornianpäästäinen ja kontiainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Synnyttävät nisäkkäät Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Ylälahko: Laurasiatheria
Lahko: Eulipotyphla
Waddell, Okada & Hasegawa, 1999[1]

Suurin osa Eulipotyphla-lahkon lajeista on pieniä hyönteissyöjiä, mutta monet lajeista syövät myös matoja, äyriäisiä ja pieniä selkärankaisia. Monilla lajeilla on pitkä teräväkärkinen kuono, pienet korvat ja pienet silmät. Siilit ovat piikikkäitä, ja esimerkiksi kontiaiset elävät maanalla. Lahkoon kuuluu myös pienin tunnettu nisäkäslaji, etruskipäästäinen.[3]

Eulipotyphla on laurasiatherian vanhin lahko. Sen sisarlahkot kladissa ovat lepakot, muurahaiskävyt, petoeläimet, kavioeläimet ja sorkkaeläimet. Molekyylikelloihin perustuvan ajoituksen perusteella Eulipotyphla erosi muista laurasiatheraia-kladin eläimistä myöhäisliitukaudella 94–76 miljoonaa vuotta sitten, mutta fenotyyppitutkimuksen peursteella ero olisi tapahtunut vasta varhaispaleoseenikaudella noin 58 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 2018 tehtyjen mallinnusten perusteella Eulioptyphla-lahkon varhaisimmat edustajat erosivat todennäköisimmin 86–66 miljoonaa vuotta sitten.[4]

Eulipotyphla-lahkon heimot kuuluivat pitkään hyönteissyöjien lahkoon, johon oli sijoitettu monia varhaisia hyönteisiä syöviä eläimiä. Eulipotyphla-heimojen lisäksi siihen kuuluivat tupaijat, kaguaanit, kultakontiaiset, tanrekit ja hyppypäästäiset.[5] Euliopytphla-nimi tunnettiin jo vuonna 1866, kun Ernst Haeckel erotti sen hyönteissyöjien alaheimoksi. Vuonna 1999 siitä tehtiin oma lahkonsa.[6]

Lähteet
  • Prothero, Donald R: The Princeton Field Guide to Prehistoric Mammals. Princeton, New Jersey: Princeton Unviersity Press, 2017. ISBN 978-0-691-15682-8. Google-kirjat (viitattu 21.5.2020). (englanniksi)
  • Woodman, Neal: American Recent Eulipotyphla: Nesophontids, Solenodons, Moles, and Shrews in the New World. Smithsonian Contributions to Zoology, 16.11.2018, 650. vsk. Smithsonian Institution. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.5.2020.

Viitteet
  1. Xuming Zhou, Shixia Xu, Junxiao Xu, Bingyao Chen, Kaiya Zhou & Guang Yang: Phylogenomic Analysis Resolves the Interordinal Relationships and Rapid Diversification of the Laurasiatherian Mammals. Systematic Biology, 2012, 61. vsk, nro 1, s. 150. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.5.2020. (englanniksi)
  2. Woodman, s. 1.
  3. Eulipotyphla - shrews, moles, hedgehogs Worldlife Journal Junior. New Hampshire PBS. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
  4. Woodman, s. 2.
  5. Prothero, s. 103–104.
  6. Woodman, s. 4.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.