Eteläsatama

Katajanokanlaituri oli vuoteen 1980 asti satamarataan kytketty rahtisatama.[5]

Eteläsatama vuonna 1972. Etualalla Olympiaterminaali.

S/S Turso toimi satamahinaajana Eteläsatamassa 15.3.–4.12.1944, minkä jälkeen se luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Alus ostettiin takaisin Suomeen 2004.

Merenlahtea kutsuttiin 1600-luvulla Kaupunginlahdeksi. Sen rannat olivat niin matalia, että se soveltui vain rannikon ja saariston asukkaiden veneiden satamapaikaksi. Laitureita käyttivät myös kalastajat ja jäteproomut.[6] Vakinaisena lastauspaikkana rannalla oli 1700-luvulla Erhardtin laituri. Saman vuosisadan puolivälissä lahtea kutsuttiin jo Eteläiseksi kaupunginsatamaksi. Sen asema satamana oli kuitenkin pitkään toissijainen. Liikenteen kasvaessa tämänkin lahden rannoille rakennettiin laivojen kiinnityspaikkoja ja satamamakasiineja tavaroiden varastointipaikoiksi. Kaupungin pääsatama oli pitkään Pohjoissatama – tuolloin nimellä itäsatama –, joka nykyisin tunnetaan Pohjoisrannan venesatamana.[7]

Kun Helsingistä tuli pääkaupunki vuonna 1812, Kaupunginlahden rantoja alettiin täyttää ja varustaa ne aluksi puulaitureilla, myöhemmin kivilaitureilla. Johan Albrecht Ehrenströmin laatiman asemakaavan mukaan rannat tuli reunustaa kivellä Katajanokalta Ullanlinnaan asti.[8] Toisarvoisesta satamasta haluttiin tehdä ensiluokkainen, ja lahtea alettiin ruopata vuonna 1813.[9] Tällaiselle täytemaalle syntyi 1800-luvun alkupuolella Kauppatorikin. Täyttö- ja rakennustöiden aikana Kaupunginlahden nimi muutettiin Eteläsatamaksi. Pieni mullistus oli se, kun vuonna 1827 täytemaan alla ollut pohja petti ja maamassat vajosivat mereen. Samalla vajosi mereen Makasiinilaituri. Toinen harmi satamassa kävijöille olivat laivahylyt, jotka saattoivat lojua pohjassa vuosiakin.

Merenlahden eteläosassa sijaitsi pitkään Ullanlinnan laivaveistämö, joka vuonna 1847 sai nimekseen Ullanlinnan Varviyhtiö. Katajanokan puolella rantoja täytettiin, rannoille rakennettiin laitureita ja komeita tavaramakasiineja. Sataman yhteydet paranivat huomattavasti, kun sinne vuosina 1891–1894 rakennettiin rautatie. Rahapajanrannan laiturin pituus oli jo tuolloin 700 metriä. Vuonna 1900 Katajanokalle valmistui uusi tulli- ja pakkahuone. Samoihin aikoihin satamaa ruopattiin ja Etelärannan puoli tuli valmiiksi. Näin Eteläsatama sai nykyisen muotonsa. Katajanokasta tuli kappaletavarasatama, jonka tärkein liikennöinti kohdistui Hampuriin.[10]

Vuonna 1922 Helsinkiin hankittiin satamajäänmurtaja Hercules, jotta laivat voisivat kulkea talvellakin. Raskaiden tavaroiden siirtelyä varten satamaan oli vuonna 1894 hankittu 25 tonnin nosturi. Nostureita hankittiin 1920-luvulta alkaen lisää niin, että niitä oli Eteläsatamassa vuonna 1939 jo 14 kappaletta.

Vuonna 1936 valtuusto päätti laajentaa Eteläsataman Helsingin laivaveistämön alueelle. Tähän liittyi laajoja rautateiden ratatöitä, jotka valmistuivat vasta vuonna 1952. Samana vuonna sortui laituri Katajanokalla mereen ja osa pitkästä laiturista jouduttiin sulkemaan. Sortumisen aiheutti kasvanut kuormitus, joka oli moninkertaistunut sen rakentamisen ajoista. Korjaustyöt, joiden aikana tehtiin myös katu- ja raiderakennustöitä, valmistuivat vuonna 1956.[11]

Autolauttojen aikakausi Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä alkoi 1960-luvun alussa. Vuonna 1972 päätettiin Olympialaiturin tavaraliikenteen pienentämisestä minimiin, ja vuosina 1972–1975 purettiin laiturin kaikki kuusi nosturia ja merkittävästi myös raiteistoa.[12] Viking Line alkoi liikennöidä Katajanokanlaiturilta Tukholmaan kesällä 1974.[13] Tavaraliikenne Katajanokalla lopetettiin ja rautatie sinne purettiin 1980-luvun alussa. Siitä lähtien Eteläsatama on ollut matkustajalaivojen ja autolauttojen käytössä.

Satamatalolle ja Olympiaterminaalille suunnitellaan uusiokäyttöä kulttuuritiloina.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti helmikuussa 2021, että Eteläsataman satamatoiminnot lopetetaan.[1] Tukholman matkustajaliikenne siirtyy Olympiaterminaalista Katajanokalle ja Tallinnan liikenne Länsisatamaan. Satama-alueelle jää kuitenkin varaus pika-aluksille.[14] Vanha rakennus Makasiiniterminaali puretaan, kun taas Kaivopuistoon kuuluvat Satamatalo ja Olympiaterminaali ovat suojeltuja.[14]

Maaliskuussa 2021 käynnistyi Eteläsataman alueen laatu- ja konseptikilpailu. Toiseen vaiheeseen pääsi yhteensä neljä ehdotusta, joista ”Saaret” valittiin voittajaksi marraskuussa 2022.[15][16] Ehdotukseen kuuluu avointa ranta-aluetta, ravintoloita, liike- ja toimistotiloja, hotelli ja kulttuuritiloja. Lisäksi alueelle rakennetaan uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo.[17] Vanhan kauppahallin ympäristöön Lyypekinlaiturille toivotaan vilkasta kaupunkiaukiota.[14] Purettavan Makasiiniterminaalin ja sen parkkipaikkojen tilalle rakennetaan uutta, mutta uudisrakentamisen korkeus on rajattu Pohjoisesplanadin empirerakennusten tasolle.[14] Rakentaminen alkaa aikaisintaan vuonna 2025.[15]

• Sörnäisten satama

• Erävuori, Jukka: Helsingin sataman ja satamahallinnon historia. Helsingin kaupunki, 1981.
• Mustonen, Pertti: Satama – Sitkeä taistelu yhteishyvän puolesta. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 978-952-223-187-1.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eteläsatama Wikimedia Commonsissa

• Port of Helsinki: Eteläsatama