Etna

Etna (door.kreik. Αἴτνα, Aítna, joon.kreik. Αἴτνη, Aítnē, lat. Aetna, ital. Etna tai Mongibello, sisiliaksi Mungibeddu) on aktiivinen tulivuori Sisilian itärannikolla Italiassa lähellä Messinaa ja Cataniaa.

Etna on Euroopan suurin toimiva tulivuori ja yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista.[2]

Etnan huippu nousee 3 357 metrin korkeuteen (2021).[3] Vuori on pohjois–eteläsuunnassa 47 kilometriä ja itä–länsisuunnassa 38 kilometriä pitkä, se peittää 1200 neliökilometrin alan, ja sen tilavuus on 350–500 kuutiokilometriä.[2]

Geologinen historia

Etna on suhteellisen nuori tulivuori, noin 500 000 vuotta vanha. Vuori on syntynyt Afrikan ja Euraasian laattojen sekä niiden viereisten mikrolaattojen törmäysalueelle.[2]

14 000 vuotta sitten tapahtuneessa valtavassa purkauksessa 3 700 metrin korkuiseksi kasvanut vuori romahti, ja huipun tilalle syntyi neljän kilometrin levyinen Ellittico-kaldera. Sen jälkeen vuori alkoi kasvaa uudelleen, ja syntynyttä nykyistä huippukartiota kutsutaan Mongibelloksi. 9 000 vuotta sitten vuorelle syntyi 7 kilometrin levyinen Valle del Bove -kaldera, joka on sittemmin täyttynyt laavalla. Vuoden 122 eaa. purkauksessa ja Mongibellon huipun romahduksessa syntyi Caldera del Piano -kaldera.[2]

Etna on ollut historiallisena aikana lähes jatkuvasti aktiivinen. Se on purkautunut kaikenlaisin tavoin niin rinteiltään kuin huipultaankin. Vanhin muistiin kirjattu purkaus tapahtui yli 2 500 vuotta sitten, ja myös Homeroksen Odysseiassa kuvatun purkauksen uskotaan olevan Etnan purkaus.[2]

Etnan suurin purkaus historiallisena aikana tapahtui vuonna 1669 maaliskuusta heinäkuuhun. Purkaus peitti useita kyliä laavaan ja hävitti osan Catanian kaupungista 17 kilometrin päässä purkausaukosta. Kukaan ei kuitenkaan kuollut purkauksessa, sillä laava eteni vain 500 metriä päivässä. Pysähtyessään laavavirta oli peittänyt lähes 40 kilometrin alueen 12–15 metrin paksuudelta.[2]

Etnan purkaus vuonna 2002.

Vuonna 1971 Etnalla alkoi uusi erityisen aktiivinen aika, ja vuorella on nykyisin purkauksia vuosittain. Etnasta purkautuu päivässä keskimäärin 200 000 tonnia höyryä, 70 000 tonnia hiilidioksidia ja 4 500 tonnia rikkidioksidia.[2]

Yli kahden kilometrin korkeudessa puolet vuoren pinta-alasta peittyy uuden laavan alle keskimäärin 250 vuodessa. Alempana sama tapahtuu hitaammin, mutta silläkin tahdilla laavavirrat uhkaavat asutuksia. Rankkoja purkauksia tapahtuu kuitenkin harvoin, ja ne ovat lyhytaikaisia. Vuori on historian aikana aiheuttanut alle sata ihmisen kuolemaa.[2]

Vyöhykkeet ja huippu
Etnan etelärinnettä tuhkakartioineen.

