Etelä-Korean energiapolitiikka

Etelä-Korean energiapolitiikka kertoo Etelä-Korean energiankäytöstä ja energiapolitiikasta ja eri sidosryhmien näkemyksistä energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien energiantuotanto, jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot.

Etelä-Korean kartta

Ympäristöjärjestö Germanwatchin mukaan vuonna 2008 Etelä-Korean osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli 1,70 % (9. sija), % energiankulutuksesta 1,84 % ja väestöstä 0,74 %.[1] [2] Vuonna 2007 Etelä-Korea oli CCPI-indeksissä sijalla 48/56.[3][4]

Etelä-Korean oli maailman neljänneksi suurin öljyntuoja vuonna 2007, jolloin 97 % maan energiasta koostui fossiilisen energian tuonnista.

Vuonna 2019 energiantuotannosta 40,4 % tuotettiin hiilellä, 25,9 % maakaasulla ja 15,6 % ydinvoimalla. Uusiutuvien energien osuus oli 6,5% kokonaistuotannosta. [5]

Ydinvoima

Etelä-Korealla on tuotantokäytössä 24 ydinreaktoria, joka tekee siitä maailman 6. suurimman ydinvoimamaan[6]. Maan ydinvoimaloita operoi Korea Hydro and Nuclear Power, joka on pörssinoteeratun ja valtion enemmistöomisteisen Korea Electric Powerin tytäryhtiö.

Hiili

Etelä-Koreassa on 30 hiilivoimalaa, ja vuoden 2020 energiastrategiassa linjattiin niiden sulkemisesta vuoteen 2034 mennessä. 24 kappaletta hiilivoimaloista on tarkoitus muuntaa maakaasuvoimaloiksi.[5]

Kaasu

Etelä-Koreaan on tuotu maakaasua nesteytettynä.

Etelä-Korea on ostanut Qatarista vuosittain 9 miljonaa tonnia maakaasua. Maa on sopinut Qatarin kanssa uudesta sopimuksesta vuosille 2025-2045 koskien kahta miljoonaa tonnia vuosittain.[7]

Uusiutuva energia

Vuoden 2003 uusiutuvan energian ohjelman tavoite oli nostaa uusiutuvan energian määrä primaarienergiasta 1,4:stä viiteen prosenttiin vuonna 2011 ja myöhemmin 10 prosenttiin vuonna 2020 tuulivoiman ja aurinkosähkön lisäyksillä. IEA:n mukaan Etelä-Korea voisi tuottaa 30 % sähköstä uusiutuvilla energialähteillä. Vuonna 2019 tämä osuus oli kuitenkin vain 6.5%[5].

Etelä-Korean uusimpana (2020) tavoitteena on tuottaa 42% prosenttia energiasta uusiutuvista lähteistä vuoteen 2034 mennessä[5].

Tuulivoima

Etelä-Koreassa oli tuulivoimaa: 98 MW (2005), 173 MW (2006), 191 MW (2007) ja 236 MW vuonna 2008. Maaliskuussa 2008 Etelä-Koreaan oli 253 MW tuulivoiman Kioton pöytäkirjan Clean Development Mechanism CDM-projekteja. CDM-projekteihin on sisältynyt:

  1. Pyeongchang tuulipuisto 98 MW (Gangwon provinssi) vuonna 2006
  2. Youngduk tuulipuisto 40 MW (etelärannikolla) vuonna 2006
  3. Hangyeong tuulipuisto 21 MW vuonna 2007
  4. Yangyang tuulipuisto 3 MW.

Clean Development Mechanism (CDM) projekteista 90% on neljään maahan: Kiina, Intia, Etelä-Korea ja Brasilia ja vain 1% vähiten kehittyneisiin maihin (least developed countries LDC).[8]

Vuonna 2021 tuulivoimakapasiteettia Etelä-Koreassa oli 1,67 GW. Etelä-Korean tavoitteena (2020) on nostaa tuulivoimakapasiteettinsa 16,5 GW:iin vuoteen 2030 mennessä[9].

Suuren osan tästä tuottaisi Etelä-Korean helmikuussa 2021 julkistama maailman suurin tuulipuisto. Tuotantokapasiteetiltaan 8,2 GW tuottava puisto on tarkoitus rakentaa vuoteen 2030 mennessä, ja sen arvioidaan maksavan noin 36 miljoonaa euroa.[9]

Aurinkoenergia

Aurinkosähkö liitettiin vuonna 2003 käyttöön otettuun syöttötariffiin vuonna 2006 (74 centtiä/kWh). Verkkoon kytkettyjä aurinkokennoja oli 35 MW vuonna 2006.[10] EPIA ennusti Etelä-Koreaan vuonna 2010 aurinkokennojen määräksi 400-500 MW.[11] Aurinkoenergiaa oli asennettu EPIA:n mukaan 352 MW vuonna 2008. Saksalainen Solarworld käynnisti vuonna 2008 yhteistehtaan korealaisen SolarPark kanssa 150 MW kapasiteetilla Jeonju:ssa.[12]

Vuoden 2020 energiastrategiassa tavoitteeksi asetettiin 30,8 GW aurinkoenergian tuotantoa vuoteen 2030 mennessä. Tuotannon määrä oli noin 15,6 GW vuoden 2020 loppuun mennessä[13].

Etelä-Korea on rakenteilla maailman suurin patoaltaaseen sijoitettava kelluva aurinkovoimala. Hapcheon-gunin maakuntaan Etelä-Gyeongsangiin sijoittuva voimala on tuotantoteholtaan 41 MW. [14]

Kansainväliset sopimukset

Asia-Pacific Partnership for Clean Development and Climate perustettiin vuonna 2005 jäseninään Etelä-Korea, Australia, USA, Japani, Kiina ja Intia.

Katso myös

Lähteet
  1. Key Data for the 10 largest CO2 Emitters (Arkistoitu – Internet Archive) CCPI 2009
  2. CCPI-vertailu (Arkistoitu – Internet Archive) Germanwatch 2008
  3. Key Data for the 10 largest CO2 Emitters (Arkistoitu – Internet Archive) Climate Change Performance Index 2007
  4. Climate Change Performance Index, How 2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Kim Byung-wook: Korea sets 42% renewable energy target by 2034 koreaherald.com. 15.12.2020. The Korea Herald. Viitattu 12.8.2021.
  6. Operational & Long-Term Shutdown Reactors IAEA. Viitattu 12.8.2021.
  7. South Korea signs 20-year LNG deal with Qatar Reuters. 12.7.2021. Viitattu 12.8.2021.
  8. Forests for Climate: Developing a hybrid approach for REDD] Greenpeace
  9. Hyonhee Shin: South Korea unveils $43 billion plan for world's largest offshore wind farm Reuters. 5.2.2021. Viitattu 12.8.2021.
  10. Renewables 2007 global status report, REN21 s.25, 38
  11. Global Market Outlook for Photovoltaics until 2012, Facing a sunny future, EPIA s.5
  12. Photovoltaic energy barometer 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) - EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 190, s. 72-102, 3/2009 s.93
  13. Emiliano Bellini: South Korea deployed 4.1 GW of solar in 2020 pv-magazine.com. 25.3.2021. Viitattu 12.8.2021.
  14. Heidi Vella: Inside the world’s largest dam-based floating solar power project power-technology.com. 12.1.2021. Viitattu 12.8.2021.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.