Eugen Wist

Eugen Konrad Wist (20. syyskuuta 1920 Kaipiala, Uusikirkko – 6. heinäkuuta 1944 Noskuanselkä) oli suomalainen ylikersantti ja kaukopartiomies, joka johti välirauhan aikana kesäkuussa 1941 Karjalan kannaksella Uudellekirkolle retken tehnyttä partiota. Partiossa mukana ollut Urpo Lempiäinen (myöhemmin Esa Anttala) kirjoitti myöhemmin retkestä kirjan Hopeaa rajan takaa, josta tehtiin myös samanniminen elokuva.[1][2]

Eugen Wistin isä Herman Wist (1883–1963) oli pietarinsaksalainen ja omisti Pietarissa hopeasepäntehtaan, jonka hän siirsi Suomen itsenäistymisen jälkeen Uudenkirkon Kaipialan kylään. Wistin äiti oli ukrainalainen. Wist puhui äidinkielenään venäjää ja toisena kotikielenä saksaa, mutta oppi Suomessa varttuessaan myös suomen kielen. Hänen nuoruutensa kaveripiiriin kuuluivat muun muassa Urpo Lempiäinen ja Lauri Törni, joista molemmista tuli tunnettuja kaukopartiomiehiä.[3] Wistin isän tehtaassa työskenteli enimmillään 30 työntekijää ja se toimitti hopeisia ruokailuvälineitä kultasepänliikkeille eri puolille Suomea.

Talvisodan alkaessa Uusikirkko evakuoitiin niin nopeasti, että suurin osa Wistin tehtaan raakahopeista (noin 50 kiloa) jouduttiin piilottamaan navetan lattian alle kuoppaan. Välirauhan aikana kesäkuussa 1941 Eugen Wist johti kolmimiehistä partiota, joka lähti salaa hakemaan näitä hopeita takaisin Suomeen. Siviiliasussa liikkuneessa partiossa olivat mukana kersantti Urpo Lempiäinen (Anttala) ja vänrikki Toivo Paavilainen. He olivat yrittäneet samaa retkeä jo syksyllä 1940, mutta epäonnistuivat silloin rajanylityksessä, ja suomalaiset rajavartijat ottivat heidät kiinni heidän palatessaan. Kesäkuun 1941 onnistunut hopeanhakumatka sen sijaan tapahtui Suomen sotilastiedustelun hyväksynnällä. Partion salaisena virallisena tehtävänä oli sotilastiedustelu Kannaksen alueella ja se toimi Päämajan ulkomaaosaston Viipurin alatoimiston (Osasto Vehniäinen, myöhemmin 1./Er. P 4) toimeksiannosta. Partio ylitti rajan Nuijamaalla 4. kesäkuuta 1941 ja pääsi onnistuneesti Uudellekirkolle. Partio palasi hopeat mukanaan takaisin Suomeen 16. kesäkuuta, vain viikkoa ennen jatkosodan puhkeamista.[2][4][3] Kätköön jäi vielä kymmenisen kiloa hopeaa, jotka Wist haki yksin jatkosodan aikana, kun suomalaisjoukot olivat miehittäneet Uudenkirkon.[3] Hopeiden avulla Herman Wistin tehdas saattoi jatkaa toimintaansa Kokkolassa, jossa se toimi 1946–1958, kunnes tehtaan toiminta hiipui Herman Wistin ikääntymisen vuoksi.[2][4]

Jatkosodan aikana Wist oli mukana 12:lla kaukopartioretkellä.[3] Hän kuului kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana nelimiehiseen Matti-partioon, joka joutui hajalle vihollisen selustassa Karjalankannaksella. Wist ja hänen partiotoverinsa Toivo Leino lähtivät pyrkimään takaisin suomalaisten linjoille. Päästyään Noskuanselän rantaan he lähtivät uimaan järven yli kohti vastarannalla olleita suomalaisten asemia. Noustuaan maihin järven keskellä olevassa Pikku Käräjäsaaressa he kuitenkin kohtasivat heinäkuun 6. päivän aamuna vihollispartion. Syntyneessä tulitaistelussa Wist kaatui ja Leino joutui sotavangiksi.[3][1] Venäläisten lähdettyä saaressa kävi samana iltapäivänä suomalaispartio, joka löysi Wistin ruumiin, mutta luuli häntä kaatuneeksi viholliseksi ja jätti ruumiin saareen.[3] Sotavankeudesta vuonna 1945 palannut Leino vahvisti Wistin kuolleen.[3]

Venäläisten ja suomalaisten vapaaehtoisten etsijöiden vuonna 2019 Pikku Käräjäsaaresta löytämät jäännökset tunnistettiin tammikuussa 2021 DNA-testin avulla Wistin jäännöksiksi.[3] Wist ja kaksi muuta Karjalasta löydettyä tunnistettua sankarivainajaa siunattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Lappeenrannan sankarihautausmaalle 3. lokakuuta 2021.[5]