Est (Burkina Faso)

Est on hallintoalue Burkina Fason itäosassa[1]. Sen pääkaupunki on Fada N’Gourma. Alueella on vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan 1 212 284 asukasta. Sen pinta-ala on 46 694 neliökilometriä.[2]

Est

Näkymä Tambargaan Kompiengan provinssissa.

Sijainti
Valtio Burkina Faso
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Fada N’Gourma
Pinta-ala 46 694 km²
Väkiluku (2006) 1 212 284

Maantiede, ilmasto ja luonto

Vuonna 2001 perustettu alue käsittää 17 % Burkina Fason pinta-alasta. Se rajoittuu lännessä Centre-Estin ja Centre-Nordin ja pohjoisessa Sahelin alueisiin sekä idässä Nigeriin ja etelässä Beniniin ja Togoon.[1] Alue on pitkäaikaisen eroosion kuluttamaa puolitasankoa. Keskikorkeus on 400 metriä.[3] Vesistöjä ovat Pendjari, Sirba ja Tapoa. Pendjarin sivujoen Oualin varrella sijaitsee Kompiengan patoallas.[1]

Ilmasto on sudanilais-sahelilainen. Vuotuinen sademäärä on 900–1100 millimetriä. Sadekausi kestää toukokuusta syyskuuhun.[4].

Kasvillisuus on aroa, pensas- ja metsäsavannia ja galleriametsiä. Pinta-alasta yli kymmenesosa on luonnonsuojelualuetta. Alueella sijaitsevat muun muassa Arlyn kansallispuisto ja W-kansallispuisto.[4]

Hallinnollinen jako ja asutus

Alueeseen kuuluu viisi provinssia, 27 departementtia, viisi kaupunkikuntaa, 22 maalaiskuntaa ja 765[5] tai 806 kylää[6]. Provinssit ovat Gnagna, Gourma, Komondjari, Kompienga ja Tapoa. Kaupunkeja ovat niiden keskuspaikat Bogandé, Diapaga, Fada N’Gourma, Gayéri ja Pama.[5]

Alueella asuu 8,6 % Burkina Fason väestöstä. Kaupunkiväestön osuus on 6,6 %, mikä on huomattavasti alle maan keskiarvon (22,7 %).[7]

Asukkaista kaksi kolmasosaa on gurmia. Lisäksi on moseja ja fulbeja.[6] Puhutuimmat kielet ovat gurma (66,1 %), moore (15,6 %) ja fulani (12,9 %)[8]. Muslimeja on 38,2 %, animisteja 30,7 %, katolisia 17,9 % ja protestantteja 11,2 %[9].

Talous

Väestöstä 93 % harjoittaa maanviljelyä ja karjanhoitoa. Muita elinkeinoja ovat kaupankäynti ja käsityöammatit.[10]

Lähteet

Viitteet
  1. Monographie, s. 27.
  2. La région de l’Est en chiffres insd.bf. 2011. Arkistoitu 15.12.2017. Viitattu 28.6.2018.
  3. Monographie, s. 25.
  4. Monographie, s. 26.
  5. Tableau de bord 2013 de la région de l’Est cns.bf. 2014. Viitattu 28.6.2018.
  6. Enquête nationale sur l’accès des ménages aux ouvrages d’assainissement familial 2010: Monographie régionale Est eauburkina.org. 2011. Viitattu 28.6.2018.
  7. Monographie, s. 30.
  8. Monographie, s. 42.
  9. Monographie, s. 40.
  10. Monographie, s. 80.
    Burkina Fason alueet
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.