Etikka

Etikka on hapan neste, joka syntyy viinin tai väkiviinan alkoholin hapettuessa etikkahapoksi. Suomessa eniten käytettävä väritön väkiviinaetikka on veden ja etikkahapon sekoitus.[1] Etikan etikkahappopitoisuus on tyypillisesti 35 prosenttia.

Etikkatynnyreitä
Suomalaista Pirkka-väkiviinaetikkaa.

Etikkaa tehdään istuttamalla alkoholiin sopiva bakteerikanta. Etikoituminen alkaa yleensä myös spontaanisti liian pitkäksi aikaa auki jätetyssä alkoholipullossa.

Etikkalajeja:

  • väkiviinaetikka, valmistetaan käymismenetelmällä
  • valkoviinietikka
  • punaviinietikka
  • omenaviinietikka
  • riisiviinietikka
  • mallasviinietikka
  • balsamietikka, valmistetaan käyttämällä rypälemehua pitkiä aikoja
  • synteettinen etikka, valmistetaan laimentamalla etikkahappoa

Etikkaa voidaan käyttää esimerkiksi etikkasäilönnässä ja salaatinkastikkeissa. Väkiviinaetikkaa käytetään myös puhdistusaineena, jolla voi poistaa muun muassa kalkkitahroja.

Valmistusmenetelmät

Alkuperäinen menetelmä on ollut viinin jättäminen avoimeen astiaan niin pitkäksi aikaa, että siitä tulee etikkaa eli hapanviiniä, jota ranskan kielen sana vinaigre alkujaan tarkoittaa. Menetelmällä ei kuitenkaan synny kovin korkealaatuista viinietikkaa.

Orléansin menetelmä

Tunnetuin vanhoista viinietikan valmistusmenetelmistä on Orléans-menetelmä, joka oli ensimmäinen laadukasta viinietikkaa tuottava teollinen menetelmä. Se kehitettiin 1670-luvulla Orléansissa Ranskassa.[2] Orléans-pintamenetelmässä viinin annettiin etikoitua makaavissa 200 litran tynnyreissä. [3] Orléansin menetelmästä on kehitetty teollinen versio, jossa käytetään teräksisiä pystysäiliöitä. Tässä menetelmässä etikka lämpenee ja etikan aromit haihtuvat.[4]

Muita menetelmiä

Orléansin menetelmän tilalle tuli vähitellen 1800-luvun alkupuolella kehitetty ”pikaetikkamenetelmä” eli lastumenetelmä, jota esimerkiksi Rajamäen tehtaat käytti aloittaessaan etikan valmistuksen 1892. Menetelmässä viini tai muu alkoholipitoinen liuos valutettiin säiliön ritilän päällä olevien puulastujen läpi. Lastuissa olevat etikkabakteerit hapettivat alkoholista etikkaa.[3]

Sittemmin on siirrytty yleisesti submerssimenetelmään,[2] jossa liuoksessa elävät bakteerit hapettavat etikkaa etanolista.[3]

Funktionaalinen käyttö

Omenaviinietikkaa on markkinoitu laihdutustuotteena. Suomen lihavuustutkijat ry:n jäsen dosentti Pertti Mustajoki kuitenkin torjuu ajatuksen huijauksena.[5]

Lähteet

  1. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 123. WSOY, 1958.
  2. Etikan valmistuksen historiaa, Rajamäen.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Väkiviinaetikan tarina, Rajamäen.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. The unique Orleans process (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Laihdutushuuhaa voi paksusti Skeptikko-lehti 45, 2/2000.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.