Etelämantereenkihu

Etelämantereenkihu (Stercorarius maccormicki) on kihujen sukuun kuuluva lintulaji, joka elää eteläisellä pallonpuoliskolla. Sen kannan arvioidaan olevan vakaa.[1]

Etelämantereenkihu
Etelämantereenkihu Terra Novan lahdella.
Etelämantereenkihu Terra Novan lahdella.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Kihut Stercorariidae
Suku: Kihut Stercorarius
Laji: maccormicki
Kaksiosainen nimi

Stercorarius maccormicki
Saunders, 1893[2]
Synonyymit
  • Catharacta maccormicki (Saunders, 1893)
  • Stercorarius maccormicki maccormicki Christidis ja Boles (2008)
  • Stercorarius maccormicki maccormicki AOU:n luettelo (1998 + liitteet)
Katso myös

  Etelämantereenkihu Wikispeciesissä
  Etelämantereenkihu Commonsissa

Lajin levinneisyysaluetta ovat Antarktis, Antigua ja Barbuda, Argentiina, Barbados, Brasilia, Kanada, Chile, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Falklandinsaaret, Ranskan Guayana, Guadeloupe, Japani, Malediivit, Martinique, Meksiko, Mikronesia, Montserrat, Mozambique, Namibia, Uusi-Seelanti, Panama, Peru, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint-Pierre ja Miquelon, Saint Vincent ja Grenadiinit, Seychellit, Etelä-Afrikka, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret, Suriname, Trinidad ja Tobago sekä Yhdysvallat.[1]

Lisäksi sitä tavataan muuttolintuna seuraavilla alueilla: Australia, Bermuda, Komorit, Ecuador, Egypti, Fidži, Grönlanti, Intia, Indonesia, Israel, Jordan, Kenia, Mauritius, Oman, Portugali, Somalia, Sri Lanka ja Jemen sekä alkuperältään tuntemattomana seuraavilla alueilla: Bouvet’nsaari, Guatemala, Palau ja Neitsytsaaret.[1]

Etelämantereenkihu pesii kaikkialla Antarktiksen rannikoilla, etenkin Rossinmeren alueella. Muuttomatka talvehtimisalueelle suuntautuu pohjoiselle Tyynellemerelle ja Pohjois-Atlantille. Muuttomatka voi ulottua jopa Alaskaan tai Grönlantiin.[1]

Etelämantereenkihu pesii melko vähälumisilla alueilla Antarktiksella. Sen ravintoa on pääasiassa kala, mutta se saalistaa myös pingviinejä ja yksinomaisesti niitä varsinkin jos pesintä sattuu pingviiniyhteiskunnan lähistölle.[1]

Lajin kannan suuruudeksi arvioidaan 6 000–15 000 aikuista yksilöä, mutta arvio on hyvin epävarma. Myöskään kannan vakaudesta ei ole varmaa tietoa mutta sen oletetaan olevan vakaa.[3]

Taksonomia

IUCN sijoittaa lajin sukuun Catharacta (del Hoyo and Collar 2014). Isokihu, C. antarctica ja C. maccormicki (Sibley and Monroe 1990, 1993), jotka ovat koko alueella esiintyviä lajeja, pysyvät erillisinä lajeina, kun taas Christidis and Boles (1994) ja Turbott (1990) sisällyttävät lonnbergin ja antarctican isokihun alalajiksi ja AERC TAC (2003) sisällyttävät etelämantereenkihun isokihun alalajiksi.[1]

Lähteet
  1. BirdLife: Stercorarius maccormicki IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.1.2017. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Stercorarius maccormicki (TSN 176801) itis.gov. Viitattu 24.1.2017. (englanniksi)
  3. Birdlife.org viitattu 24.1.2017(englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.