Eugen Malmstén

Eugen Malmstén liittyi 15-vuotiaana trumpetistina Laivaston soittokuntaan, jossa hänen isoveljensä Georg oli soitellut jo muutaman vuoden ajan. Samalla Eugen aloitti laulun ja trumpetinsoiton opiskelun Helsingin musiikkiopistossa. Malmsténin ensikosketus anglosaksiseen rytmimusiikkiin tapahtui kesällä 1924 englantilaisen sotalaivan vieraillessa massamme. Tällöin kannella orkesteri soitti kappaletta "Yes Sir, That's My Baby", suomalaisille tutusta marssipoljennosta poiketen hitaammassa tempossa, toisenlaisessa rytmissä. Tapahtuma jätti siemenen itämään nuoren soitto-oppilaan ajatuksiin.

Varsinaisesti ensimmäisen kerran jazzia Eugen kuuli vuonna 1926, yhdysvaltalaisen laivan s/s Andanian orkesterin, The Andania Yankeesin, esiintyessä Oopperakellarin tilausravintola Royalissa. Orkesterin esiintymistä pidetään suomalaisen jazzin lähtölaukauksena. Näkemänsä ja kuulemansa pohjalta Eugen ryhtyi hiomaan omaa soittoaan amerikkalaisempaan tyylin, pitäen esikuvanaan Louis Armstrongia.

Vuonna 1927 Eugen perusti Al Manuelin kanssa Flapper's Dance Band -orkesterin, jolla oli kiinnitys Oopperakellariin ja sittemmin Viipurin Pyöreään torniin. Samaisen vuoden syksyllä hän siirtyi Fred Klimscheffin vasta perustamaan Fred Freddy's Rhytmic Orchestraan, joka puolestaan soitteli Turun Seurahuoneella.

Tätä seurasivat kiinnitykset The Hot Fiveen ja Zamba-orkesteriin. Vuonna 1931 Eugen levytti ensimmäisen kerran laulaen salanimellä Esa Nummenkivi. Ilmeisesti Eugen ei halunnut ratsastaa kuuluisamman isoveljen maineella, ja päätyi salanimeen. Pian hän kuitenkin siirtyi käyttämään omaa nimeään, ja tehtaili 1930-luvulla hurjan määrän levyjä ollen välillä jopa Georg-veljeäänkin tuotteliaampi. Eugen Malmsténin uran kokonaistuotanto oli lähes 500 levytettyä kappaletta.

Musiikkijulkaisu Rytmi-lehden perustaja Cecil Backmansson ideoi vuonna 1934 ajatuksen saada radioon amerikkalaistyylinen swing-radioshow. Yleisradio syttyi ajatukselle, ja 12. marraskuuta 1934 aloitti suositut lähetykset Rytmin Radio-pojat, jonka nimi myöhemmin vaihtui Rytmi-Pojiksi. Parhaimmillaan 14-miehinen orkesteri koostui pääasiassa Robert von Essenin suositusta sekstetistä, jonka johtajaksi ja laulajaksi Eugen tuli. Orkesterissa oli myös Paul Whitemanin orkesterin tyyliin kolmimiehinen laulutrio Rytmi-kolmoset. Ohjelmisto käsitti musiikkia laidasta laitaan, aina viihteestä hottiin saakka.

Orkesterin levytykset – joita käytiin aina Englannissa asti Columbialle levyttämässä – sisälsivät jonkin verran jazzillista soittoa, joten jälkipolville säilyneestä materiaalista voi aavistaa mitä orkesterin swing-soitanta lavalla 1930-luvulla oli. Matti Jurvan 1935 levyttämä "Hei hulinaa, Helsinki" -kappale on yksi niitä, jossa Rytmi-Pojat soittavat amerikkalaiseen tyyliin Goodman-tyylisine klarinettisooloineen. Vuoden 1936 Toivo Kärjen säveltämillä ja Kaarlo Valkaman sovittamilla foxtroteilla "Muratin peittämä akkuna" ja "Meripojan lähtö" Malmstén itse laulaa. Improvisoituja sooloja ei tosin ole, mutta muuten meininki on vauhdikasta 1930-luvun swingiä [1]. Suomen kansa halusi tosin tangoja ja valsseja, ja niitä Eugenkin sitten levytti läjäpäin, muun muassa "Ruusut hopeamaljassa", "Sä muistatko metsätien", "Mustat silmät", "Tuo suru jonka sain".

Rytmi-Pojat hajosi vuonna 1937, jolloin Eugen siirtyi johtamaan ravintola Rion orkesteria. Malmstén jatkoi edelleen levylaulajan uraa soittaen myös Rio-orkesterin kanssa taustalla eri laulajien levysessioissa.

