Etnofuturismi

Etnofuturismi (kreik. etnos, kansa ja futurismi[1]) on taiteellinen ja kirjallinen aatesuuntaus, jossa pienen kansan tai kieliryhmän omaleimaisuus ja tulevaisuus pyritään turvaamaan yhdistelemällä kansanperinteeseen uusia taiteellisia muotokokeiluja ja uutta tekniikkaa.[2] Etnofuturismia esiintyy Baltian maiden sekä Venäjän uralilaisten ja turkinsukuisten kansojen älymystön keskuudessa. Alkujaan liike on Virosta[3].[4]

Etnofuturistit voivat käyttää aineistonaan kansanperinnettä kuten taruja, loitsuja ja itkuvirsiä ja yhdistää niihin avantgardistisia kokeiluja.[5] Etnofuturismissa pyritään yhdistämään nykyaikaista maailmankulttuuria kansalliseen ja paikalliseen.[6] Etnofuturismin käsite on väljä ja monimuotoinen. Jotkut pitävät esimerkkeinä suomalaisesta etnofuturismista esimerkiksi kansanmusiikkia ja kansanperinnettä hyödyntäviä maailmanmusiikki- ja rockyhtyeitä sekä murrekirjallisuutta.[1][7] Poliittisesti etnofuturismi voi suuntautua ekologisen tietoisuuden puolesta ja kulttuurista imperialismia vastaan.[8]

Virolaisen runoilijaryhmän ohjelmana alkanutta etnofuturismia on kutsuttu ainoaksi Virosta lähteneeksi kansainväliseksi taidesuuntaukseksi.[7] Oulun yliopiston professori Kari Sallamaa on kutsunut etnofuturismia uralilaisten kansojen taiteen omimmaksi filosofiaksi ja estetiikaksi.[9]