Etelän armeijaryhmä

Etelän armeijaryhmä (saks. Heeresgruppe Süd) oli Saksan maavoimien armeijoista koottu yhtymä toisessa maailmansodassa. Armeijaryhmä koordinoi siihen kuuluvien armeijoiden toimintaa. Yhtymä muodostettiin ensimmäisen kerran Puolan offensiivissa, jossa armeijaryhmää johti Gerd von Rundstedt ja esikuntapäällikkönä oli Erich von Manstein.

Wehrmachtin armeijaryhmät 1
Itärintama
Pohjoinen armeijaryhmä
Keskustan armeijaryhmä
Etelän armeijaryhmä
Armeijaryhmä A
Armeijaryhmä B
Armeijaryhmä Don
Armeijaryhmä Etelä-Ukraina
Armeijaryhmä Pohjois-Ukraina
Armeijaryhmä Kuurinmaa
Armeijaryhmä Veiksel
Länsirintama
Armeijaryhmä A
Armeijaryhmä B 1940
Armeijaryhmä B 1943–1945
Armeijaryhmä C
Armeijaryhmä D
Armeijaryhmä G
Armeijaryhmä H
Balkan
Armeijaryhmä E
Armeijaryhmä F
Pohjois-Afrikka 
Armeijaryhmä Afrikka
Armeijaryhmä Tunisia2
  1. Office of United States Chief of Counsel For Prosecution of Axis Criminality: AFFIDAVIT TO ACCOMPANY MEMORANDUM ON THE GERMAN GENERAL STAFF AND HIGH COMMAND Last-Modified: 1999/11/17. Nizkor Project. Viitattu 1.4. 2007. (englanniksi)
  2. Steen Ammentorp: Ziegler, Heinz, General of Artillery generals.dk. Viitattu 1.4. 2007. (englanniksi)
Operation Barbarossan aikaiset armeijaryhmät.

Tämän jälkeen yhtymä siirrettiin armeijaryhmä A:ksi nimettynä länsirintamalle, jossa se osallistui taisteluun Ranskasta. Armeijaryhmä siirrettiin kevään 1941 aikana miehitettyyn Puolaan valmistautumaan operaatio Barbarossaan. 22. kesäkuuta 1941 se nimettiin uudelleen Etelän armeijaryhmäksi.[1]

Etelän armeijaryhmä oli yksi kolmesta operaatio Barbarossassa Neuvostoliittoon hyökänneestä armeijaryhmästä. Se aloitti hyökkäyksen Romaniasta, Unkarista ja Puolan eteläosista tehtävänään Ukrainan ja Kiovan valloitus sekä Donbassin teollisuusalueiden haltuunotto. Armeijaryhmään kuuluivat aluksi Saksan 1. panssariryhmä ja 6., 11. ja 17. armeijat sekä Romanian 3. ja 4. armeijat.[1]

Talvella 1941–1942 armeijaryhmä asettui puolustukseen Mius-jokea myötäilevälle linjalle. Se valloitti Rostov-na-Donuun kaupungin marraskuussa, mutta joutui pian perääntymään puna-armeijan talvihyökkäyksen alta. Perääntymisen seurauksena von Rundstedt vapautettiin armeijakunnan komentajan tehtävistä 1. joulukuuta 1941 ja komentoon asetettiin Walter von Reichenau, joka kuoli vain kuuden viikon päästä sydänkohtaukseen ja komennon otti Fedor von Bock.[1]

Armeijaryhmä jaettiin 7. heinäkuuta 1942 kahtia muodostaen armeijaryhmät A ja B, joiden tavoitteina oli Kaukasian ja Volgan valloitukset. Stalingradin motin muodostuttua saksalaiset muodostivat nopeasti Erich von Mansteinin komentaman Armeijaryhmä Donin motin vapautusoperaatioon, joka ei kuitenkaan onnistunut. Armeijaryhmä Don otti vastuun myös armeijaryhmä B:n aikaisemmin hallitseman rintaman eteläosasta.[2]

Etelän armeijaryhmä Kurskin taistelun aikaan.

Keväällä 1943 saksalaisten peräännyttyä Rostovista armeijaryhmä B siirrettiin Pohjois-Italiaan Erwin Rommelin komentoon ja armeijaryhmä Don nimettiin uudelleen Etelän armeijaryhmäksi.[2]

Sodan lopulla Etelän armeijaryhmä taisteli Itävallassa ja se oli viimeinen suuri saksalainen sotilasyksikkö, joka antautui liittoutuneille.

Lähteet
  1. Heeresgruppe Süd (2) Feldgrau.com. Viitattu 31.3. 2007. (englanniksi)
  2. Heeresgruppe B (2) Feldgrau.com. Viitattu 31.3. 2007. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.