Viihdytyskiertue matkalla Salosta Loimaalle vuonna 1943, autoa ajaa Heikki Oksanen, lavalla mm. Eugen Malmsten, A. Aimo, Paula Ero ja Anna-Liisa Autio

Talvisodan ajan Eugen taisteli rintamajoukoissa. Välirauhan aikana Eugen Malmstén-levytyksiä olivat muun muassa trad-valssi "Elämä juoksuhaudoissa" ja Aimo Mustosen säveltämä "Sillanpään marssilaulu" . Keväällä 1941 hänellä oli oma pieni yhtye, jossa soittivat hänen itsensä lisäksi Toivo Kärki pianoa, Martti Ounamo pasuunaa, Pauli Granfelt trumpettia ja Alvi Palho bassoa [2] . Jatkosodassa hän oli ensimmäiset seitsemän kuukautta rintamajoukoissa, mutta sodan laannuttua asemasodaksi hän liittyi vastaperustettuihin viihdytysjoukkoihin. Eugen kierteli linjojen takana Bunker Boys -nimisen kymmenhenkisen swing-orkesterin kanssa. Joulukuussa 1942 Eugen levytti mm. Toivo Kärjen-Auvo Kurvisen foxtrotit "Vanha aita" ja "Pieni laulu" [3]. Sodan päätyttyä Eugenin menestys laski, ja hän siirtyi rivimuusikoksi ja kabaree-esiintyjäksi levyttäen harvakseltaan.

Jatkosodan aikaisilla kiertueilla Eugen Malmstén tutustui harmonikansoittaja Lasse Pihlajamaahan, josta tuli hänen läheinen ja elinikäinen ystävänsä. Pihlajamaa arvosti suuresti Malmsténin taitoja niin muusikkona kuin koomikkonakin.[4] Sotien päätyttyä Malmstén ja Pihlajamaa, jotka kuuluivat Tampereen Ohjelmapalvelun taiteilijoihin, jatkoivat kiertueita Viljo Vesterisen kanssa lähinnä Tampereen ympäristössä. Helsingissä asuneet Malmstén ja Vesterinen houkuttelivat tuolloin Tampereella asuneen Pihlajamaan muuttamaan pääkaupunkiin, kuten tämä sitten 1950-luvun alussa tekikin.[5] Vuonna 1960 Malmsten esiintyi monen muun laulajan tavoin Scandia-levy-yhtiön johtajan Harry Orvomaan ohjaamassa ja silloin Scandian äänittäjänä toimineen Aarre Elon käsikirjoittamassa elokuvassa Iskelmäkaruselli pyörii, jolla tosin lähinnä markkinoitiin iskelmälaulajia ja uusia iskelmiä.[6]

Huumori tuli 1950-luvulla mukaan hänen esityksiinsä. Malmstén esitti kiertueilla muun muassa naistyyppejä ja levytti Esa Pakarisen kanssa levyn Eugen ja Esa tangoja tärvelemässä [7]. Vuonna 1962 kaksikko lähti kolmen kuukauden kiertueelle viihdyttämään amerikansuomalaisia Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Keikkoja tehtiin kaikkiaan viitisenkymmentä. Parivaljakko teki vuonna 1974 kiertueen Australiassa esiintyen maahanmuuttaneille suomalaisille.

Samana vuonna Eugen levytti elämänsä ensimmäisen ja viimeisen albumin Jatsiviikingit, joka sisälsi humppavoittoista jazzia. Vuonna 1975 hän vihdoinkin levytti veljensä Georgin jo 1950 hänelle kirjoittaman kappaleen "Kohtalokas samba", jota Eugen oli esittänyt jo miltei parikymmentä vuotta erilaisissa tilaisuuksissa. Eugen Malmstén jatkoi epäsäännöllistä keikkailua aina 1980-luvun alkupuolelle saakka ryhtyen sen jälkeen täysipäiväiseksi eläkeläiseksi. Eugen Malmstén kuoli vaikean sairauden murtamana 86-vuotiaana Kivelän sairaalassa Helsingissä. Hänet on haudattu sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle (32. kortteli, 11. rivi), samassa haudassa ovat myös mm. hänen veljensä Georg, Ragni-sisar, vanhemmat Jarl ja Eugenia sekä Eugen Malmsténin oma puoliso Martha Linnea (1910–1994).

• Jukka Haavisto, Puuvillapelloilta kaskimaille – Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa, Otava, 1991
• Tony Latva & Petri Tuunainen, Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004
• Esa Pakarinen, Hanuri ja hattu, WSOY, 1989
• Pekka Gronow, Jukka Lindfors & Jake Nyman, Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, Tammi, 2004

• Eugen Malmstén Pomus.netin tietokannassa
• Eugen Malmsténin esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Eugen Malmsténin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Eugen Malmsténin sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Ylen Elävä arkisto: Ikinuori Eugen Malmstén
• Eugen Malmsténin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa^{[vanhentunut linkki]}