Etuvartiokansojen klubi

Etuvartiokansojen klubi oli suomalainen vuosina 1920–1928 toiminut yhdistys, joka pyrki luomaan yhteistyötä Venäjän vähemmistökansojen ja Venäjästä irtautuneiden uusien valtioiden välille. Etuvartiokansoihin luettiin Suomi, Viro, Liettua, Latvia ja Puola sekä lisäksi Unkari, Ukraina ja Romania. Reunavaltiopolitiikkaa ajanut klubi pyrki vaikuttamaan suomalaisiin päättäjiin ja Suomen ulkopolitiikkaan. Klubin geopoliittisena ideologina oli professori Yrjö Ruuth.[1]

Reunavaltiopolitiikka koki epäonnistumisen kun vuoden 1921 lopulla klubin jäsenenä ollut ulkoministeri Rudolf Holsti ei onnistunut aloittamaan Itä-Karjalan kriisin seurauksena sotilaallista puolustusliittoa koskeneita neuvotteluja Puolan kanssa. Vennolan II hallitus johon Holsti kuului erosi tämän vuoksi talvella 1922.[1]

Yhdistyksen puheenjohtajana toimi koko sen toiminta-ajan kansanrunoudentutkija Viljo Mansikka ja varapuheenjohtajana oli professori Yrjö Jahnsson. Yhdistyksen jäseniä olivat muun muassa ulkoministeri Rudolf Holsti, ulkoministeriön kansliapäällikkö Pontus Artti, heimoaktivistit Martti Haavio ja Niilo Kärki, kansanedustajat Antti Juutilainen, Ilmari Auer, Mikko Erich, Tekla Hultin, Vihtori Vesterinen sekä K. E. Linna, ylijohtaja V. M. J. Viljanen, Yrjö Ruuth, Iltalehden ja Uuden Suomen päätoimittajat Yrjö Koskelainen ja Kaarlo Koskimies, lähettiläs Boris Gyllenbögel, ministeri Oskari Mantere ja professorit E. N. Setälä ja J. J. Mikkola.[1]