Nuorisotyö

Nuorisotyö on kasvatustyötä.[1][2][3] Kasvatus nuorisotyössä on nuoria sekä yksilöinä että yhteisön jäseninä kasvattavaa.[4] Nuorisotyöllä tavoitellaan nuorten aktiivisen kansalaisuuden edistämistä, sosiaalista vahvistamista, nuorten kasvun ja itsenäistymisen tukemista sekä yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja oikeuksien toteutumista.[5][6] Nuorisolaki määrittelee nuorisotyön ja -politiikan kuuluvaksi kunnan tehtäviin sekä vastuun toteutuksesta kunnille, nuorisoyhdistyksille ja muille nuorisotyötä tekeville järjestöille.[6]

Virallisesti Suomessa nuorisotyötä määrittää nuorisolaki[6] ja sen lisäksi lastensuojelulaki[7], Suomen perustuslaki[8], kuntalaki[9], kirkkolaki[10] ja yhdistyslaki[11] sekä niihin liittyvät valtioneuvoston asetukset ja muut sitovat päätökset. Kansalaisjärjestöillä on omia määritelmiään nuorisotyöstä; ne kuitenkin yleensä noudattelevat edellä lueteltuja peruslinjauksia.

Nuorisotyö käsittää laajan kirjon erilaisia sisältöjä ja nuorisotyön toteuttajia ovat kuntaorganisaatioiden työntekijät sekä yhdistys- ja järjestötoimijat. Nuorisotyön toteutus jakautuu kahteen eri kategoriaan: ammatillisen osaamisen omaaviin palveluntuottajiin ja vapaaehtoistoimintaan perustuviin palveluihin. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016 [1]; Soanjärvi 2011, 68.)

Ammatillista nuorisotyötä toteuttaa alalle soveltuvan koulutuksen saanut, palkallista työtä tekevä ammattilainen. Ammatillinen nuorisotyö perustuu kasvatukseen ja nuorten kohtaamiseen. (Soanjärvi 2011, 130.) Nuorisotyön ammattilainen lukeutuu ammattihenkilöiden piiriin, joilla on ilmoitusvelvollisuus lastensuojelutarpeen selvittämiseksi salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. (Lastensuojelulaki 2007, 25§.)

Nuorisotyötä toteutetaan ehkäisevän työn ja korjaavan työn työottein. Ehkäisevä nuorisotyö on esimerkiksi erilaisten sosiaalisten ongelmien, kuten päihteiden käyttöön, rikolliseen käyttäytymiseen sekä erimuotoiseen syrjäytymiseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyä (Mattila 2010, 14). Ehkäisevä työ ei ilmene aina kohdennettuna työnä jonkin teeman puitteissa, vaan voi olla yleisesti sosiaalisesti vahvistavaa sekä fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja hyvinvointia lisäävää toimintaa. (Lundbom 2014, 10 - 11; Normann & Odell & Tapio & Vuohelainen 2015, 8 - 9.) Korjaavaa nuorisotyötä ovat esimerkiksi etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajatoiminnat, vaikka niiden toteutukseen voi sisältyä myös ehkäisevän työn piirteitä (Gretschel & Junttila-Vitikka & Puuronen 2016, 120-121).