Etelä-Atlantin anomalia
Etelä-Atlantin anomalia on alue, jolla maapallon sisempi Van Allenin vyöhyke tulee lähimmäksi maapallon pintaa, eli noin 200 kilometrin päähän siitä. Tämä johtaa energiahiukkasten suurempaan sisäänvirtaukseen alueella ja altistaa kiertävät satelliitit korkeammalle säteilypitoisuudelle. Ilmiön aiheuttaa se, että maapallo ja sen magneettiset dipolit eivät ole samankeskisiä. Etelä-Atlantin anomalia on se maapalloa ympäröivä alue, jolla Maan magneettikenttä on heikoimmillaan.
Etelä-Atlantin anomalia noin 560 kilometrin korkeudesta katsottuna.[1]
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.