Vuoren alimmassa osassa on viljelyksiä. Viljavilla rinteillä on valkotaloisia kyliä, sitrustarhoja, viinitarhoja ja viljapeltoja. Ylempänä yhden–kahden kilometrin korkeudessa kasvaa mäntymetsää ja niiden yläpuolella pensaita keltaisine kukkineen. Tällä vyöhykkeellä on myös paljon purkautuneita tuhkakartioita, joista osa on paljaita, osa kasvillisuuden peitossa. Kaikkiaan vuoressa on yli 200 tuhkakartiota. Kahden kilometrin korkeudesta alkaa paljas vyöhyke, ja rinteet jyrkkenevät 20 asteeseen. Etnan huippu on mustan, paljaan ja karkean laavan peitossa. Huipun keskellä kolmen kilometrin korkeudessa on täyttynyt kaldera, joka muodostaa Piano del Lagon tasangon. Kalderan keskellä on nykyinen huippukartio. Huipulla on neljä suurta kraatteria – koillinen kraatteri, Voragine, Bocca Nuova ja kaakkoinen kraatterikompleksi. Huippu muuttaa jatkuvasti muotoaan uusien purkausten vaikutuksesta, kun kraatterit täyttyvät laavalla ja uusia kartioita syntyy.[2]

Nimi ja legendat

Etna tunnettiin muinaisen Rooman aikoihin latinaksi nimellä Aetna, joka oli peräisin vuoren kreikankielisestä nimestä Aitna. Sen puolestaan uskotaan kehittyneen joko kreikan sanasta aitho (”palaa”) tai foinikian kielen sanasta attano. Arabit kutsuivat vuorta nimellä Gibel Utlamat (”vuoren tuli”); tämä nimi muuttui myöhemmin muotoon Mons Gibel ja lopulta Etnan nykyiseksi sisiliankieliseksi nimeksi Mongibeddu.

Etnan tavanomaiset ja usein dramaatiset purkaukset ovat tehneet siitä yhden klassisten mytologistien ja heidän seuraajiensa kiinnostuksen kohteista. Vuoren käyttäytymistä onkin selitetty useilla kreikkalaisen ja roomalaisen mytologian jumalista ja jättiläisistä. Aioloksen, tuulten kuninkaan sanottiin vanginneen tuulet Etnan alaisiin luoliin. Runoilija Aiskhyloksen mukaan Tyfon oli kahlittu Etnan alle ja aiheutti vuoren purkaukset. Toinen jättiläinen, Enkelados kapinoi jumalia vastaan, jolloin hänet surmattiin ja haudattiin Etnan alle. Tulen ja pajan jumalan Hefaistoksen (Vulkanuksen) kerrotaan rakentaneen pajansa Etnan alle ja ajaneen tulidemoni Adranoksen pois vuorelta sillä välin, kun kyklooppi ylläpiti pajaa siellä missä Zeuksen salamat taottiin. Kreikan manalan, Tartaroksen, sanottiin sijaitsevan Etnan alapuolella.

Urheilu
Etnan laskettelurinteitä.

Etnan hiihtosesonki on talvi- ja kevätkuukausina. Cataniasta pääsee autolla vuoren etelärinteellä olevalle hotelli Rifugio Sapienzalle. Hotellilta kulkee hiihtohissi 2 500 metriin, mistä voi lasketella merkattuja rinteitä.[4]

Vuoden 2011 ja 2017 Italian ympäriajot sisälsivät etapin, joka päättyy Etnalle.

Lähteet
  • Jerram, Dougal & Scarth, Alwyn & Tanguy, Jean-Claude: Volcanoes of Europe. Dunedin, 2017. ISBN 9781780460543.

Viitteet
  1. https://www.lasiciliaweb.it/2021/08/10/letna-ha-una-nuova-vetta-sud-est-a-3-357-metri/. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Jerram ym. 2017, s. 56–70.
  3. L’Etna ha una nuova vetta: Sud-Est a 3.357 metri 10.8.2021. lasiciliaweb. Viitattu 7.12.2022.
  4. Helena Punnonen: Hiihdä tulivuorella. Mondo, 8/2012, s. 20.

    Aiheesta muualla
    Italia
    Unescon maailmanperintökohteet Italiassa
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.