Etiopianvuorikauris

Etiopianvuorikauriin ruumiinpituus on 150–170 senttiä ja säkäkorkeus 90–110 senttiä. Urokset painavat 100–125 kiloa ja naaraat 80–100 kiloa. Laji on vankkarakenteinen. Urokset ovat kastanjanruskeita, mutta näyttävät kaukaa katsottuna tummemmilta, koska karvojen tyvet ovat mustat. Naaraat ovat vaaleampia eikä niillä ole tummaa karvojen tyvissä. Kurkku, jalat ja vatsa ovat hyvin vaaleat.[5] Vatsa ja jalkojen sisäosat ovat valkoiset ja kuono on harmaanruskea. Silmien ympärys, jalat ja takamus ovat vaaleanharmaat.[6] Jalkoja kirjoo lisäksi musta pystyjuova. Pään väri ei eroa muusta ruumiista.[5] Uroksilla on leuan alla lyhyt ja tuuhea musta parta.[5][6] Sekä uroksilla että naarailla on sarvet. Sarvien pituus on 1–1,5 metriä. Puoliympyrän muotoiset sarvet ovat taaksepäin kaartuvat. Sarvien pinnalla on korkeita poikkiharjanteita lähes kärkiin asti.[5] Naaraiden sarvet ovat lyhyemmät ja ohuemmat,[6] eikä niissä ole yhtä voimakkaita harjanteita kuin urosten sarvissa.[5] Sorkissa on terävät reunat ja koverat alapinnat, jotka antavat sorkille lisää pitoa.[7]

Simienvuoria Etiopian ylängöllä.

Etiopianvuorikauris on Etiopian endeeminen laji. Se elää vain maan luoteisosassa Amharan osavaltiossa sijaitsevilla Simienvuorilla ja niiden ympäristössä. Pääosa etiopianvuorikauriista elää Simienin kansallispuistossa, mutta muutama pieni populaatio elää myös suojelualueen ulkopuolella.[1] Etiopianvuorikauriin levinneisyys on eteläisempi kuin muilla vuorikaurislajeilla.[7]

Etiopianvuorikauriit elävät 2 500–4 500 metrin korkeudessa kivikkoisilla ja jyrkillä rinteillä.[5] Ne liikkuvat vain kallioilla, jotka nousevat alempana olevalta tasangolta. Ne voivat tosin laskeutua tasangolle sellaisilla alueilla, joilla on vähän ihmisen aiheuttamaa häirintää.[1] Etiopianvuorikauriit suosivat myös ruokapaikkoina toimivia tasanteita, joilla kasvaa ruohoa, puita ja pensaita.[5] Alueen sijainti ja vuoriston korkeus aiheuttavat sen, että lajin elinalueilla esiintyy äärimmäisiä sääilmiöitä: seudun sademäärät vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan ja vuorokauden sisällä tapahtuvat lämpötilan vaihtelut ovat suuria. Touko-lokakuussa on sadekausi, jolloin kasvit kasvavat, mutta kuivana kautena suurin osa heinistä ja pensaista häviää. Lämpötilan vaihtelut eri vuodenaikoina ovat vähäisiä, mutta päivän ja yön välillä lämpötila putoaa +25 celsiusasteesta lähes nollaan.[7]

Etiopianvuorikauriit liikkuvat hämärän aikaan eli varhaisaamulla ja iltamyöhään. Keskipäivällä ne ovat uneliaita ja piilottelevat tiheiden pensaiden alla, jotka tarjoavat suojaa keskipäivän auringolta ja pedoilta. Aikuisten etiopianvuorikauriiden vihollisia ovat ihmisen lisäksi vain hyeenat. Nuoria yksilöitä uhkaavat myös kissaeläimet ja ketut. Täysikasvuiset urokset muodostavat yleensä keskenään poikamiesryhmiä, joiden yksilöt ovat samankokoisia tai -ikäisiä.[7] Naaraat elävät omissa laumoissaan poikastensa kanssa.[5] Pienet ryhmät, jotka käsittävät vain emon ja poikasen, ovat harvinaisempia.[6] Laumassa on tavallisesti enintään 15 yksilöä.[5]

Etiopianvuorikauriit saivat elää rauhassa 1930-luvulle saakka, jolloin Etiopian sisäiset levottomuudet saivat ihmiset muuttamaan maan syrjäisimpiin osiin. Vuorikauriita tapettiin ruoaksi ja väestön kasvaessa vuorille perustettiin kyliä. Asukkaat toivat vuoristoon lampaita ja vuohia laiduntamaan, ja sopivia tasanteita otettiin viljelykäyttöön.[5] Vuonna 1966 oli enää jäljellä 150 etiopianvuorikaurista.[5] Paikalliset asukkaat metsästävät etiopianvuorikauriita lihan, nahan ja sarvien takia. Sarvista valmistetaan juomamukeja ja metsästäjille hieno metsästysmuisto, joka viedään kotiin koristeeksi. Lajin suurimmat uhat ovat kuitenkin asutuksen leviäminen, karjan laidunnus ja maanviljely. Lisäksi tienrakennus on sirpaloittanut etiopianvuorikauriiden elinympäristöä, aiheuttaa melua ja eroosiota.[6] Kansallispuiston läheisyydessä asuu yli 30 000 ihmistä, eikä kansallispuistossa asuvia uudisasukkaita ole saatu muuttamaan alueen ulkopuolelle siirtoyrityksistä huolimatta.[1]

Laji sai suojakseen Simienin kansallispuiston vuonna 1969, ja salametsästys on ilmeisesti saatu kuriin. Puisto otettiin vuonna 1978 Unescon maailmanperintöluetteloon.[6] Kannan kooksi arvioitiin vuosina 1994–1996 200–250 yksilöä ja vuonna 2004 noin 500 yksilöä. Kanta näyttää olevan kasvussa.[1] Etiopianvuorikauris on rauhoitettu laji.[6]

• Selamta, Endemic Animals of Ethiopia: Walia Ibex (englanniksi)