Etobicoke

Etobicoke Creek virtaa Marie Curtis Parkin läpi lähellä Ontariojärveä.

Etobicoken pinta-ala on 125 neliökilometriä, mikä kattaa viidenneksen Toronton kokonaispinta-alasta.[1][4] Aluetta rajaavat pohjoisessa Steeles Avenue, idässä Humberjoki ja etelässä Ontariojärvi. Lännessä raja seuraa Etobicoke Creekia Ontariojärveltä Eglinton Avenuelle ja jatkaa sitä pitkin koilliseen Renforth Drivelle. Tämän jälkeen raja kääntyy pohjoiseen ja seuraa Ontario Highway 427:ää takaisin Steeles Avenuelle.[9] Etobicokea ympäröivät pohjoisessa Vaughanin kaupunki, lännessä Mississaugan ja Bramptonin kaupungit sekä idässä Torontoon kuuluvat North York, York ja Old Toronto.[10]

Etobicokella on lähes 10 kilometriä Ontariojärven rantaviivaa. Alueen kautta virtaa järveen kolme jokea, jotka ovat idästä länteen päin lueteltuina Humber, Mimico Creek ja Etobicoke Creek.[11] Vielä 1800-luvun alussa Etobicoke oli enimmäkseen metsää, mutta suurin osa metsistä raivattiin pelloiksi 1800-luvun aikana.[9]

Maatila Rexdalessa 1878.

Etobicoke-nimi on peräisin mississauga-intiaaneilta, jotka muuttivat alueelle Huronjärveltä vuoden 1700 tietämillä. He käyttivät Etobicoke Creek -joesta ja sen ranta-alueista nimitystä waugh-do-pe-kaug, jonka merkitys on ’missä lepät kasvavat’. Alue päätyi brittien hallintaan 1763, kun Ranska menetti Kanadan Britannialle Pariisin rauhassa. 1700-luvun loppuun mennessä britit olivat ostaneet mississaugoilta nykyisen Toronton maa-alueet ja jakaneet ne Yorkin piirikuntaan kuuluviksi kaupungeiksi (town) ja kauppaloiksi (township), joista yksi oli Etobicoke. Vuoteen 1795 mennessä Etobicoke oli kaavoitettu sadan eekkerin tonteiksi, joita alettiin jakaa uudisasukkaille.[9]

Etobicoken kartta vuodelta 1878.

Aluksi Etobicoke kasvoi hitaasti – vuoden 1812 sodan alussa sen väkiluku oli vain 250 ja se oli vielä enimmäkseen metsää. Vuoteen 1850 mennessä jo puolet metsistä oli raivattu maanviljelyn käyttöön ja asukkaita oli 2 900. Samoihin aikoihin Etobicoke sai muiden kauppaloiden kanssa oikeuden valita oman valtuustonsa, joka kokoontui ensimmäiset 38 vuotta paikallisissa tavernoissa. Vuoteen 1880 mennessä Etobicoken halki oli rakennettu kolme rautatietä ja sen maa-alueesta oli jo 90 prosenttia maanviljelyn käytössä. Väkiluku oli kuitenkin edelleen vuoden 1850 tasolla.[9]

Valtuusto osti 1888 Islingtonin kylästä vanhan metodistikirkon ja kunnosti siitä itselleen kokoontumispaikan. Tämän ansiosta Islingtonista muodostui pitkäksi aikaa Etobicoken hallinnollinen keskus ja sinne perustettiin muun muassa koululautakunta, pääpaloasema ja sähkölaitos. 1900-luvun alkupuoliskolla Mimico, New Toronto ja Long Branch irrottautuivat Etobicokesta itsenäisiksi kyliksi.[9]

Etobicoke säilyi maatalousvaltaisena toisen maailmansodan loppuun asti. Sodan jälkeisten suurten ikäluokkien myötä se alkoi kuitenkin kaupungistua asuintalojen, teollisuuden, kauppojen ja kunnallisten rakennusten levitessä entisille pelloille. Asukkaita oli vuonna 1941 vain 19 000 mutta vuonna 1954 jo 54 000 ja vuonna 1961 peräti 156 000. Vuonna 1967 Mimico, New Toronto ja Long Branch yhdistyivät takaisin Etobicokeen uudeksi Etobicoken boroughiksi, joka sai kaupungin (city) aseman 1983. Kun Etobicoke, Scarborough, East York, North York ja York yhdistyivät Toronton kaupunkiin 1998, Etobicoke menetti 200 vuotta kestäneen hallinnollisen asemansa. Pitkän historiansa vuoksi sillä on kuitenkin yhä vahva merkitys asukkaittensa identiteetille.[9]

Entisen Etobicoken kauppalan valtuustosali on nykyään pubi.

Historialliset kylät, joista Etobicoken kaupunki aikoinaan muodostettiin, ovat edelleen tärkeä osa sen identiteettiä. Kaupungistumisen myötä niistä on kasvanut omaleimaisia kaupunginosia. Näitä ovat:[12]

Historiallinen Old Mill Toronto.

Montgomery’s Inn Islingtonissa on Etobicoken asukkaista kertova historiallinen museo, jonka irlantilainen Thomas Montgomery (1790–1877) rakensi alun perin majataloksi vuonna 1832.[13][14] Toinen merkittävä historiallinen rakennus on tudortyylinen kylpylähotelli Old Mill Toronto (1914) Humberjoen rannalla. Sen paikalla toimi aikaisemmin Toronton ensimmäinen vesisaha (1793).[13][15]

Etobicoke Civic Centre Art Gallery on Etobicoke Civic Centren tiloissa toimiva taidemuseo, jonka tavoitteena on lisätä paikallisten taiteilijoiden tunnettavuutta.[13][16] Lentokentän läheisyydessä sijaitsee Kanadan suurin kongressikeskus Toronto Congress Centre (1995), pinta-alaltaan noin 93 000 neliömetriä.[13][17] Lentokentästä koilliseen on hevosten laukkakilpailuja järjestävä Woodbine Racetrack, jossa voi toton lisäksi pelata yli 2 000 rahapeliautomaatilla.[13][18]

Puistoalueita on yhteensä 650 hehtaaria, noin viisi prosenttia koko maa-alasta.[3] Centennial Park Pearsonin lentoaseman eteläpuolella on yksi Toronton käytetyimmistä puistoista. Sen alueella on muun muassa monitoimihalli ja kasvihuone.[19] Humber Arboretum on Humber Collegen pohjoiskampuksen yhteyteen rakennettu kasvitieteellinen puutarha.[20]

Toronton entinen pormestari Rob Ford.

Etobicoken valtuusto lakkautettiin kaupungin yhdistyessä Torontoon vuonna 1998.[9] Etobicoke York Community Council on Toronton kaupunginvaltuuston alaisuudessa toimiva kunnallinen elin, jolle kuuluu rajallinen päätöksentekovalta Etobicoken ja Yorkin alueiden kehittämisessä.[21] Se kokoontuu Etobicoke Civic Centressä (1958), Etobicoken entisessä kaupungintalossa.[22] Kunnallisvaaleissa Etobicoke jaetaan kuuteen vaalipiiriin (ward), joista kustakin valitaan yksi edustaja Toronton 44-paikkaiseen kaupunginvaltuustoon.[23][24]

Liittovaltion ja provinssin vaaleissa Etobicoke jaetaan kolmeen yhtenevään vaalipiiriin (electoral district)[25][26], joista kustakin valitaan yksi edustaja Kanadan parlamentin 338-paikkaiseen alahuoneeseen ja Ontarion 107-paikkaiseen parlamenttiin.[27][28]

Tornitaloja Islingtonissa, Etobicoken keskustassa.

Toronton työllisyysstrategian 2014 mukaan Etobicokessa on yksi aluekeskus ja neljä työpaikka-aluetta.[29][30] Etobicoke Centre on pienin kaupungin aluekeskuksista. Se käsittää 9 400 työpaikkaa, alle 1 prosentin kaupungin kaikista työpaikoista.[31] South Etobicoke ja Rexdale ovat Toronton suurimpia työpaikkakeskittymiä keskustan ulkopuolella, kummankin alueella on noin 41 000 työpaikkaa, lähinnä toimistoissa ja palvelualalla.[32][33] North West Etobicokessa on 14 000 työpaikkaa, joista valtaosa teollisuudessa ja toimistoissa.[32][34] Lentokentän kupeessa sijaitseva Airport Corporate Centre (900 työpaikkaa) on osa isompaa, 35 000 työpaikan keskittymää Mississaugan puolella.[35]

Etobicokessa pitävät pääkonttoriaan muun muassa lentoyhtiö Sunwing Airlines[36], pizzeriaketju Pizza Pizza[37] ja olutvalmistaja Molson-Coors Canada[38]. Etobicoken länsiosassa sijaitsee 120 000 neliömetriä laaja ostoskeskus Sherway Gardens, jossa on 265 kauppaa ja suuri ravintolamaailma.[39][40] Pohjois-Etobicokessa, lähellä Woodbinen laukkarataa on 70 000 neliömetriä laaja Woodbine Centre, jossa on yli 175 kauppaa ja lasten sisähuvipuisto.[13][41]

Hindulainen Shri Swaminarayan Mandir Clairvillessä, Etobicoken luoteisreunalla.

Etobicoken asukasluku on 348 000 (2011), mikä on 13 prosenttia Toronton kokonaisasukasluvusta.[2][42] Väestötiheys (2 778 as./km²) on selvästi matalampi kuin koko Toronton alueella keskimäärin (4 150 as./km²).[1][2][5]

Vuoden 2011 väestönlaskennan perusteella Etobicoke–Lakeshoren ja Etobicoke Centren väestö eroaa jonkin verran Etobicoke Northin väestöstä. Etobicoke Northin väestö ei ole yhtä varakasta ja korkeasti koulutettua kuin muilla alueilla. Maahanmuuttajien osuus on siellä peräti 60 prosenttia ja suurimpia siirtolaisryhmiä ovat intialaiset, jamaikalaiset ja guyanalaiset. Etobicoke–Lakeshoren ja Etobicoke Centren alueella maahanmuuttajien osuus on vain noin 40 prosenttia ja väestön alkuperä on pääosin eurooppalainen. Kristityt ovat suurin uskonnollinen ryhmä Etobicoken kaikilla alueilla; tosin Etobicoke Northissa heidän osuutensa on pienempi kuin muualla ja hindut, muslimit ja sikhit muodostavat merkittävän uskonnollisen vähemmistön. Etobicoke–Lakeshoressa ja Etobicoke Centressä on kristittyjen ohella myös paljon uskonnottomia.[6][7][8]

• Toronto

• 2011 Travel Survey Summary for the City of Toronto (PDF) Data Management Group, Department of Civil Engineering, University of Toronto. Viitattu 30.7.2015. (englanniksi)
• Toronto Employment Survey 2014 (PDF) Toronto City Planning. Arkistoitu 20.8.2015. Viitattu 30.7.2015. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etobicoke Wikimedia Commonsissa